Ero sivun ”Äänenvoimakkuus” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
p |
p Äänenvoimakkuus oli määritelty äänilähteen äänen voimakkuudeksi eli siinä käytettiin kehäpäätelmää. Muutin sen "äänilähteen tuottaman äänen määräksi." Lisäksi muokkasin äänekkyyttä käsittelevää virkettä. |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
'''Äänenvoimakkuus''' on määre, jolla yleensä mitataan äänilähteen |
'''Äänenvoimakkuus''' on määre, jolla yleensä mitataan äänilähteen tuottaman äänen määrää.<ref name=komm/> Äänenvoimakkuudesta puhutaan usein ”volyymina”<ref name=vol/>. Kun mitataan [[ääni|äänen]] aiheuttamaa subjektiivista voimakkuutta, puhutaan [[äänekkyys|äänekkyydestä]].<ref name=komm/> |
||
== Fysikaalinen äänenvoimakkuus == |
== Fysikaalinen äänenvoimakkuus == |
||
Versio 2. huhtikuuta 2019 kello 12.16
Äänenvoimakkuus on määre, jolla yleensä mitataan äänilähteen tuottaman äänen määrää.[1] Äänenvoimakkuudesta puhutaan usein ”volyymina”[2]. Kun mitataan äänen aiheuttamaa subjektiivista voimakkuutta, puhutaan äänekkyydestä.[1]
Fysikaalinen äänenvoimakkuus
Äänenvoimakkuudella voidaan myös tarkoittaa äänenpainetasoa, jota mitataan desibeleinä (dB) ja joka kertoo äänen fysikaalisen voimakkuuden.[1]
Ihmisen havainnoima äänekkyys
Äänenpainetason ja ihmisen kuulohavainnon välisenä yhteytenä toimii äänekkyystaso[1], jonka mittayksikkö on fooni[3] eli foni[1] ja äänekkyys[1], jonka mittayksikkö on sooni eli soni[1]. Nämä on kokeellisesti määritelty niin, että foni lukuarvona on 1 000 Hz:n ääneksen tapauksessa sama kuin ääneksen äänenpainetaso desibeleinä.[1] Soniasteikko on tasavälinen mitta-asteikko.[1] Yksikön kehitti psykologi Stanley Smith Stevens[4].
Katso myös
Lähteet
- ↑ a b c d e f g h i Karjalainen, Matti: Kommunikaatioakustiikka. Suomenkielinen oppikirja, 237 sivua. Espoo: TKK, Akustiikan ja äänenkäsittelytekniikan laboratorio, 1999. ISBN 951-22-4412-8.
- ↑ Kielitoimiston sanakirja: "Volyymi".
- ↑ Nykysuomen sivistyssanakirja: Vierasperäiset sanat, s. 122. "fooni". Toimittanut Nykysuomen laitos. 12. painos. Helsinki: WSOY 1989. ISBN 951-0-09108-1.
- ↑ Stanley Smith Stevens: A scale for the measurement of the psychological magnitude: loudness. In: APA Journals (Hrsg.): Psychological Review, Volume 43, Issue 5, pp. 405–416, 1936. [1]
Kirjallisuutta
- Pulkki, Ville & Karjalainen, Matti: Communication Acoustics: An Introduction to Speech, Audio and Psychoacoustics. 430 sivua. John Wiley & Sons, Ltd, 2015. ISBN 978-1-118-86654-2. [2] [3].
- Van Bergeijk, William A. & Pierce, John R. & David, Edward E., jr: Aallot ja korva. Luonto tieteen valossa 4. Alkuteoksen nimi Wawes and the ear. 195 sivua. Suomentanut Reino Tuokko. Helsinki: WSOY, 1960.
- Fletcher, Harvey; Munson, Wilden A.: Loudness, its definition, measurement and calculation, The Journal of the Acoustical Society of America, Volume 5, Issue 2, pp. 82–108, 1933. [4]
Aiheesta muualla
- Karjalainen, Matti: Hieman akustiikkaa. Suomenkielinen opetusmoniste, 54 sivua. Espoo: TKK, Akustiikan ja äänenkäsittelytekniikan laboratorio, 2000.
- Pulkki, Ville & Karjalainen, Matti: Lyhyt johdatus kommunikaatioakustiikkaan. Suomenkielinen opetusmoniste, 36 sivua. Espoo: TKK, Akustiikan ja äänenkäsittelytekniikan laboratorio, 2015.
- Pulkki, Ville: Kommunikaatioakustiikan perusteet. Suomenkielinen opetusmoniste. Espoo: Aalto-yliopisto, Signaalinkäsittelyn ja Akustiikan laitos, 2016.
- Harvey Fletcherin artikkelit Acoustical Society of American (ASA) nettisivulla.
- Wilden A. Munsonin artikkelit Acoustical Society of American (ASA) nettisivulla.