Foni
(Ohjattu sivulta Fooni)
Foni[1] (myös fooni[2] < engl. phon[3] < kreik. fōnē ’ääni’) on äänekkyystason (kuuluvuustason[4]) mittayksikkö psykoakustiikassa. Äänekkyystaso foneina tarkoittaa äänenpainetasoa, joka on yhtä äänekkäältä kuulostava kuin testiäänenä käytetty 1 000 hertsin tasoaalto. Lukuarvo foniasteikolla 1 000 hertsin taajuudella on sama kuin äänenpainetaso desibeleissä.[5] Foniasteikko on tasavälinen mitta-asteikko. Asteikolla kaksinkertainen äänekkyys on 10 fonia korkeampi.[6]
Sonien ja fonien vastaavuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| soni | 1 | 2 | 4 | 8 | 16 | 32 | 64 | 128 | 256 |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| foni | 40 | 50 | 60 | 70 | 80 | 90 | 100 | 110 | 120 |
Oikeinkirjoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tekniikan alan lähteissä käytetään yleensä kirjoitusasua foni.[1] Kielenhuoltajat ovat pitäneet muotoa foni hylättävänä tai vältettävänä ja suosittaneet muotoa fooni.[2]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Akustiikan sanastostandardi SFS 5100, s.v. "foni". 2003. Suomen standardisoimisliitto ry.
- Hakulinen, Auli & Ojanen, Jussi: Kielitieteen ja fonetiikan termistöä. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1993. ISBN 978-951-717-783-2.
- Iivonen, Antti (toim.): Puheen salaisuudet – Fonetiikan uusia suuntia. Suomenkielinen oppikirja. Helsinki: Gaudeamus, 2005. ISBN 951-662-918-0.
- InterActive terminology for Europe: foni. 2003.
- Karjalainen, Matti: Kommunikaatioakustiikka. Suomenkielinen oppikirja. Espoo: TKK, Akustiikan ja äänenkäsittelytekniikan laboratorio, 1999. ISBN 951-22-4412-8.
- Karjalainen, Matti: Hieman akustiikkaa. (Arkistoitu – Internet Archive) Suomenkielinen opetusmoniste. Espoo: TKK, Akustiikan ja äänenkäsittelytekniikan laboratorio, 2000.
- Pulkki, Ville & Karjalainen, Matti: Lyhyt johdatus kommunikaatioakustiikkaan. Suomenkielinen opetusmonist. Espoo: TKK, Akustiikan ja äänenkäsittelytekniikan laboratorio, 2015.
- Pulkki, Ville & Karjalainen, Matti: Communication Acoustics – An Introduction to Speech, Audio and Psychoacoustics. New York: John Wiley & Sons, Ltd, 2015. ISBN 978-1-118-86654-2. Teoksen verkkoversio.
- Suomi, Kari: Johdatusta puheen akustiikkaan. Suomenkielinen oppikirja. Logopedian ja fonetiikan laitoksen julkaisuja 4. Oulun yliopisto, 1990. ISBN 951-42-2922-3.
- Toivanen, Jarmo: Teknillinen akustiikka. Suomenkielinen oppikirja. Otakustantamo, 1976. ISBN 951-671-123-5.
- Van Bergeijk, William A. & Pierce, John R. & David, Edward E., jr: Aallot ja korva. Luonto tieteen valossa 4. (Alkuteos Wawes and the ear.) Suomentanut Reino Tuokko. Helsinki: WSOY, 1960.
- Wiik, Kalevi: Fonetiikan perusteet. Helsinki: WSOY, 1981. ISBN 951-0-10324-1.
- Stanley Smith Stevens: A scale for the measurement of the psychological magnitude: loudness. In: APA Journals (Hrsg.): Psychological Review, Volume 43, Issue 5, pp. 405–416, 1936. [1]
- Fletcher, Harvey; Munson, Wilden A.: Loudness, its definition, measurement and calculation, The Journal of the Acoustical Society of America, Volume 5, Issue 2, pp. 82–108, 1933. [2]
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Muotoa foni käytetään seuraavissa lähteissä:
- Kommunikaatioakustiikka, "Äänekkyys", s. 121–131.
- Hieman akustiikkaa, "Kuulon perusominaisuudet", s. 31–34.
- Lyhyt johdatus kommunikaatioakustiikkaan, "Kuulon perusominaisuudet", s. 28–31.
- Teknillinen akustiikka, "Äänekkyys", s. 425.
- Fonetiikan perusteet, s. 155.
- Johdatusta puheen akustiikkaan, "Äänen voimakkuus", s. 176–179.
- Puheen salaisuudet: Fonetiikan uusia suuntia, s. 107–108, 258–259.
- Aallot ja korva, s. 80.
- Kielitieteen ja fonetiikan termistöä.
- Akustiikan sanastostandardi SFS 5100.
- Akustiikan sanasto, "foni", 2001. Metalliteollisuuden Keskusliitto.
- CD Facta 2005, s.v. fooni. (Toissijaiseksi muodoksi ilmoitetaan foni.) WSOY.
- Akustiikan perusteet, "Sanasto" (Arkistoitu – Internet Archive). Sibelius-Akatemia.
- Virtanen, Tuomas; Klapuri, Anssi: Digital audio, "psykoakustiikka", Tampereen teknillinen yliopisto.
- Kuusinen, Antti: Ihminen havaitsijana., Aalto-yliopisto.
- Lokki, Olli: Kuuloaistin ominaisuuksia., Aalto-yliopisto.
- ↑ a b Muotoa fooni suositetaan seuraavissa lähteissä:
- Itkonen, Terho – Maamies, Sari: Uusi kieliopas, s. 138. 5. tarkistettu painos. Helsinki: Tammi, 2012. ISBN 978-951-31-5757-9.
- Nykysuomen sivistyssanakirja: Vierasperäiset sanat, s. 122. Toimittanut Nykysuomen laitos. 12. painos. Helsinki: WSOY 1989. ISBN 951-0-09108-1.
- Korpela, Jukka: Pienehkö sivistyssanakirja.
- CD Facta 2005. WSOY.
- ↑ Communication Acoustics, s. 180.
- ↑ Puheen salaisuudet: Fonetiikan uusia suuntia, s. 280.
- ↑ Hieman akustiikkaa, s. 32.
- ↑ a b Kommunikaatioakustiikka, "Äänekkyys", s. 121–131.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Karjalainen, Matti: Kommunikaatioakustiikka. Suomenkielinen oppikirja. Espoo: TKK, Akustiikan ja äänenkäsittelytekniikan laboratorio, 1999. ISBN 951-22-4412-8.
- Pulkki, Ville & Karjalainen, Matti: Communication Acoustics – An Introduction to Speech, Audio and Psychoacoustics. New York: John Wiley & Sons, Ltd, 2015. ISBN 978-1-118-86654-2. Teoksen verkkoversio.
- Suomi, Kari: Johdatusta puheen akustiikkaan. Suomenkielinen oppikirja. Logopedian ja fonetiikan laitoksen julkaisuja 4. Oulun yliopisto, 1990. ISBN 951-42-2922-3.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Harvey Fletcherin artikkelit asa.scitation.org.
- Wilden A. Munsonin artikkelit asa.scitation.org.