Fooni

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo äänekkyystason yksiköstä. Fooni tarkoittaa myös äännettä. Foni on arkikielinen nimitys saksofonille sekä Kimmo Schroderuksen taideteos Kauniaisissa.

Fooni[1] (myös foni[2] < engl. phon[3] < kreik. fōnēääni’) on äänekkyystason (kuuluvuustason[4]) mittayksikkö psykoakustiikassa. Äänekkyystaso foneina tarkoittaa äänenpainetasoa, joka on yhtä äänekkäältä kuulostava kuin testiäänenä käytetty 1 000 hertsin tasoaalto. Lukuarvo foniasteikolla 1 000 hertsin taajuudella on sama kuin äänenpainetaso desibeleissä.[5] Foniasteikko on tasavälinen mitta-asteikko. Asteikolla kaksinkertainen äänekkyys on 10 fonia korkeampi.[6]

Sonien ja fonien vastaavuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sonien ja fonien vastaavuus 1 000 Hz:n ääneksellä[6]
soni   1    2    4    8   16   32   64  128 256
foni 40 50 60 70 80 90 100 110 120

Oikeinkirjoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tekniikan alan lähteissä käytetään yleensä kirjoitusasua foni.[2] Kielenhuoltajat ovat pitäneet muotoa foni hylättävänä tai vältettävänä ja suosittaneet muotoa fooni.[1]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Akustiikan sanastostandardi SFS 5100, s.v. "foni". 2003. Suomen standardisoimisliitto ry.
  • Hakulinen, Auli & Ojanen, Jussi: Kielitieteen ja fonetiikan termistöä. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1993. ISBN 978-951-717-783-2.
  • Iivonen, Antti (toim.): Puheen salaisuudet – Fonetiikan uusia suuntia. Suomenkielinen oppikirja. Helsinki: Gaudeamus, 2005. ISBN 951-662-918-0.
  • InterActive terminology for Europe: foni. 2003.
  • Karjalainen, Matti: Kommunikaatioakustiikka. Suomenkielinen oppikirja. Espoo: TKK, Akustiikan ja äänenkäsittelytekniikan laboratorio, 1999. ISBN 951-22-4412-8.
  • Karjalainen, Matti: Hieman akustiikkaa. Suomenkielinen opetusmoniste. Espoo: TKK, Akustiikan ja äänenkäsittelytekniikan laboratorio, 2000.
  • Pulkki, Ville & Karjalainen, Matti: Lyhyt johdatus kommunikaatioakustiikkaan. Suomenkielinen opetusmonist. Espoo: TKK, Akustiikan ja äänenkäsittelytekniikan laboratorio, 2015.
  • Pulkki, Ville & Karjalainen, Matti: Communication Acoustics – An Introduction to Speech, Audio and Psychoacoustics. New York: John Wiley & Sons, Ltd, 2015. ISBN 978-1-118-86654-2. Teoksen verkkoversio.
  • Suomi, Kari: Johdatusta puheen akustiikkaan. Suomenkielinen oppikirja. Logopedian ja fonetiikan laitoksen julkaisuja 4. Oulun yliopisto, 1990. ISBN 951-42-2922-3.
  • Toivanen, Jarmo: Teknillinen akustiikka. Suomenkielinen oppikirja. Otakustantamo, 1976. ISBN 951-671-123-5.
  • Van Bergeijk, William A. & Pierce, John R. & David, Edward E., jr: Aallot ja korva. Luonto tieteen valossa 4. (Alkuteos Wawes and the ear.) Suomentanut Reino Tuokko. Helsinki: WSOY, 1960.
  • Wiik, Kalevi: Fonetiikan perusteet. Helsinki: WSOY, 1981. ISBN 951-0-10324-1.
  • Stanley Smith Stevens: A scale for the measurement of the psychological magnitude: loudness. In: APA Journals (Hrsg.): Psychological Review, Volume 43, Issue 5, pp. 405–416, 1936. [1]
  • Fletcher, Harvey; Munson, Wilden A.: Loudness, its definition, measurement and calculation, The Journal of the Acoustical Society of America, Volume 5, Issue 2, pp. 82–108, 1933. [2]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Muotoa fooni suositetaan seuraavissa lähteissä:
    • Itkonen, Terho – Maamies, Sari: Uusi kieliopas, s. 138. 5. tarkistettu painos. Helsinki: Tammi, 2012. ISBN 978-951-31-5757-9.
    • Nykysuomen sivistyssanakirja: Vierasperäiset sanat, s. 122. Toimittanut Nykysuomen laitos. 12. painos. Helsinki: WSOY 1989. ISBN 951-0-09108-1.
    • Korpela, Jukka: Pienehkö sivistyssanakirja.
    • CD Facta 2005. WSOY.
  2. a b Muotoa foni käytetään seuraavissa lähteissä:
    • Kommunikaatioakustiikka, "Äänekkyys", s. 121–131.
    • Hieman akustiikkaa, "Kuulon perusominaisuudet", s. 31–34.
    • Lyhyt johdatus kommunikaatioakustiikkaan, "Kuulon perusominaisuudet", s. 28–31.
    • Teknillinen akustiikka, "Äänekkyys", s. 425.
    • Fonetiikan perusteet, s. 155.
    • Johdatusta puheen akustiikkaan, "Äänen voimakkuus", s. 176–179.
    • Puheen salaisuudet: Fonetiikan uusia suuntia, s. 107–108, 258–259.
    • Aallot ja korva, s. 80.
    • Kielitieteen ja fonetiikan termistöä.
    • Akustiikan sanastostandardi SFS 5100.
    • Akustiikan sanasto, "foni", 2001. Metalliteollisuuden Keskusliitto.
    • CD Facta 2005, s.v. fooni. (Toissijaiseksi muodoksi ilmoitetaan foni.) WSOY.
    • Akustiikan perusteet, "Sanasto". Sibelius-Akatemia.
    • Virtanen, Tuomas; Klapuri, Anssi: Digital audio, "psykoakustiikka", Tampereen teknillinen yliopisto.
    • Kuusinen, Antti: Ihminen havaitsijana., Aalto-yliopisto.
    • Lokki, Olli: Kuuloaistin ominaisuuksia., Aalto-yliopisto.
  3. Communication Acoustics, s. 180.
  4. Puheen salaisuudet: Fonetiikan uusia suuntia, s. 280.
  5. Hieman akustiikkaa, s. 32.
  6. a b Kommunikaatioakustiikka, "Äänekkyys", s. 121–131.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]