Ero sivun ”Säteri” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa |
p Linkki korjattu |
||
| Rivi 9: | Rivi 9: | ||
| Viitattu = | Kieli = }}</ref> Vuonna 1562 säädettiin, että [[kreivi]] oli vapautettu suorittamasta ratsupalvelua kolmelta, [[vapaaherra]] kahdelta ja tavallinen [[aatelinen]] yhdeltä talolta. |
| Viitattu = | Kieli = }}</ref> Vuonna 1562 säädettiin, että [[kreivi]] oli vapautettu suorittamasta ratsupalvelua kolmelta, [[vapaaherra]] kahdelta ja tavallinen [[aatelinen]] yhdeltä talolta. |
||
Tavallisten [[ |
Tavallisten [[Rälssitila|rälssitilojen]] omistus vapautettiin 1723 papistolle ja porvaristolle sekä 1789 myös talonpojille, mutta säterien omistus oli vielä tämän jälkeenkin aatelin yksinoikeus, josta saattoi poiketa vain kuninkaan myöntämällä erivapaudella. Tosin aatelinen omistaja saattoi pantata säteritilansa aatelittomalle haltijalle. Ruotsissa aateliston yksinoikeus säterien omistukseen lakkautettiin 1810 ja Suomessa 1864. Aateli oli loppuvaiheessa toivonutkin rajoituksen kumoamista, sillä se oli hankaloittanut säterimaiden myymistä.<ref>Aminoff-Winberg, Johanna (toim.): ''Ritarihuone ja Suomen aatelissuvut'', s. 70–71. Minerva, Helsinki 2013.</ref> Rälssitalot muutettiin Suomessa vuonna 1951 tavallisiksi [[Perintötila|perintötiloiksi]]. Rälssitalot olivat käytännössä menettäneet etuoikeutensa jo sitä ennen, koska [[maavero]] päättyi vuonna 1924<ref name="viite2" /> ja ratsupalveluvelvoite loppui 1700-luvun puolivälissä [[Isojako|isojakouudistuksen]] yhteydessä.<ref name="viite2" /><ref name="viite1">{{Kirjaviite |
||
| Nimeke = Otavan Iso Tietosanakirja 8| Julkaisija = Otava| Vuosi = 1966 |
| Nimeke = Otavan Iso Tietosanakirja 8| Julkaisija = Otava| Vuosi = 1966 |
||
| Tekijä = | Suomentaja = |
| Tekijä = | Suomentaja = |
||
Versio 30. elokuuta 2018 kello 21.18
Säteri (ruots. säteri) on rälssitalo, jonka omistaja oli vapautettu suorittamasta ratsupalvelusta. Tavallisesti aatelissuvun omistuksessa oleva pää- ja sukukartano.[1] Vuonna 1562 säädettiin, että kreivi oli vapautettu suorittamasta ratsupalvelua kolmelta, vapaaherra kahdelta ja tavallinen aatelinen yhdeltä talolta.
Tavallisten rälssitilojen omistus vapautettiin 1723 papistolle ja porvaristolle sekä 1789 myös talonpojille, mutta säterien omistus oli vielä tämän jälkeenkin aatelin yksinoikeus, josta saattoi poiketa vain kuninkaan myöntämällä erivapaudella. Tosin aatelinen omistaja saattoi pantata säteritilansa aatelittomalle haltijalle. Ruotsissa aateliston yksinoikeus säterien omistukseen lakkautettiin 1810 ja Suomessa 1864. Aateli oli loppuvaiheessa toivonutkin rajoituksen kumoamista, sillä se oli hankaloittanut säterimaiden myymistä.[2] Rälssitalot muutettiin Suomessa vuonna 1951 tavallisiksi perintötiloiksi. Rälssitalot olivat käytännössä menettäneet etuoikeutensa jo sitä ennen, koska maavero päättyi vuonna 1924[1] ja ratsupalveluvelvoite loppui 1700-luvun puolivälissä isojakouudistuksen yhteydessä.[1][3][4]
Säterivapaus puolestaan oli ratsupalveluksesta riippumatta täydellinen verovapaus, jonka aatelinen sai vuodesta 1562 lähtien asumalleen talolle ja myöhemmin myös muille omistamilleen taloille. Kaarle XI:n suorittamassa reduktiossa aatelisto kuitenkin menetti tämän etuoikeuden.[3]
Lähteet
- ↑ a b c ”Maavero, Ratsupalvelu, Säteri”, Tietojätti 2000, s. 500, 701, 839. Jyväskylä Helsinki: Gummerus, 1999. ISBN 951-20-5809-x.
- ↑ Aminoff-Winberg, Johanna (toim.): Ritarihuone ja Suomen aatelissuvut, s. 70–71. Minerva, Helsinki 2013.
- ↑ a b ”Säteri, Säterivapaus”, Otavan Iso Tietosanakirja 8. palstat 928 ja 929. Helsinki: Otava, 1966.
- ↑ ”Säteri”, Mitä Missä Milloin Tietosanakirja, s. 886. Otava: Otava, 1992. ISBN 951-1-11669-X.