Ero sivun ”Yrjö Laine” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa Merkkaukset: Visuaalinen muokkaus Mobiilimuokkaus mobiilisivustosta |
|||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
'''Yrjö Kullervo''' ('''Y. K.''') '''Laine''' ([[30. kesäkuuta]] [[1891]] – [[23. helmikuuta]] [[1972]])<ref name="norssit">''Norssit 1867–1952 – Suomalaisen normaalilyseon, Helsingin normaalilyseon, Helsingin I normaalikoulun ja sen alkuvaiheiden matrikkeli'', s. 109. Helsingin normaalikoulu, Helsinki 1992.</ref> oli suomalainen opettaja ja Suomen työväenliikkeen varhaisiin vaiheisiin perehtynyt historioitsija. |
'''Yrjö Kullervo''' ('''Y. K.''') '''Laine''' ([[30. kesäkuuta]] [[1891]] – [[23. helmikuuta]] [[1972]])<ref name="norssit">''Norssit 1867–1952 – Suomalaisen normaalilyseon, Helsingin normaalilyseon, Helsingin I normaalikoulun ja sen alkuvaiheiden matrikkeli'', s. 109. Helsingin normaalikoulu, Helsinki 1992.</ref> oli suomalainen opettaja ja Suomen työväenliikkeen varhaisiin vaiheisiin perehtynyt historioitsija. |
||
Yrjö Laineen vanhemmat olivat [[Suomen Sosialidemokraattinen Puolue|sosiaalidemokraattien]] ensimmäisiin naiskansanedustajiin kuulunut [[Maria Paaso|Maria Laine]] (myöh. Paaso) ja muurari Filip Laine. Näyttelijät [[Laina Laine|Laina]] ja [[Eine Laine]] olivat hänen sisariaan.<ref name="virma">[http://www.kirjastovirma.fi/henkilogalleria/Paaso_Maria Maria Paaso] Kirjastovirma. Viitattu 29.1.2017.</ref> Yrjö Laine kirjoitti ylioppilaaksi [[Helsingin suomalainen normaalilyseo|Helsingin suomalaisesta normaalilyseosta]] vuonna 1910 ja valmistui kansakoulunopettajaksi [[Jyväskylän seminaari]]sta vuonna 1912. Hän työskenteli sen jälkeen kansakoulunopettajana Kymenlaakson alueella ja asui [[Kotka (kaupunki)|Kotkassa]].<ref name="norssit" /><ref name="virma" /> Laine tunsi jo lapsesta saakka Suomen vanhan työväenliikkeen johtajat. Vuoden 1918 [[Suomen sisällissota|Suomen sisällissodan]] aikana hän toimi punaisten hallituksen eli [[Suomen kansanvaltuuskunta|Kansanvaltuuskunnan]] sihteerinä yhdessä [[Tuure Lehén]]in kanssa.<ref>[https://yksa.darchive.fi/YKSA3/public/files/20150209-YAM100202-142349011657400 Y. K. Laine: ''Havaintoja työskentelyajaltani Kansanvaltuuskunnassa Helsingissä keväällä 1918''] Työväen Arkisto. Viitattu 29.1.2017.</ref><ref name="TA">[https://yksa.darchive.fi/YKSA3/public/archive/TA/Archive.action?show=&resource.uri=https://yksa.mikkeliamk.fi/resources/recordsCreator/139167597874100/YAM100202 Arkistonmuodostaja Laine Yrjö Kullervo] Työväen Arkisto. Viitattu 29.1.2017.</ref> Lehénin siirryttyä punakaartiin Laine hoiti sihteerin tehtävää lopulta yksin Kansanvaltuuskunnan toimiessa [[Viipuri]]ssa huhtikuussa 1918.<ref>Osmo Rinta-Tassi: ''Kansanvaltuuskunta punaisen Suomen hallituksena'', s. 477. Opetusministeriö, Helsinki 1986.</ref> Laine pakeni sodan lopussa [[Neuvosto-Venäjä]]lle, jossa hän työskenteli opettajana [[Pietari (kaupunki)|Pietarin]] suomalaisessa yhteiskoulussa 1918–1920 ja [[Petroskoi]]n seminaarissa 1920–1921.<ref name="norssit" /> Palattuaan Suomeen vuonna 1921 hän joutui vangituksi, mutta [[Turun hovioikeus]] vapautti hänet valtiopetossyytteestä 1922.<ref name="TA" /> |
