Ero sivun ”Aléxandros Papágos” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Tomisti (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
88 363 muokkausta
p Tomisti siirsi sivun Aleksandros Papagos uudelle nimelle Aléxandros Papágos: ELOT 743
Tomisti (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
88 363 muokkausta
p ELOT 743
Rivi 1: Rivi 1:
{{Valtionjohto
{{Valtionjohto
| nimi = Aleksandros Papagos
| nimi = Aléxandros Papágos
| kuva = [[Tiedosto:Papagos alexandros.jpg|230px|]]
| kuva = [[Tiedosto:Papagos alexandros.jpg|230px|]]
| kuvateksti = Aleksandros Papagos vuonna 1954.
| kuvateksti = Aléxandros Papágos vuonna 1954.
| arvo = [[Kreikan pääministeri]]
| arvo = [[Kreikan pääministeri]]
| virassa = [[19. marraskuuta]] [[1952]] - [[4. lokakuuta]] [[1955]]
| virassa = [[19. marraskuuta]] [[1952]] - [[4. lokakuuta]] [[1955]]
| edeltäjä = [[Dimitrios Kiousopoulos]] (v.t.)
| edeltäjä = [[Dimítrios Kiousópoulos]] (v.t.)
| seuraaja = [[Konstantinos Karamanlis]]
| seuraaja = [[Konstantínos Karamanlís]]
| kansanedustajana =
| kansanedustajana =
| eduskuntaryhmä =
| eduskuntaryhmä =
Rivi 14: Rivi 14:
| kuolinaika = {{Kuolinaika ja ikä|9|12|1883|4|10|1955}}
| kuolinaika = {{Kuolinaika ja ikä|9|12|1883|4|10|1955}}
| kuolinpaikka = [[Kreikka]]
| kuolinpaikka = [[Kreikka]]
| puolue = [[Kreikan Ralli]] {{small|(1951–1955)}}<br>[[Uusi Demokratia]] {{small|(1974–1998)}}
| puolue = [[Kreikan ralli]] {{small|(1951–1955)}}<br>[[Uusi demokratia]] {{small|(1974–1998)}}
| ammatti = sotilas
| ammatti = sotilas
| uskonto = [[ortodoksi]]
| uskonto = [[ortodoksinen kirkko|ortodoksi]]
| puoliso =
| puoliso =
| arvonimet = [[Sotamarsalkka]] vuodesta 1949
| arvonimet = [[Sotamarsalkka]] vuodesta 1949
Rivi 22: Rivi 22:
| huom =
| huom =
}}
}}
'''Aleksandros Papagos''' ({{k-el|Αλέξανδρος Παπάγος}}; [[9. joulukuuta]] [[1883]] [[Ateena]] – [[4. lokakuuta]] [[1955]] [[Ateena]]<ref name="brit">[http://www.britannica.com/EBchecked/topic/441800/Alexandros-Papagos Alexandros Papagos] {{en}} ''Encyclopædia Britannica Online Academic Edition''. Viitattu 25.5.2013.</ref>) oli kreikkalainen sotilas, joka johti Kreikan armeijaa [[Toinen maailmansota|toisessa maailmansodassa]] 1940–1941 sekä hallituksen joukkoja [[Kreikan sisällissota|Kreikan sisällissodan]] loppuvaiheessa 1949. Myöhemmin hän siirtyi politiikkaan ja toimi Kreikan pääministerinä vuosina 1952–1955.
'''Aléxandros Papágos''' ({{k-el|Αλέξανδρος Παπάγος}}; [[9. joulukuuta]] [[1883]] [[Ateena]] – [[4. lokakuuta]] [[1955]] Ateena<ref name="brit">[http://www.britannica.com/EBchecked/topic/441800/Alexandros-Papagos Alexandros Papagos] {{en}} ''Encyclopædia Britannica Online Academic Edition''. Viitattu 25.5.2013.</ref>) oli kreikkalainen sotilas, joka johti Kreikan armeijaa [[Toinen maailmansota|toisessa maailmansodassa]] 1940–1941 sekä hallituksen joukkoja [[Kreikan sisällissota|Kreikan sisällissodan]] loppuvaiheessa 1949. Myöhemmin hän siirtyi politiikkaan ja toimi [[Kreikan pääministeri]]nä vuosina 1952–1955.


