Ero sivun ”Liereäsara” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Kirjoitin melkein kokonaan tämän niin en luettele jokaista muutosta. |
p Hups! Jäi "Viitteet" alaotsikko pois. |
||
| Rivi 39: | Rivi 39: | ||
*{{Kirjaviite | Tekijä = Rikkinen, Jouko| Nimeke = Heinät ja sarat Suomen luonnossa | Sivu = | Vuosi = 2014 | Julkaisupaikka = Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu | Julkaisija = Kustannusyhtiö Otava | ISBN = 978-951-1-27817-7 }} |
*{{Kirjaviite | Tekijä = Rikkinen, Jouko| Nimeke = Heinät ja sarat Suomen luonnossa | Sivu = | Vuosi = 2014 | Julkaisupaikka = Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu | Julkaisija = Kustannusyhtiö Otava | ISBN = 978-951-1-27817-7 }} |
||
===Viitteet=== |
|||
{{Viitteet}} |
{{Viitteet}} |
||
Versio 10. marraskuuta 2017 kello 14.52
| Liereäsara | |
|---|---|
.jpg) Liereäsaran (Carex diandra) kukintoja |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Yksisirkkaiset Liliopsida |
| Lahko: | Poales |
| Heimo: | Sarakasvit Cyperaceae |
| Suku: | Sarat Carex |
| Laji: | diandra |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Carex diandra |
|
| Katso myös | |
Liereäsara (Carex diandra) on sarakasvien heimoon ja sarojen sukuun kuuluva kasvi. Liereäsaran tieteellinen nimi "diandra" tulee kreikan kielen sanoista "di" (kaksi) ja "andros" (mies), ja tarkoittaa "kahdella heteellä" tai "kahden heteen kanssa".[2] Liereäsara on sarojen joukossa suurikokoinen laji.[3]
Ulkonäkö ja koko
Varsi on pysty, täyteläinen, karhea, alaosastaan liereä, yläosastaan tylpän kolmisärmäinen. Löyhästi mätästävä 20-60 cm korkea. Tyvitupet ovat harmaanruskeat tai mustanruskeat, heikosti kiiltävät ja ehjät. Lehdet ovat ruodittomia, tupellisia ja hieman vartta lyhyempiä. Lehtilapa on 2–4 mm leveä ja harmaanvihreä.[4][5][6]
Kukinto on monitähkäinen, 20-40 mm pitkä, tiheähkö, liereä ja haaromaton. Siinä on 5–10 sukkulamaista, perätöntä taikka joskus alimmat ovat lyhytperäisiä. Emi- ja hedekukat ovat samoissa tähkissä eli se on yhtäläistähkäinen, tähkien kärjessä ovat kolmiheteiset hedekukat, tyvellä kaksiluottiset emikukat. Tähkäsuomut ovat 2–3 mm pitkiä, vaaleanruskeita tai punaruskeita ja kalvolaitaisia. Pullakot ovat 2–3 mm pitkiä, kiiltävänruskeita ja selkäpuolen tyviosassa on kaksi paksua suonta. Suuota on pitkä ja hammaslaitainen. Kukkii kesä-heinäkuussa.[4][5][6]
Elinympäristö
Liereäsara kasvaa keski- ja runsasravinteisilla märillä soilla luhtarannoilla, metsäjärvien sekä lampien rannoilla.[2][5][7]
Levinneisyys
Liereäsara on tavallinen laji pohjoisella pallonpuoliskolla. Sitä tavataan suuressa osassa Pohjoismaissa, sen lisäksi sitä tavataan, Baltiassa, Keski-Euroopassa, Alpeilla, Karpaateilla ja osassa Siperiaa. Joitain esiintymiä on lisäksi muun muassa Norjassa, Islannissa, Kaukasuksella, Venäjän Kaukoidässä, Alaskassa ja Kanadassa.[8] Suomessa yleinen miltei koko maassa. Melko harvinainen Kaakkois-Suomessa ja Pohjois-Lapissa.[5][9]
Lähteet
- Hämet-Ahti, L. & Suominen, J. & Ulvinen, T. & Uotila, P. & Vuokko, S. (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki 1986: Suomen Luonnonsuojelun tuki, 1986. ISBN 951-9381-14-7.
- Rikkinen, Jouko: Heinät ja sarat Suomen luonnossa. Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu: Kustannusyhtiö Otava, 2014. ISBN 978-951-1-27817-7.
Viitteet
- ↑ Carex diandra IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)
- ↑ a b Trindstarr Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 10.11.2017. (ruotsiksi)
- ↑ Liereäsara (Carex diandra) Oulun yliopisto Arkistolinkki. Viitattu 10.11.2017..
- ↑ a b Pinkka, Lajituntemuksen oppimisympäristö: Liereäsara (Carex diandra) pinkka.helsinki.fi. Viitattu 10.11.2017.
- ↑ a b c d Laji.fi: liereäsara (Carex diandra) laji.fi. Viitattu 10.11.2017.
- ↑ a b Rikkinen, Jouko: Heinät ja sarat Suomen luonnossa. Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu: Kustannusyhtiö Otava, 2014. ISBN 978-951-1-27817-7.
- ↑ Hämet-Ahti, L. & Suominen, J. & Ulvinen, T. & Uotila, P. & Vuokko, S. (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki 1986: Suomen Luonnonsuojelun tuki, 1986. ISBN 951-9381-14-7.
- ↑ Norra halvklotet Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 10.11.2017.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2017: Kasviatlas 2016. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. Kasviatlas 2016: Liereäsaran (Carex diandra) levinneisyys Suomessa Viitattu 10.11.2017.
