Ero sivun ”Taras Ševtšenko” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa |
→Aiheesta muualla: museo |
||
Rivi 56: | Rivi 56: | ||
== Aiheesta muualla == |
== Aiheesta muualla == |
||
* |
* [http://www.mv.helsinki.fi/home/zub/pereklady%20Shevtshenko.html Jura Zubin kotisivut] |
||
* [http://museumshevchenko.org.ua/| Taras Ševtšenkon museon kotisivut] |
|||
{{Commonscat|Taras Shevchenko}} |
{{Commonscat|Taras Shevchenko}} |
||
Versio 4. toukokuuta 2019 kello 19.43
Taras Ševtšenko | |
---|---|
Taras Ševtšenko valokuvassa vuodelta 1859. |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 9. maaliskuuta 1814 Moryntsi, Kiovan kuvernementti, Venäjän keisarikunta |
Kuollut | 10. maaliskuuta 1861 Pietari, Venäjän keisarikunta |
Ammatti | runoilija ja taidemaalari |
Kirjailija | |
Salanimi | Т. Ш., К. Дармограй ja Кобзарь Дармограй [1] |
Nimikirjoitus |
|
Aiheesta muualla | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Taras Hryhorovytš Ševtšenko (ukr. Тара́с Григо́рович Шевче́нко, 9. maaliskuuta (vanhaa lukua 25. helmikuuta) 1814 Moryntsi – 10. maaliskuuta (vanhaa lukua 26. helmikuuta) 1861 Pietari, Venäjä[2]) oli ukrainalainen runoilija ja taidemaalari, sekä 1800-luvun ukrainalaisen kansallisen liikkeen vaikuttaja.
Elämäkerta
Nuoruus
Taras Ševtšenko syntyi 9. maaliskuuta 1814 Moryntsissä Zvenyhorodkassa tuolloisessa Venäjän keisarikunnan Kiovan kuvernementissa. Ševtšenko oli syntyjään maaorja ja hän jäi orvoksi vain 12-vuotiaana. Hän oppi lukemaan kylän lukkarilta. Maaorjana Ševtšenko muutti P. Engelhardtin mukana ensin Vilnaan vuonna 1828 ja Pietariin vuonna 1831. Pietarissa Engelhardt tajusi Ševtšenkolla olevan lahjoja maalarina ja Ševtšenko pääsi maalarin oppipojaksi. Ševtšenko maalasi tauluja esimerkiksi Pietarin Kesäpuiston maisemista.[3] Pietarissa hän tutustui myös paikalliseen ukrainalaiseen älymystöön ja taidepiireihin. Ševtšenkon uudet tuttavat päättivät kerätä rahaa hänen vapauttamisekseen orjuudesta. Huomattava summa saatiin taiteilija Karl Brüllowin lahjoitettua yhden taulunsa palkinnoksi arpajaisiin, joiden tuotto käytettiin Ševtšenkon vapauttamiseen.[4] Rahankeräyksen jälkeen Ševtšenko vapautui 5. toukokuuta 1838.[3]
Uran alku
Vapaudutuaan maaorjuudesta Ševtšenko opiskeli Pietarin taideakatemiassa, jossa hänen opettajanaan toimi Brüllow.[3] Ševtšenko alkoi myös elättää itseään taidemaalarina ja runoilijana. Vuonna 1840 ilmestyi Ševtšenkon ensimmäinen runokokoelma nimeltä Kobzar.[4] Vuonna 1841 julkaistiin edelleen eeppinen runo Haidamaky ja vuonna 1844 balladi Hamaliia. Vuosina 1843, 1845 ja 1846 Ševtšenko teki matkoja sukulaistensa luo Ukrainaan, jossa hän sai vaikutteita ukrainalaisilta kirjailijoilta ja muulta älymystöltä. Ševtšenko tutustui esimerkiksi Panteleimon Kulišiin, Myhailo Maksymovytšiin ja Varvara Repninaan. Ševtšenko valmistui opinnoistaan Pietarin taideakatemiassa vuonna 1845 ja samana vuonna hän kiersi Ukrainaa kirjoittaen runoja, piirtäen paikallisia historiallisia maamerkkejä ja keräten kansatieteellistä aineistoa.[3]
