Ero sivun ”Etelänliito-orava” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
LKFbot (keskustelu | muokkaukset)
→‎top: Linkkikorjaus per pyyntö using AWB
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 29: Rivi 29:
| levinneisyys_teksti = Etelänliito-oravan levinneisyys <ref>IUCN (International Union for Conservation of Nature) 2008. ''Glaucomys volans''. In: IUCN 2014. The IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.3<br />http://www.iucnredlist.org. Downloaded on 14 January 2015.</ref>
| levinneisyys_teksti = Etelänliito-oravan levinneisyys <ref>IUCN (International Union for Conservation of Nature) 2008. ''Glaucomys volans''. In: IUCN 2014. The IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.3<br />http://www.iucnredlist.org. Downloaded on 14 January 2015.</ref>
}}
}}
'''Etelänliito-orava''' eli assapan (''Glaucomys volans'') on [[oravat|oravien]] heimoon kuuluva [[Jyrsijät|jyrsijä]] ja toinen kahdesta [[Pohjois-Amerikka|pohjoisamerikkalaisesta]] liito-oravalajista.
'''Etelänliito-orava''' eli assapan (''Glaucomys volans'') on [[oravat|oravien]]

== Tuntomerkit ==
Tylppäkuonoisen etelänliito-oravan ruumiin pituus on noin 12 senttimetriä ja massa 45–100 grammaa. Lajille tyypillinen piirre on puusta puuhun liitämisen mahdollistava takajalkoja yhdistävä ihopoimu. Oravan häntä on noin yhdeksän senttiä pitkä, ja sitä peittää tiheä karva.<ref name="jiri">{{Kirjaviite |Tekijä = Gaisler, Jiří & Zejda, Jan|Nimeke = Suuri eläinkirja|Kappale = |Sivu = 300–301|Selite = |Julkaisija = WSOY|Vuosi = 1995|Tunniste = |Suomentaja = Mattias Toivanen, Jere Malinen ja Ismo Nuuja|Isbn = 951-0-22848-6}}</ref>


== Elintavat ja lisääntyminen ==
== Elintavat ja lisääntyminen ==
Laji viihtyy metsissä ja pesii puunkoloihin. Ravinnoksi kelpaavat hedelmät, siemenet ja eläinperäinen ravinto. Lisääntymiskausi alkaa helmi–maaliskuussa, ja tiineys kestää 20 vuorokautta. Naaras synnyttää kerralla 2–6 poikasta.<ref name="jiri"/>
Laji viihtyy metsissä ja pesii puunkoloihin. Ravinnoksi kelpaavat hedelmät, siemenet ja eläinperäinen ravinto. Lisääntymiskausi alkaa helmi–maaliskuussa, ja tiineys kestää 20 vuorokautta. Naaras synnyttää kerralla 2–6 poikasta.<ref name="jiri">{{Kirjaviite|Tekijä=Gaisler, Jiří & Zejda, Jan|Nimeke=Suuri eläinkirja|Vuosi=1995|Kappale=|Sivu=300–301|Selite=|Julkaisija=WSOY|Tunniste=|Isbn=951-0-22848-6|Suomentaja=Mattias Toivanen, Jere Malinen ja Ismo Nuuja}}</ref>


== Nimistä ==
== Nimistä ==

Versio 21. marraskuuta 2018 kello 12.46

Etelänliito-orava
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Jyrsijät Rodentia
Alalahko: Oravamaiset jyrsijät Sciuromorpha
Heimo: Oravat Sciuridae
Alaheimo: Sciurinae [2]
Tribus: Pteromyini [2]
Suku: Glaucomys
Laji: volans
Kaksiosainen nimi

Glaucomys volans
(Linnaeus, 1758)

Etelänliito-oravan levinneisyys [3]
Etelänliito-oravan levinneisyys [3]
Katso myös

  Etelänliito-orava Wikispeciesissä
  Etelänliito-orava Commonsissa

Etelänliito-orava eli assapan (Glaucomys volans) on oravien

Elintavat ja lisääntyminen

Laji viihtyy metsissä ja pesii puunkoloihin. Ravinnoksi kelpaavat hedelmät, siemenet ja eläinperäinen ravinto. Lisääntymiskausi alkaa helmi–maaliskuussa, ja tiineys kestää 20 vuorokautta. Naaras synnyttää kerralla 2–6 poikasta.[4]

Nimistä

Tieteellinen sukunimi Glaucomys tarkoitaa harmaata hiirtä ja lajinimi volans lentävää.[5]

Nisäkäsnimistötoimikunta on ehdottanut, että etelänliito-oravan suomenkieliseksi nimeksi vaihdettaisiin ”amerikanliito-orava”.[6] Tätä nimeä on perinteisesti käytetty Glaucomys sabrinus -lajista, jolle taas toimikunta ehdottaa uutta nimeä ”kanadanliito-orava”.[7]

Lähteet

  1. Linzey, A.V. & NatureServe (Hammerson, G.): Glaucomys volans IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 30.6.2014. (englanniksi)
  2. a b Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Glaucomys volans Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Bucknell University. Viitattu 24.11.2010. (englanniksi)
  3. IUCN (International Union for Conservation of Nature) 2008. Glaucomys volans. In: IUCN 2014. The IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.3
    http://www.iucnredlist.org. Downloaded on 14 January 2015.
  4. Gaisler, Jiří & Zejda, Jan: Suuri eläinkirja, s. 300–301. Suomentanut Mattias Toivanen, Jere Malinen ja Ismo Nuuja. WSOY, 1995. ISBN 951-0-22848-6.
  5. Joseph F. Merritt ja Ruth Anne Matinko: Guide to the mammals of Pennsylvania, s. 156. University of Pittsburgh Pre, 1987. ISBN 9780822953937. (englanniksi)
  6. Nisäkäsnimistötoimikunta: Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet (vahvistamaton ehdotus nisäkkäiden nimiksi) 2008. Luonnontieteellinen keskusmuseo. Viitattu 24.11.2010.
  7. Nisäkäsnimistötoimikunta: Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet (vahvistamaton ehdotus nisäkkäiden nimiksi) 2008. Luonnontieteellinen keskusmuseo. Viitattu 24.11.2010.
Tämä nisäkkäisiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.