Yrjö Laineen vanhemmat olivat [[Suomen Sosialidemokraattinen Puolue|sosiaalidemokraattien]] ensimmäisiin naiskansanedustajiin kuulunut [[Maria Paaso|Maria Laine]] (myöh. Paaso) ja muurari Filip Laine. Näyttelijät [[Laina Laine|Laina]] ja [[Eine Laine]] olivat hänen sisariaan.<ref name="virma">[http://www.kirjastovirma.fi/henkilogalleria/Paaso_Maria Maria Paaso] Kirjastovirma. Viitattu 29.1.2017.</ref> Yrjö Laine kirjoitti ylioppilaaksi [[Helsingin suomalainen normaalilyseo|Helsingin suomalaisesta normaalilyseosta]] vuonna 1910 ja valmistui kansakoulunopettajaksi [[Jyväskylän seminaari]]sta vuonna 1912. Hän työskenteli sen jälkeen kansakoulunopettajana Kymenlaakson alueella ja asui [[Kotka (kaupunki)|Kotkassa]].<ref name="norssit" /><ref name="virma" /> Laine tunsi jo lapsesta saakka Suomen vanhan työväenliikkeen johtajat. |
||
Vuoden 1918 [[Suomen sisällissota|Suomen sisällissodan]] aikana hän toimi punaisten hallituksen eli [[Suomen kansanvaltuuskunta|Kansanvaltuuskunnan]] sihteerinä yhdessä [[Tuure Lehén]]in kanssa.<ref>[https://yksa.darchive.fi/YKSA3/public/files/20150209-YAM100202-142349011657400 Y. K. Laine: ''Havaintoja työskentelyajaltani Kansanvaltuuskunnassa Helsingissä keväällä 1918''] Työväen Arkisto. Viitattu 29.1.2017.</ref><ref name="TA">[https://yksa.darchive.fi/YKSA3/public/archive/TA/Archive.action?show=&resource.uri=https://yksa.mikkeliamk.fi/resources/recordsCreator/139167597874100/YAM100202 Arkistonmuodostaja Laine Yrjö Kullervo] Työväen Arkisto. Viitattu 29.1.2017.</ref> Lehénin siirryttyä punakaartiin Laine hoiti sihteerin tehtävää lopulta yksin Kansanvaltuuskunnan toimiessa [[Viipuri]]ssa huhtikuussa 1918.<ref>Osmo Rinta-Tassi: ''Kansanvaltuuskunta punaisen Suomen hallituksena'', s. 477. Opetusministeriö, Helsinki 1986.</ref> Laine pakeni sodan lopussa [[Neuvosto-Venäjä]]lle, jossa hän työskenteli opettajana [[Pietari (kaupunki)|Pietarin]] suomalaisessa yhteiskoulussa 1918–1920 ja [[Petroskoi]]n seminaarissa 1920–1921.<ref name="norssit" /> Palattuaan Suomeen vuonna 1921 hän joutui vangituksi, mutta [[Turun hovioikeus]] vapautti hänet valtiopetossyytteestä 1922.<ref name="TA" /> |
|||
Laine jatkoi opintojaan [[Helsingin yliopisto]]ssa ja valmistui 1922 filosofian maisteriksi. Hän työskenteli vuodesta 1923 [[Helsingin suomalainen yksityislyseo|Helsingin suomalaisen yksityislyseon]] opettajana ja vararehtorina. Hän oli koulun virkaatekevänä rehtorina vuodesta 1939 ja vakinaisena rehtorina 1942–1952. [[Talvisota|Talvisodan]] aikana hän oli lisäksi [[Vapaa Huolto]] -järjestön Uudenmaan keskuksen toiminnanjohtajana.<ref name="norssit" /> |
Laine jatkoi opintojaan [[Helsingin yliopisto]]ssa ja valmistui 1922 filosofian maisteriksi. Hän työskenteli vuodesta 1923 [[Helsingin suomalainen yksityislyseo|Helsingin suomalaisen yksityislyseon]] opettajana ja vararehtorina. Hän oli koulun virkaatekevänä rehtorina vuodesta 1939 ja vakinaisena rehtorina 1942–1952. [[Talvisota|Talvisodan]] aikana hän oli lisäksi [[Vapaa Huolto]] -järjestön Uudenmaan keskuksen toiminnanjohtajana.<ref name="norssit" /> |
||
Versio 14. kesäkuuta 2018 kello 19.09
Yrjö Kullervo (Y. K.) Laine (30. kesäkuuta 1891 – 23. helmikuuta 1972)[1] oli suomalainen opettaja ja Suomen työväenliikkeen varhaisiin vaiheisiin perehtynyt historioitsija.
