Tukholma-syndrooma

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Entinen Kreditbankenin rakennus Tukholmassa, jossa Norrmalmstorgin pankkiryöstön yhteydessä vuonna 1973 pidettiin neljää pankkivirkailijaa panttivankeina kuuden päivän ajan.

Tukholma-syndrooma on arkikielinen nimitys psykologiselle tilalle, jossa panttivangeille tai muulla tavoin vastoin tahtoaan kaapatuille henkilöille kehittyy myötämielinen suhtautuminen kaappaajiinsa. Tämänlaisesta solidaarisuudesta voi seurata monimutkaisia ongelmia, kun vangitut alkavat auttaa vangitsijoitaan toteuttamaan suunnitelmaansa tai pakenemaan poliisilta. Syndroomasta kärsivät vangitut saattavat antaa jälkeenpäin vangitsijoistaan heille myötämielisiä todistuksia.

Joskus käytetään virheellistä ilmaisua Helsinki-syndrooma, esimerkiksi elokuvassa Die Hard – vain kuolleen ruumiini yli, jossa se saattoi olla tahallinen.[1]

Tutkimustieto aiheesta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtenäisiä diagnostisia kriteereitä Tukholma-syndroomalle ei ole olemassa, mutta median raportoimien tapausten välillä on havaittu samankaltaisuuksia. Olemassaoleva vähäinen tutkimus aiheesta perustuu enimmäkseen tapaustutkimuksiin.[2]

Tunnettuja tapausesimerkkejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syndrooma on saanut nimensä Tukholmassa 23. elokuuta 1973 tapahtuneen Norrmalmstorgin pankkiryöstöä seuranneen panttivanki- ja piiritystilanteen jälkeen. Kuusi päivää kestäneessä piirityksessä ryöstäjät pitivät panttivankeina neljää pankkivirkailijaa. Uhrien reaktio hämmästytti maailmaa, sillä tilanteen lauettua he halasivat ja suutelivat ryöstäjiä ja pysyivät heidän puolellaan, vaikka heidät tuomittiin vankilaan. Termin Tukholma-syndrooma otti käyttöön kriminologi ja psykologi Nils Bejerot, joka avusti poliisia ryöstön aikana.[3] Bejerot käytti termiä uutislähetyksessä, josta se otettiin psykologien käyttöön maailmanlaajuisesti.

Vastaavanlaista käyttäytymistä on ilmennyt lentokonekaappauksien ja useiden ihmisryöstöjen yhteydessä. Symbioottinen vapautusarmeija kaappasi vuonna 1974 perijätär Patty Hearstin, josta tuli heidän rikostoverinsa, joka auttoi ryhmittymää pankkiryöstössä. Vuonna 1985 TWA:n lento 847 kaapattiin pian Ateenasta lähdön jälkeen. Kaksi terroristia vaati päästä Libanoniin. Maassa he pitivät matkustajia vankeinaan, ja tappoivat yhden panttivangeista. Siitä huolimatta jälkikäteen yksi kaapatuista puolusti kaappaajia sanomalla, etteivät he olleet pahoja ihmisiä.[3]

Myös pitkän aikaa vankeudessa olleet henkilöt ovat osoittaneet positiivisia tunteita kidnappaajiaan kohtaan. Yhdysvaltalaisen Michael J. Devlinin vuonna 2002 kaappaama missourilainen Shawn Hornbeck -niminen poika oli vankina yli neljä vuotta, mutta ilmoittaessaan poliisille varastetusta pyörästä kertoi olevansa Shawn Devlin.[3]

Tekijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Frank Ochberg ja David Soskice ovat kuvanneet neljä tekijää, jotka vaikuttavat panttivangin todennäköisyyteen kehittää myötämielinen suhtautuminen kaappaajaansa kohtaan. Niihin kuuluvat tapauksen intensiivisyys ja kesto, panttivangin selviytymisen riippuvuus kaappaajasta ja panttivangin psykologinen etäisyys auktoriteeteista. Tutkimukset erilaisista kaappaustilanteista ovat osoittaneet, että vastaavaa käyttäytymistä voidaan tavata panttivangeilla, keskitysleirien vangeilta, sotavangeilta, prostituoiduilta, insestin uhreilta, pahoinpidellyiltä lapsilta ja pahoinpidellyiltä puolisoilta.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Heikki Poroila: Mikä on Helsinki-syndrooma? Kysy-fi. 11.9.2018. Päivitetty 13.1.2019. Viitattu 9.12.2019.
  2. M. Namnyak N. Tufton R. Szekely M. Toal S. Worboys E. L. Sampson: ‘Stockholm syndrome’: psychiatric diagnosis or urban myth? Acta Psychiatrica Scandinavica 117, no. 1 (2008): 4-11. 19.11.2007. Time Inc. Viitattu 12.07.2020. (englanniksi)
  3. a b c Fitzpatrick, Laura: Stockholm Syndrome Time Magazine. 31.8.2009. Time Inc. Viitattu 11.5.2013. (englanniksi)
  4. Burgess, Ann Wolbert & Regehr Cheryl & Roberts, Albert R.: Victimology: Theories and Applications, s. 43. Sudbury, Massachusetts: Jones and Bartlett Publishers, 2010. ISBN 978-0-7637-7210-9. Google-kirjat (viitattu 11.5.2013). (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]