Ero sivun ”Meitnerium” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Jni (keskustelu | muokkaukset) p atomipaino sulkuihin, synteettinen alkuaine |
Olen sakslainen ja en voi puhua suomalainen niin hyvin. Mutta Schwerionenforschung on saksan sana ja yksi "c" oli hukassa. :) |
||
| Rivi 61: | Rivi 61: | ||
== Historia == |
== Historia == |
||
Peter Armbrusterin ja Gottfried Münzenbergin johtama saksalainen tutkijaryhmä löysi Meitneriumin vuonna 1982 Gesellschaft für |
Peter Armbrusterin ja Gottfried Münzenbergin johtama saksalainen tutkijaryhmä löysi Meitneriumin vuonna 1982 Gesellschaft für Schwerionenforschung -tutkimuslaitoksessa (GSI) Darmstadtissa Saksassa <ref name=":1" /><ref name=":2" />. Armbruster ryhmänsä kanssa valmisti yhden atomin meitnerium-266 isotooppia pommittamalla vismutin isotooppia Bi-209 raudan isotoopin Fe-58 ytimillä lineaarista kiihdytintä käyttämällä <ref name=":3">Jefferson Lab - The Element Meitnerium, Thomas J. National Accelerator Facility - Office of Science Education, <nowiki>http://education.jlab.org/itselemental/ele109.html</nowiki> |
||
</ref>. |
</ref>. |
||
Versio 19. lokakuuta 2018 kello 20.57
| |||||
| Yleistä | |||||
| Nimi | Meitnerium | ||||
| Tunnus | Mt | ||||
| Järjestysluku | 109 | ||||
| Luokka | siirtymämetalli | ||||
| Lohko | d-lohko | ||||
| Ryhmä | 9 | ||||
| Jakso | 7 | ||||
| Löytövuosi, löytäjä | 1982, Peter Armbrusterin ja Gottfried Münzenbergin ryhmä | ||||
| Atomiominaisuudet | |||||
| Atomipaino (Ar) | (278) | ||||
| Orbitaalirakenne | [Rn]5f146d77s2 | ||||
| Elektroneja elektronikuorilla | 2, 8, 18, 32, 32, 15, 2 | ||||
| Fysikaaliset ominaisuudet | |||||
| Olomuoto | |||||
| Muuta | |||||
| Ominaislämpökapasiteetti | luotettavaa dataa ei saatavissa kJ/(kg K) | ||||
| CAS-numero | 54038-01-6 | ||||
| Tiedot normaalilämpötilassa ja -paineessa | |||||
Meitnerium on radioaktiivinen siirtymäalkuaineisiin kuuluva keinotekoinen metallimainen alkuaine. Sen kemiallinen merkki on Mt ja järjestysluku 109.[1] Väristä ei ole täyttä varmuutta, mutta luultavimmin se on hopean vaaleaa tai harmaata [2]. Kemiallisia kokeita meitneriumille ei ole tehty, jonka vuoksi yhtäkään alkuaineen perusominaisuutta ei ole määritetty kokeellisesti. Tiedot perusominaisuuksista perustuvat näin ollen vain teoreettisiin laskelmiin. [3]
Meitneriumin vakaimman isotoopin Mt-278 puoliintumisaika on noin 5 sekuntia [1][2].
Historia
Peter Armbrusterin ja Gottfried Münzenbergin johtama saksalainen tutkijaryhmä löysi Meitneriumin vuonna 1982 Gesellschaft für Schwerionenforschung -tutkimuslaitoksessa (GSI) Darmstadtissa Saksassa [2][3]. Armbruster ryhmänsä kanssa valmisti yhden atomin meitnerium-266 isotooppia pommittamalla vismutin isotooppia Bi-209 raudan isotoopin Fe-58 ytimillä lineaarista kiihdytintä käyttämällä [4].
Meitnerium-266 isotoopin fuusioitumisen reaktioyhtälö
209Bi + 58Fe →266Mt + 1n [5]
Muodostuneen meitnerium-266 isotoopin puoliintumisaika on noin 3 millisekuntia [1]. Löydös vahvistettiin kolme vuotta myöhemmin Dubnassa Joint institute for Nuclear Research tutkimuslaitoksessa [1][6]. Kuusi vuotta myöhemmin valmistettiin samaa isotooppia kaksi atomia [7].
Meitnerium sai nimensä vuonna 1997 itävaltalais-ruotsalaisen fyysikon Lise Meitnerin mukaan [1]. Sen väliaikainen, IUPAC:n mukainen, nimi ennen virallista nimeämiOstä oli unnilennium (Une) [8].
Ominaisuudet
Meitnerium on keinotekoinen alkuaine. Oletettavasti huoneenlämpötilassa (298 K) meitnerium esiintyy kiinteänä. Väriltään se on todennäköisesti hopean vaaleaa tai harmaata. Meitnerium kuuluu jaksollisessa järjestelmässä ryhmään 9 ja jaksoon 7 sekä d-lohkoon. [5] Ainuttakaan meitneriumin perusominaisuutta ei ole vielä määritetty kokeellisesti, vaan nämä perustuvat laskennallisiin arvioihin [3].
