Ero sivun ”Vaasan palo” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [arvioimaton versio] |
päivitetään myös alkuperäinen lähde ja tarkemmat tiedot sieltä (HS:n juttu ei muuten mainitse Läntistä Pitkäkatua) |
|||
| Rivi 6: | Rivi 6: | ||
Palon aiheutti mahdollisesti vahingossa [[vöyri]]läinen [[torppari]] Mårten Pehrinpoika Ohls pudottaessaan piipun sytyttämiseen käyttämänsä tulitikun turvepehkuun. Teoria perustuu siihen, että 1900-luvun alussa ylös kirjatun, usean henkilön kautta kulkeneen muistitiedon mukaan joku vöyriläinen olisi tunnustanut vuonna 1853 Vaasan lasaretissa kuolinvuoteellaan lääkäri Mathias Christian Churbergille sytyttäneensä palon tällä tavalla. Churbergin kerrotaan välittäneen tarinan eteenpäin omalla kuolinvuoteellaan vuonna 1865. Vuonna 2006 joukko historiantutkijoita päätteli, että tämä vöyriläinen oli todennäköisesti Ohls, jonka kuolinaika sopii kertomukseen. Vöyristä markkinamatkalle tullut Ohls olisi ryypännyt [[kievari]]ssa [[Vähäkyrö|Vähänkyrön]] Ojaniemessä, kävellyt sieltä Vaasaan, nukkunut kauppias Aurénin pehkuvarastossa pois humalaansa ja sytyttänyt piippunsa aamulla [[krapula]]ssa. Palon sytyttyä hän pakeni kaupungista ratsain.<ref name="HS">Eeva Palm: [https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000004434373.html Vaasan palon syy selvisi 154 vuoden jälkeen] Helsingin Sanomat 20.10.2006.</ref> |
Palon aiheutti mahdollisesti vahingossa [[vöyri]]läinen [[torppari]] Mårten Pehrinpoika Ohls pudottaessaan piipun sytyttämiseen käyttämänsä tulitikun turvepehkuun. Teoria perustuu siihen, että 1900-luvun alussa ylös kirjatun, usean henkilön kautta kulkeneen muistitiedon mukaan joku vöyriläinen olisi tunnustanut vuonna 1853 Vaasan lasaretissa kuolinvuoteellaan lääkäri Mathias Christian Churbergille sytyttäneensä palon tällä tavalla. Churbergin kerrotaan välittäneen tarinan eteenpäin omalla kuolinvuoteellaan vuonna 1865. Vuonna 2006 joukko historiantutkijoita päätteli, että tämä vöyriläinen oli todennäköisesti Ohls, jonka kuolinaika sopii kertomukseen. Vöyristä markkinamatkalle tullut Ohls olisi ryypännyt [[kievari]]ssa [[Vähäkyrö|Vähänkyrön]] Ojaniemessä, kävellyt sieltä Vaasaan, nukkunut kauppias Aurénin pehkuvarastossa pois humalaansa ja sytyttänyt piippunsa aamulla [[krapula]]ssa. Palon sytyttyä hän pakeni kaupungista ratsain.<ref name="HS">Eeva Palm: [https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000004434373.html Vaasan palon syy selvisi 154 vuoden jälkeen] Helsingin Sanomat 20.10.2006.</ref> |
||