Yrjö Laineen vanhemmat olivat sosiaalidemokraattien ensimmäisiin naiskansanedustajiin kuulunut Maria Laine (myöh. Paaso) ja muurari Filip Laine. Näyttelijät Laina ja Eine Laine olivat hänen sisariaan.[2] Yrjö Laine kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin suomalaisesta normaalilyseosta vuonna 1910 ja valmistui kansakoulunopettajaksi Jyväskylän seminaarista vuonna 1912. Hän työskenteli sen jälkeen kansakoulunopettajana Kymenlaakson alueella ja asui Kotkassa.[1][2] Laine tunsi jo lapsesta saakka Suomen vanhan työväenliikkeen johtajat.
Vuoden 1918 Suomen sisällissodan aikana hän toimi punaisten hallituksen eli Kansanvaltuuskunnan sihteerinä yhdessä Tuure Lehénin kanssa.[3][4] Lehénin siirryttyä punakaartiin Laine hoiti sihteerin tehtävää lopulta yksin Kansanvaltuuskunnan toimiessa Viipurissa huhtikuussa 1918.[5] Laine pakeni sodan lopussa Neuvosto-Venäjälle, jossa hän työskenteli opettajana Pietarin suomalaisessa yhteiskoulussa 1918–1920 ja Petroskoin seminaarissa 1920–1921.[1] Palattuaan Suomeen vuonna 1921 hän joutui vangituksi, mutta Turun hovioikeus vapautti hänet valtiopetossyytteestä 1922.[4]
Laine jatkoi opintojaan Helsingin yliopistossa ja valmistui 1922 filosofian maisteriksi. Hän työskenteli vuodesta 1923 Helsingin suomalaisen yksityislyseon opettajana ja vararehtorina. Hän oli koulun virkaatekevänä rehtorina vuodesta 1939 ja vakinaisena rehtorina 1942–1952. Talvisodan aikana hän oli lisäksi Vapaa Huolto -järjestön Uudenmaan keskuksen toiminnanjohtajana.[1]
Laine alkoi 1930-luvun lopulla valmistella Suomen työväenliikkeen historian kirjoittamista ja kokosi vuosien ajan haastatteluja ja muuta aineistoa ulkomaita myöten.[4] Cajanderin hallituksen vuonna 1937 asettama Valtion itsenäisyyshistorialautakunta myönsi hänelle apurahan tutkimuksen tekemiseen. Laineen kirjoittama Suomen poliittisen työväenliikkeen historia ilmestyi kolmiosaisena vuosina 1945–1946.[6] Laine kirjoitti myös Matti Turkian elämäkerran teokseen Suomalaisia sosialisteja.
Teoksia
- Suomen poliittisen työväenliikkeen historia 1 – Kansanvaltaisuuden läpimurto. Tammi, 1945.
- Suomen poliittisen työväenliikkeen historia 2 – Kahlittu demokratia. Tammi, 1946.
- Suomen poliittisen työväenliikkeen historia 3 – Luokkataisteluun. Tammi, 1946.
- ”Matti Turkia” teoksessa Suomalaisia sosialisteja 3. Työväen sivistysliitto, 1947.
- Käy eespäin, väki voimakas! 50 vuotta Suomen työväenliikettä (toim.). Kansankulttuuri, 1949.
Lähteet
- ↑ a b c d Norssit 1867–1952 – Suomalaisen normaalilyseon, Helsingin normaalilyseon, Helsingin I normaalikoulun ja sen alkuvaiheiden matrikkeli, s. 109. Helsingin normaalikoulu, Helsinki 1992.
- ↑ a b Maria Paaso Kirjastovirma. Viitattu 29.1.2017.
- ↑ Y. K. Laine: Havaintoja työskentelyajaltani Kansanvaltuuskunnassa Helsingissä keväällä 1918 Työväen Arkisto. Viitattu 29.1.2017.
- ↑ a b c Arkistonmuodostaja Laine Yrjö Kullervo Työväen Arkisto. Viitattu 29.1.2017.
- ↑ Osmo Rinta-Tassi: Kansanvaltuuskunta punaisen Suomen hallituksena, s. 477. Opetusministeriö, Helsinki 1986.
- ↑ Pauli Kettunen: Historia petollisena liittolaisena – Näkökulmia työväen, työelämän ja hyvinvointivaltion historiaan, s. 34. Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, Helsinki 2015.