Soni

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta Sooni)
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Soni[1] (engl. sone[2] < lat. sonusääni’) (myös sooni[3]) on ihmisen subjektiivisen äänekkyyshavainnon (äänekkyyden[2], kuuluvuuden[4]) mittayksikkö akustiikassa. Yhdellä sonilla tarkoitetaan 1000 Hz:n siniaallon äänekkyyttä, kun äänenpainetaso on 40 dB (40 fonia).[2] Soniasteikko on lineaarinen, ja 10 fonia kovempi ääni tarkoittaa kaksinkertaista sonimäärää.[2] Soniasteikko ei ole aivan lineaarinen alle yhden sonin (alle 40 fonin) voimakkuuksilla.[2] Yksikön kehitti psykologi Stanley Smith Stevens.

Sonien ja fonien vastaavuus[2]
soni   1    2    4    8   16   32   64  128 256
foni 40 50 60 70 80 90 100 110 120

Terminologiasta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teknillisen akustiikan, psykoakustiikan, kommunikaatioakustiikan, meluakustiikan, audiologian, fonetiikan, musiikkitieteen ja tekniikan asiantuntijalähteissä käytetään termiä soni[1]. Termin kirjoitusasuna on käytetty yleislähteissä myös muotoa sooni[3].

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Karjalainen, Matti: Kommunikaatioakustiikka. Suomenkielinen oppikirja, 237 sivua. Espoo: TKK, Akustiikan ja äänenkäsittelytekniikan laboratorio, 1999. ISBN 951-22-4412-8.
  • Karjalainen, Matti: Hieman akustiikkaa. Suomenkielinen opetusmoniste, 54 sivua. Espoo: TKK, Akustiikan ja äänenkäsittelytekniikan laboratorio, 2000.
  • Pulkki, Ville & Karjalainen, Matti: Lyhyt johdatus kommunikaatioakustiikkaan. Suomenkielinen opetusmoniste, 36 sivua. Espoo: TKK, Akustiikan ja äänenkäsittelytekniikan laboratorio, 2015.
  • Pulkki, Ville: Kommunikaatioakustiikan perusteet. Suomenkielinen opetusmoniste. Espoo: Aalto-yliopisto, Signaalinkäsittelyn ja Akustiikan laitos, 2016.
  • Pulkki, Ville & Karjalainen, Matti: Communication Acoustics: An Introduction to Speech, Audio and Psychoacoustics. 456 sivua. John Wiley & Sons, Ltd, 2015. ISBN 978-1-118-86654-2. [1] [2]
  • Suomi, Kari: Johdatusta puheen akustiikkaan. Suomenkielinen oppikirja. Logopedian ja fonetiikan laitoksen julkaisuja 4, 220 sivua. Oulu: Oulun yliopisto, 1990. ISBN 951-42-2922-3.
  • Iivonen, Antti (toim.): Puheen salaisuudet, Fonetiikan uusia suuntia. Suomenkielinen oppikirja, 286 sivua. Helsinki: Gaudeamus, 2005. ISBN 951-662-918-0.
  • Aaltonen, Olli & Aulanko, Reijo & Iivonen, Antti & Klippi, Anu & Vainio, Martti (toim.): Puhuva ihminen, Puhetieteiden perusteet. Suomenkielinen oppikirja, 408 sivua. Helsinki: Otava, 2009. ISBN 978-951-1-23956-7.
  • Toivanen, Jarmo: Teknillinen akustiikka. Suomenkielinen oppikirja, 816 sivua. Otakustantamo, 1976. ISBN 951-671-123-5.
  • Hakulinen, Auli & Ojanen, Jussi: Kielitieteen ja fonetiikan termistöä. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1993. ISBN 978-951-717-783-2.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Termiä ”soni” käytetään lähteissä:
    • Kommunikaatioakustiikka, "Äänekkyys", s. 121-131.
    • Hieman akustiikkaa, "Kuulon perusominaisuudet", s. 31-34.
    • Lyhyt johdatus kommunikaatioakustiikkaan, "Kuulon perusominaisuudet", s. 28-31.
    • Teknillinen akustiikka, s. 425.
    • Johdatusta puheen akustiikkaan, "Äänen voimakkuus", s. 176-179.
    • Puheen salaisuudet, Fonetiikan uusia suuntia, s. 107-108, 258-259.
    • Puhuva ihminen, Puhetieteiden perusteet, "Sanasto", s. 212.
    • Kielitieteen ja fonetiikan termistöä.
    • Tieteen termipankki.
    • Sanastokeskus TSK:n termipankki.
    • Sibelius-Akatemia.
    • Metalliteollisuuden Keskusliitto.
  2. a b c d e f Kommunikaatioakustiikka, s. 121-131.
  3. a b Termiä ”sooni” käytetään lähteissä:
    • Kielitoimiston sanakirja: "sooni".
    • Nykysuomen sivistyssanakirja: Vierasperäiset sanat, "sooni", s. 383. Toimittanut Nykysuomen laitos. 12. painos. Helsinki: WSOY 1989. ISBN 951-0-09108-1.
    • CD Facta 2005. WSOY.
  4. Puheen salaisuudet, Fonetiikan uusia suuntia, s. 280.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Van Bergeijk, William A. & Pierce, John R. & David, Edward E., jr: Aallot ja korva. Luonto tieteen valossa 4. Alkuteoksen nimi Wawes and the ear. Suom. Reino Tuokko. Helsinki: WSOY, 1960.