Vaasan maistraatti tutki palon syttymistä vuonna 1852, mutta ei saanut syyllistä selville. Sytyttäjäksi epäiltiin ensin kahta kauppias Aurénin piikaa ja sitten jotakuta Vöyristä, koska kauppiaan pihamaalta löydettiin palon jälkeen vöyriläistyyppiset kiesit.<ref name="HS" /> Tärkein kuulusteltava oli ensimmäisenä liekit nähnyt Aurénin kauppa-apulainen Gustaf Hoof, jonka mukaan Aurénin talossa ei palon syttymispäivänä ollut ketään matkalaista, ainoastaan palvelusväki.{{lähde}} Yksikään lähes 30 kuulusteltavasta ei maininnut nähneensä paikalta paennutta ratsukkoa, eivät edes epäiltyinä olleet Aurénin alustalaiset.{{lähde}} Lisäksi Hoofin todistuksen perusteella palo olisi alkanut vajan ulkopuolelta<ref>Anneli Mäkelä, ''Vaasan historia III'', 1985, s. 397.</ref>. Lehtori Henrik Emanuel ”Manne” Aspelin julkaisi vuonna 1894 ''Wasa stads historia'' -teoksessa kuvauksen, jonka mukaan palon olisi aiheuttanut piippunsa kanssa tuhertanut vöyriläinen matkamies, joka hyppäsi pihalla hevosensa selkään ja laukkasi pakoon.{{lähde}} |
Vaasan maistraatti tutki palon syttymistä vuonna 1852, mutta ei saanut syyllistä selville. Sytyttäjäksi epäiltiin ensin kahta kauppias Aurénin piikaa ja sitten jotakuta Vöyristä, koska kauppiaan pihamaalta löydettiin palon jälkeen vöyriläistyyppiset kiesit.<ref name="HS" /> Tärkein kuulusteltava oli ensimmäisenä liekit nähnyt Aurénin kauppa-apulainen Gustaf Hoof, jonka mukaan Aurénin talossa ei palon syttymispäivänä ollut ketään matkalaista, ainoastaan palvelusväki.{{lähde}} Yksikään lähes 30 kuulusteltavasta ei maininnut nähneensä paikalta paennutta ratsukkoa, eivät edes epäiltyinä olleet Aurénin alustalaiset.{{lähde}} Lisäksi Hoofin todistuksen perusteella palo olisi alkanut vajan ulkopuolelta<ref>Anneli Mäkelä, ''Vaasan historia III'', 1985, s. 397.</ref>. Lehtori Henrik Emanuel ”Manne” Aspelin julkaisi vuonna 1894 ''Wasa stads historia'' -teoksessa kuvauksen, jonka mukaan palon olisi aiheuttanut piippunsa kanssa tuhertanut vöyriläinen matkamies, joka hyppäsi pihalla hevosensa selkään ja laukkasi pakoon.{{lähde}}Lähteenä on käytetty maistraatin kuulustelupöytäkirjoja. Sen sijaan Aspelinin tarinassa vöyriläisestä sytyttäjästä ei ole mitään lähdeviitettä, mitä mm. Anneli Mäkelä (Vaasan historia III) on arvostellut. |
||
==Lähteet== |
==Lähteet== |
||
Versio 19. huhtikuuta 2019 kello 12.43
Vaasan palo oli 3. elokuuta 1852[1] syttynyt laaja tulipalo, joka tuhosi suurimman osan Vaasan kaupungista. Tulipalo alkoi Läntisen Pitkänkadun varressa sijainneesta turvepehkuvarastosta. Vaasan 403 talosta tuhoutui 379 taloa ulkorakennuksineen, ja kuusi ihmistä sai palon seurauksena surmansa. Palossa tuhoutuneiden talojen arvoksi on laskettu 290 000 hopearuplaa.[1]
Kaupungin rakennuksista säilyivät hovioikeuden talo (nykyinen Mustasaaren kirkko), rakenteilla ollut lääninhallituksen talo, lääninsairaala, kruununvankila, kruunun viljamakasiini, venäläisen varuskunnan varikkomakasiini ja ruutivarasto, niin sanottu Wasastjernan talo sekä parikymmentä yksityistä puutaloa. Tulipalon seurauksena Vaasan kaupunki määrättiin 1854 uudelleenrakennettavaksi noin seitsemän kilometriä aiemmalta paikaltaan luoteeseen Klemetsön niemelle eli nykyisen Vaasan keskustan paikalle. Carl Axel Setterbergin laatima uusi asemakaava perustui leveisiin puistokatuihin vastaisten kaupunkipalojen ehkäisemiseksi. Kaupunki myös uudelleennimettiin Nikolainkaupungiksi. Vaasan paloa edeltänyt sijainti tunnetaan nykyisin nimellä Vanha Vaasa.[2][3]