Elektronikuoren rakenne [4]:
1s2
2s2 2p6
3s2 3p6 3d10
4s2 4p6 4d10 4f14
5s2 5p6 5d10 5f14
6s2 6p6 6d7
7s2
Vuoteen 2016 mennessä meitneriumia ei ole käytetty muissa kuin tutkimustarkoituksissa ja sitä on valmistettu muutamia atomeja. Todennäköisesti sitä ei koskaan tulla eristämään silmin havaittavia määriä. [2] Tämä johtuu siitä, että meitnerium hajoaa erittäin nopeasti alfahiukkasten emissiolla [5]. Meitneriumilla ei ole biologisia käyttökohteita ja radioaktiivisuuden takia se on myös myrkyllistä [8].
Meitneriumin atomimassa on 268 u ja sen kovalenttinen säde on 1,29 Å [1]. Meitneriumin laskettu tiheys huoneenlämpötilassa on 37.4 g/cm3. Se on toiseksi suurin tunnetuista alkuaineiden tiheyksistä. [8]
Isotoopit
Meitneriumilla on viisitoista isotooppia, joista kaikki ovat radioaktiivisia [8]. Puoliintumisaika tiedetään yhdeksälle näistä isotoopeista. Vakain isotooppi on Mt-278, jonka puoliintumisaika on noin 5 sekuntia. Suurin osa meitneriumin isotoopeista hajoaa α-hajoamisen kautta, mutta osa isotoopeista hajoaa spontaanin fission (SF) kautta pienemmiksi ytimiksi. [1]
Taulukko 2. Meitneriumin tunnettuja isotooppeja, niiden atomimassat, puoliintumisajat ja hajoamistavat. [1]
| Isotooppi | Atomimassa (u) | Puoliintumisaika | Hajoamistapa |
| Mt-266 | 266,137 | ~ 3 ms | α, SF |
| Mt-267 | 267,137 | 19 ms | α |
| Mt-268 | 268,139 | ~ 0,02 s | α |
| Mt-270 | 270,140 | ~ 0,8 s | α |
| Mt-274 | 274,147 | ~ 0,4 s | α |
| Mt-275 | 275,149 | ~ 9,7 ms | α |
| Mt-276 | 276,152 | ~ 0,6 s | α |
| Mt-277 | 277,153 | ~ 5 ms | SF |
| Mt-278 | 278,156 | ~ 5 s |
Lähteet
- ↑ a b c d e f g h W. M. Haynes, ed., CRC Handbook of Chemistry and Physics, 97th Edition (Internet Version 2017), CRC Press/Taylor & Francis, Boca Raton, FL
- ↑ a b c d Chemical Data. Meitnerium - Mt, Royal Chemical Society http://www.rsc.org/periodic-table/element/109/meitnerium
- ↑ a b c Panetta, Daniele, Heinz Gäggeler, Michael Steppert, Tobias L. Ross, Sönke Szidat, Cathy S. Cutler, Guerra, Alberto Del, Christoph Düllmann, Klaus Eberhardt, and Norman Edelstein. Modern Applications, edited by Daniele Panetta, et al., De Gruyter, 2016. s.327, ProQuest Ebook Central, http://ebookcentral.proquest.com/lib/tut/detail.action?docID=4644589
- ↑ a b Jefferson Lab - The Element Meitnerium, Thomas J. National Accelerator Facility - Office of Science Education, http://education.jlab.org/itselemental/ele109.html
- ↑ a b c WebElements - Meitnerium, Winter M. J.https://www.webelements.com/meitnerium/
- ↑ Barber, R. C.; Greenwood, N. N.; Hrynkiewicz, A. Z.; Jeannin, Y. P.; Lefort, M.; Sakai, M.; Ulehla, I.; Wapstra, A. P.; Wilkinson, D. H. (1993). "Discovery of the transfermium elements. Part II: Introduction to discovery profiles. Part III: Discovery profiles of the transfermium elements". Pure and Applied Chemistry. 65 (8): 1757, https://www.iupac.org/publications/pac/pdf/1993/pdf/6508x1757.pdf
- ↑ Greenwood, N.N. Earnshaw, A.. (1997). Chemistry of the Elements (2nd Edition). Elsevier. Online version available at: http://app.knovel.com/hotlink/toc/id:kpCEE00006/chemistry-elements-2nd/chemistryelements-2nd
- ↑ a b c d ThoughtCo, Meitnerium Facts - Mt or Element 109, Ph.D. Helmenstine A. M., https://www.thoughtco.com/meitnerium-facts-mt-or-element-109-3865911
Aiheesta muualla
- Luettelo meitneriumin isotoopeista The Isotopes Project Home Page (englanniksi)