Kyrilloksen ja Metodioksen seura
Vuonna 1846 Ševtšenko sai työpaikan Kiovan yliopistosta piirrustuksen opettajana. Kiovassa muun muassa Panteleimon Kuliš, Mykola Kostomarov ja Mykola Hulak perustivat salaisen Pyhien Kyrilloksen ja Metodioksen slaavilaisen seuran. Panslavistisen ja tsaarin vastaisen seuran tavoittena oli luoda slaavilainen tasavaltainen liittovaltio, jossa Ukraina muodostaisi oman osavaltionsa. Ševtšenkon omasta jäsenyydestä seurassa ei ole täyttä varmuutta, mutta hän vaikutti kuitenkin huomattavsti sen jäsenten ajatusmaailmaan. Seuran toiminta paljastui viranomaisille helmikuussa 1847 ja seura lakkautettiin. Seuran toimintaan todettiin osalliseksi kaikkiaan 12 henkilöä.[4] Ševtšenko oli pidätetty 5. helmikuuta.[3] Monet seuraan sekanatuneista saivat suhteellisen lyhyitä vankila- tai karkoitustuomioita. Ševtšenko sai kuitenkin erityisen ankaran tuomion. Hänet määrättiin palvelemaan armeijassa sotamiehenä määräämättömäksi ajaksi.[4] Tuomion ankaruuteen vaikuttivat Ševtšenkon kirjoittmaan tsaarin vastaiset runot. Armeijassa Ševtšenko palveli Ukrainasta karkotettuna Orenburgissa, Orskissa ja nykyisessä Fort-Şevçenkossa (tuolloinen Novopetrovskoje). Nikolai I oli antanut henkilökohtaisesti määräyksen, jonka mukaan Ševtšenko ei saanut palvelusaikanaan kirjoittaa, piirtää tai maalata. Ševtšenko jatkoi kuitenkin näistä kaikkia salaa. Ševtšenko kuvasi maalauksissaan palvelusajallaan esimerkiksi paikallisten kazakkien elämää.[3]
Loppuelämä
Nikolai I kuoli vuonna 1855 ja Ševtšenko vapautettiin viimein sotilaspalveluksesta vuonna 1857. Hän ei saanut kuitenkaan palata Ukrainaan, vaan hän asettui ensin Nižni Novgorodiin ja sittemmin jälleen Pietariin. Ševtšenko vietti loppuelämänsä poliisin valvonnan alaisena. Hän sai luvan matkustaa viertailemaan sukulaistensa luo Ukrainaan vuonna 1859, jossa hänet kuitenkin pidätettiin ja käännytettiin takaisin Pietariin. Ševtšenko kuoli Pietarissa 10. maaliskuuta 1861. Ševtšenko haudattiin ensin Pietariin, mutta kaksi kuukautta myöhemmin ruumis siirrettiin haudattavaksi Tšernetša Horaan lähelle Kanivia.[3]
Suomennokset
- T. Ševtšenko, Runoja, suom. N. Laine. Petroskoi : Karjalais-suomalaisen SNT:n valtion kustannusliike, 1954. 44 s. Sarja: Koululaisen kirjasto
- Ukrainalaislähtöinen kielenkääntäjä Jura Zub on suomentanut Taras Ševtšenkon runon: "Думи мої, думи мої" = "Aatokseni, aatokseni..." (lyhennelmä)
Lähteet
- ↑ http://litopys.org.ua/shevchenko/shev113.htm. Tieto on haettu Wikidatasta.
- ↑ Taras Hryhorovych Shevchenko Encyclopaedia Britannica. Viitattu 4.5.2019. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g Shevchenko, Taras Internet Encyclopedia of Ukraine. Canadian Institute of Ukrainian Studies. Viitattu 4.5.2019. (englanniksi)
- ↑ a b c d Johannes Remy: ”Ukrainan kansallisen liikkeen synty”, Ukrainan historia. Gaudeamus Helsinki University Press, 2015. ISBN 978-952-495-855-4.
Aiheesta muualla
|