Teoriat palon aiheuttajasta
Palon aiheutti mahdollisesti vahingossa vöyriläinen torppari Mårten Pehrinpoika Ohls pudottaessaan piipun sytyttämiseen käyttämänsä tulitikun turvepehkuun. Teoria perustuu siihen, että 1900-luvun alussa ylös kirjatun, usean henkilön kautta kulkeneen muistitiedon mukaan joku vöyriläinen olisi tunnustanut vuonna 1853 Vaasan lasaretissa kuolinvuoteellaan lääkäri Mathias Christian Churbergille sytyttäneensä palon tällä tavalla. Churbergin kerrotaan välittäneen tarinan eteenpäin omalla kuolinvuoteellaan vuonna 1865. Vuonna 2006 joukko historiantutkijoita päätteli, että tämä vöyriläinen oli todennäköisesti Ohls, jonka kuolinaika sopii kertomukseen. Vöyristä markkinamatkalle tullut Ohls olisi ryypännyt kievarissa Vähänkyrön Ojaniemessä, kävellyt sieltä Vaasaan, nukkunut kauppias Aurénin pehkuvarastossa pois humalaansa ja sytyttänyt piippunsa aamulla krapulassa. Palon sytyttyä hän pakeni kaupungista ratsain.[4]
Vaasan maistraatti tutki palon syttymistä vuonna 1852, mutta ei saanut syyllistä selville. Sytyttäjäksi epäiltiin ensin kahta kauppias Aurénin piikaa ja sitten jotakuta Vöyristä, koska kauppiaan pihamaalta löydettiin palon jälkeen vöyriläistyyppiset kiesit.[4] Tärkein kuulusteltava oli ensimmäisenä liekit nähnyt Aurénin kauppa-apulainen Gustaf Hoof, jonka mukaan Aurénin talossa ei palon syttymispäivänä ollut ketään matkalaista, ainoastaan palvelusväki.lähde? Yksikään lähes 30 kuulusteltavasta ei maininnut nähneensä paikalta paennutta ratsukkoa, eivät edes epäiltyinä olleet Aurénin alustalaiset.lähde? Lisäksi Hoofin todistuksen perusteella palo olisi alkanut vajan ulkopuolelta[5]. Lehtori Henrik Emanuel ”Manne” Aspelin julkaisi vuonna 1894 Wasa stads historia -teoksessa kuvauksen, jonka mukaan palon olisi aiheuttanut piippunsa kanssa tuhertanut vöyriläinen matkamies, joka hyppäsi pihalla hevosensa selkään ja laukkasi pakoon.lähde?Lähteenä on käytetty maistraatin kuulustelupöytäkirjoja. Sen sijaan Aspelinin tarinassa vöyriläisestä sytyttäjästä ei ole mitään lähdeviitettä, mitä mm. Anneli Mäkelä (Vaasan historia III) on arvostellut.
Lähteet
- ↑ a b http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/vanhan-vaasan-palon-syy-selvisi/1915126
- ↑ Päivi Hakanpää. Vanha Vaasa – Gamla Vasa: Kaupunkiarkeologinen inventointi, s. 17–18. Museoviraston rakennushistorian osasto 2007. Viitattu 26.12.2013.
- ↑ Vaasan VPK:n historia Viitattu 26.12.2013.
- ↑ a b Eeva Palm: Vaasan palon syy selvisi 154 vuoden jälkeen Helsingin Sanomat 20.10.2006.
- ↑ Anneli Mäkelä, Vaasan historia III, 1985, s. 397.
Kirjallisuutta
- Ann-Mari Häggman: Vaasan kaupungin palo. Finlands svenska folkmusikinstitut, Vaasa 2002.