Etelänliito-orava

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Etelänliito-orava
Southern Flying Squirrel-27527-1.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Jyrsijät Rodentia
Alalahko: Oravamaiset jyrsijät Sciuromorpha
Heimo: Oravat Sciuridae
Alaheimo: Sciurinae [2]
Tribus: Pteromyini [2]
Suku: Glaucomys
Laji: volans
Kaksiosainen nimi
Glaucomys volans
(Linnaeus, 1758)
Levinneisyyskartta
Etelänliito-oravan levinneisyys [3]
Etelänliito-oravan levinneisyys [3]
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Etelänliito-orava Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Etelänliito-orava Commonsissa

Etelänliito-orava eli assapan (Glaucomys volans) on oravien heimoon kuuluva jyrsijä ja toinen kahdesta pohjoisamerikkalaisesta liito-oravalajista.

Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tylppäkuonoisen etelänliito-oravan ruumiin pituus on noin 12 senttimetriä ja massa 45–100 grammaa. Lajille tyypillinen piirre on puusta puuhun liitämisen mahdollistava takajalkoja yhdistävä ihopoimu. Oravan häntä on noin yhdeksän senttiä pitkä, ja sitä peittää tiheä karva.[4]

Elintavat ja lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laji viihtyy metsissä ja pesii puunkoloihin. Ravinnoksi kelpaavat hedelmät, siemenet ja eläinperäinen ravinto. Lisääntymiskausi alkaa helmi–maaliskuussa, ja tiineys kestää 20 vuorokautta. Naaras synnyttää kerralla 2–6 poikasta.[4]

Nimistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tieteellinen sukunimi Glaucomys tarkoitaa harmaata hiirtä ja lajinimi volans lentävää.[5]

Nisäkäsnimistötoimikunta on ehdottanut, että etelänliito-oravan suomenkieliseksi nimeksi vaihdettaisiin ”amerikanliito-orava”.[6] Tätä nimeä on perinteisesti käytetty Glaucomys sabrinus -lajista, jolle taas toimikunta ehdottaa uutta nimeä ”kanadanliito-orava”.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Linzey, A.V. & NatureServe (Hammerson, G.): Glaucomys volans IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 30.6.2014. (englanniksi)
  2. a b Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Glaucomys volans Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Bucknell University. Viitattu 24.11.2010. (englanniksi)
  3. IUCN (International Union for Conservation of Nature) 2008. Glaucomys volans. In: IUCN 2014. The IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.3
    http://www.iucnredlist.org. Downloaded on 14 January 2015.
  4. a b Gaisler, Jiří & Zejda, Jan: Suuri eläinkirja, s. 300–301. Suom. Mattias Toivanen, Jere Malinen ja Ismo Nuuja. WSOY, 1995. ISBN 951-0-22848-6.
  5. Joseph F. Merritt ja Ruth Anne Matinko: Guide to the mammals of Pennsylvania, s. 156. University of Pittsburgh Pre, 1987. ISBN 9780822953937. (englanniksi)
  6. Nisäkäsnimistötoimikunta: Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet (vahvistamaton ehdotus nisäkkäiden nimiksi) 2008. Luonnontieteellinen keskusmuseo. Viitattu 24.11.2010.
  7. Nisäkäsnimistötoimikunta: Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet (vahvistamaton ehdotus nisäkkäiden nimiksi) 2008. Luonnontieteellinen keskusmuseo. Viitattu 24.11.2010.
Tämä nisäkkäisiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.