Ero sivun ”Pasilan virastokeskus” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
lisätty brutalismi
Rivi 32: Rivi 32:
Virastokeskuksen tilavuus on 432&nbsp;000&nbsp;m³, sen kerrosala on 71&nbsp;000&nbsp;m² ja se suunniteltiin 2&nbsp;500 työntekijälle.<ref name="kp sluohjelma"/> Vastavalmistuneeseen virastokeskukseen muuttivat vuosina 1981–1982 muun muassa [[Tie- ja vesirakennushallitus]], Uudenmaan piirirakennustoimisto, Uudenmaan lääninverovirasto, [[Maanmittauslaitos|maanmittaushallitus]], liikevaihtoverotoimisto, Topografikunta, Posti, [[Postipankki]] ja maanmittaushallituksen karttapaino.<ref name="granlund"/>
Virastokeskuksen tilavuus on 432&nbsp;000&nbsp;m³, sen kerrosala on 71&nbsp;000&nbsp;m² ja se suunniteltiin 2&nbsp;500 työntekijälle.<ref name="kp sluohjelma"/> Vastavalmistuneeseen virastokeskukseen muuttivat vuosina 1981–1982 muun muassa [[Tie- ja vesirakennushallitus]], Uudenmaan piirirakennustoimisto, Uudenmaan lääninverovirasto, [[Maanmittauslaitos|maanmittaushallitus]], liikevaihtoverotoimisto, Topografikunta, Posti, [[Postipankki]] ja maanmittaushallituksen karttapaino.<ref name="granlund"/>


Virastokeskuksen veistoskilpailun voitti vuonna 1978 [[Matti Koskela (kuvataiteilija)|Matti Koskelan]] sekä [[Markku Viitasalo|Markku]] ja [[Pirkko Viitasalo]]n teos ''Konstruktio 2000'', jota kutsutaan myös nimellä ''Himmeli''. Yhdellä virastokeskuksen neljästä sisäpihasta sijaitseva veistos paljastettiin vuonna 1982.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://taidemuseo.hel.fi/suomi/veisto/veistossivu.html?id=138&sortby=artist# | Nimeke = Konstruktio 2000 | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija = Helsingin kaupungin taidemuseo | Viitattu = 4.4.2013 }}</ref> Toisella sisäpihalla sijaitsee samana vuonna paljastettu [[Maija Nuotio]]n veistos ''Vesileikki'', johon kuuluu kaksi vesialtaan ylle sijoitettua alastonta naishahmoa.<ref>Antero Rautio: ''Löytöretki muistomerkeille'', s. 225. Edita, Helsinki 2006.</ref>
Virastokeskuksen veistoskilpailun voitti vuonna 1978 [[Matti Koskela (kuvataiteilija)|Matti Koskelan]] sekä [[Markku Viitasalo|Markku]] ja [[Pirkko Viitasalo]]n teos ''Konstruktio 2000'', jota kutsutaan myös nimellä ''Himmeli''. Rakennus edustaa arkkitehtuurisesti brutalismia.Yhdellä virastokeskuksen neljästä sisäpihasta sijaitseva veistos paljastettiin vuonna 1982.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://taidemuseo.hel.fi/suomi/veisto/veistossivu.html?id=138&sortby=artist# | Nimeke = Konstruktio 2000 | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija = Helsingin kaupungin taidemuseo | Viitattu = 4.4.2013 }}</ref> Toisella sisäpihalla sijaitsee samana vuonna paljastettu [[Maija Nuotio]]n veistos ''Vesileikki'', johon kuuluu kaksi vesialtaan ylle sijoitettua alastonta naishahmoa.<ref>Antero Rautio: ''Löytöretki muistomerkeille'', s. 225. Edita, Helsinki 2006.</ref>


== Lähteet ==
== Lähteet ==

Versio 11. tammikuuta 2019 kello 12.13

Pasilan virastokeskus
Virastokeskuksen etelänpuoleiset siipirakennukset lounaasta.
Virastokeskuksen etelänpuoleiset siipirakennukset lounaasta.
Osoite Itä-Pasila, Helsinki
Koordinaatit 60°11′57″N, 024°56′10″E
Rakennustyyppi virastorakennus
Valmistumisvuosi 1982
Suunnittelija Arkkitehtitoimisto Castrén–Jauhiainen–Nuuttila
Rakennuttaja Rakennushallitus
Omistaja Senaatti-kiinteistöt
Kerrosluku 8
Kerrosala 71 000 m²
Tilavuus 432 000 m³

Virastokeskuksessa on lisäksi 4 maanalaista kerrosta.

Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Pasilan virastokeskus on Helsingin Itä-Pasilassa sijaitseva valtion virastotalo, jota hallinnoi Senaatti-kiinteistöt. Rakennuksessa on kahdeksan maanpäällistä ja lisäksi neljä maanalaista kerrosta.[1]

Neljän korttelin alueelle levittäytyvän virastokeskuksen rakennutti Rakennushallitus ja suunnitteli arkkitehtitoimisto Castrén–Jauhiainen–Nuuttila. Rakennus valmistui vuonna 1982.[1] Sen suunnittelu oli aloitettu jo kymmenisen vuotta aikaisemmin[2] ja harjannostajaisia vietetty 1978.[3] Rakennuksen itä–länsi-suuntaiseen pääosaan liittyy kuusi siipeä, joiden väliin jää neljä avointa sisäpihaa. Kolossaalisen rakennuksen läpi kulkee kaksi rinnakkaista jalankulkuväylää, jotka muodostavat Opastinsilta-nimisen kadun länsipään. Talon läpi kulkevista jalankulkuväylistä eteläisempi muutettiin vuonna 2003 Aurinkoraitti-nimiseksi katetuksi ja lämmitetyksi sisätilaksi.[4] Opastinsilta jatkuu virastokeskuksen länsipuolella kahtena Ratapihantien ylittävänä rinnakkaisena katettuna kävelysiltana, jotka yhdistävät virastokeskuksen Pasilan rautatieasemaan.

Virastokeskuksen tilavuus on 432 000 m³, sen kerrosala on 71 000 m² ja se suunniteltiin 2 500 työntekijälle.[1] Vastavalmistuneeseen virastokeskukseen muuttivat vuosina 1981–1982 muun muassa Tie- ja vesirakennushallitus, Uudenmaan piirirakennustoimisto, Uudenmaan lääninverovirasto, maanmittaushallitus, liikevaihtoverotoimisto, Topografikunta, Posti, Postipankki ja maanmittaushallituksen karttapaino.[3]

Virastokeskuksen veistoskilpailun voitti vuonna 1978 Matti Koskelan sekä Markku ja Pirkko Viitasalon teos Konstruktio 2000, jota kutsutaan myös nimellä Himmeli. Rakennus edustaa arkkitehtuurisesti brutalismia.Yhdellä virastokeskuksen neljästä sisäpihasta sijaitseva veistos paljastettiin vuonna 1982.[5] Toisella sisäpihalla sijaitsee samana vuonna paljastettu Maija Nuotion veistos Vesileikki, johon kuuluu kaksi vesialtaan ylle sijoitettua alastonta naishahmoa.[6]

Lähteet

  1. a b c Keski-Pasilan keskustakorttelin suunnittelu- ja toteutuskilpailu, Suunnitteluohjelma (pdf) (sivut 10-11) 14.10.2010. Pasilaone (Helsingin kaupunki ja Senaatti-kiinteistöt Oy). Viitattu 11.5.2016.
  2. CJN Projektiluettelo 1964–2011 (pdf) Arkkitehtitoimisto CJN Oy. Viitattu 4.4.2013.
  3. a b Hänninen, Reijo & Jokela, Markku & Aavaharju, Harri: Merkittäviä rakennushankkeita Granlundin historiassa (pdf) (sivut 167–169) 2010. Insinööritoimisto Olof Granlund Oy. Viitattu 4.4.2013.
  4. Vuoden 2003 rakennushanke ja Rakentamisen taidonnäyte julkistettiin 23.4.2004. Senaatti-kiinteistöt. Viitattu 11.5.2016.
  5. Konstruktio 2000 Helsingin kaupungin taidemuseo. Viitattu 4.4.2013.
  6. Antero Rautio: Löytöretki muistomerkeille, s. 225. Edita, Helsinki 2006.