Papagos aloitti palveluksensa Kreikan armeijassa vuonna 1906 ja osallistui [[Balkanin sodat|Balkanin sotiin]] vuosina 1912–1913 sekä [[Kreikan–Turkin sota (1919–1922)|Kreikan Turkin-sotaretkeen]] 1919–1922. Hänet ylennettiin kenraalimajuriksi vuonna 1927 ja hänestä tuli vuonna 1935 sotaministeri ja 1936 yleisesikunnan päällikkö. Italian [[Italian–Kreikan sota|hyökätessä Kreikkaan]] lokakuussa 1940 Papagoksesta tehtiin ylipäällikkö ja hän johti menestyksekästä puolustustaistelua, jonka tuloksena Italian joukot pakotettiin perääntymään [[Albania]]n puolelle. Kreikan puolustus kuitenkin murtui nopeasti [[Kreikan taistelu|Saksan hyökättyä]] huhtikuussa 1941 ja antautumisen jälkeen Papagos jäi saksalaisten vangiksi.<ref name="brit" /> Liittoutuneet vapauttivat hänet saksalaisten vankileiriltä vasta aivan [[Toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] viimeisinä päivinä.
Papágos aloitti palveluksensa Kreikan armeijassa vuonna 1906 ja osallistui [[Balkanin sodat|Balkanin sotiin]] vuosina 1912–1913 sekä [[Kreikan–Turkin sota (1919–1922)|Kreikan Turkin-sotaretkeen]] 1919–1922. Hänet ylennettiin kenraalimajuriksi vuonna 1927 ja hänestä tuli vuonna 1935 sotaministeri ja 1936 yleisesikunnan päällikkö. Italian [[Italian–Kreikan sota|hyökätessä Kreikkaan]] lokakuussa 1940 Papágoksesta tehtiin ylipäällikkö ja hän johti menestyksekästä puolustustaistelua, jonka tuloksena Italian joukot pakotettiin perääntymään [[Albania]]n puolelle. Kreikan puolustus kuitenkin murtui nopeasti [[Kreikan taistelu|Saksan hyökättyä]] huhtikuussa 1941 ja antautumisen jälkeen Papágos jäi saksalaisten vangiksi.<ref name="brit" /> Liittoutuneet vapauttivat hänet saksalaisten vankileiriltä vasta aivan [[Toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] viimeisinä päivinä.


Papagos palasi maailmansodan jälkeen Kreikan armeijaan ja johti sotilasoperaatioita sissisotaa käyneitä kommunisteja vastaan. Hänet ylennettiin sotamarsalkaksi vuonna 1949. Papagos erosi ylipäällikön tehtävistä toukokuussa 1951 ja perusti ''Ellinikos Synagermos'' -nimisen puolueen, josta tuli nopeasti Kreikan suurin puolue. Papagos nautti suurta henkilökohtaista kansansuosiota ja marraskuun 1952 parlamenttivaaleissa saavutetun ratkaisevan voiton jälkeen kohosi pääministeriksi. Hän kuoli virassa ollessaan kolme vuotta myöhemmin.<ref name="brit" />
Papágos palasi maailmansodan jälkeen Kreikan armeijaan ja johti sotilasoperaatioita sissisotaa käyneitä kommunisteja vastaan. Hänet ylennettiin sotamarsalkaksi vuonna 1949. Papágos erosi ylipäällikön tehtävistä toukokuussa 1951 ja perusti ''Ellinikós Synagermós'' -nimisen puolueen, josta tuli nopeasti Kreikan suurin puolue. Papágos nautti suurta henkilökohtaista kansansuosiota ja marraskuun 1952 parlamenttivaaleissa saavutetun ratkaisevan voiton jälkeen kohosi pääministeriksi. Hän kuoli virassa ollessaan kolme vuotta myöhemmin.<ref name="brit" />


Aleksandros Papagoksen isä oli kenraalimajuri Leonidas Papagos. Papagoksen mukaan on nimetty Ateenan esikaupunki [[Papágou]].
Aléxandros Papágoksen isä oli kenraalimajuri Leonídas Papágos. Papágoksen mukaan on nimetty Ateenan esikaupunki [[Papágou]].


==Lähteet==
== Lähteet ==
{{Viitteet}}
{{Viitteet}}


==Aiheesta muualla==
== Aiheesta muualla ==
*{{Commonscat-rivi}}
*{{Commonscat-rivi|Alexandros Papagos}}


{{AAKKOSTUS:Papagos, Aleksandros}}
{{AAKKOSTUS:Papagos, Aleksandros}}

Versio 2. toukokuuta 2017 kello 21.16

Aléxandros Papágos
[[Tiedosto:|250px|Aléxandros Papágos vuonna 1954.]]
Aléxandros Papágos vuonna 1954.
Kreikan pääministeri
19. marraskuuta 1952 - 4. lokakuuta 1955
Edeltäjä Dimítrios Kiousópoulos (v.t.)
Seuraaja Konstantínos Karamanlís
Henkilötiedot
Syntynyt9. joulukuuta 1883
Ateena, Kreikka
Kuollut4. lokakuuta 1955 (71 vuotta)
Kreikka
Ammatti sotilas
ArvonimiSotamarsalkka vuodesta 1949
Tiedot
Puolue Kreikan ralli (1951–1955)
Uusi demokratia (1974–1998)
Uskonto ortodoksi
[[Tiedosto:|150x90px|Nimikirjoitus]]
Nimikirjoitus

Aléxandros Papágos (kreik. Αλέξανδρος Παπάγος; 9. joulukuuta 1883 Ateena – 4. lokakuuta 1955 Ateena[1]) oli kreikkalainen sotilas, joka johti Kreikan armeijaa toisessa maailmansodassa 1940–1941 sekä hallituksen joukkoja Kreikan sisällissodan loppuvaiheessa 1949. Myöhemmin hän siirtyi politiikkaan ja toimi Kreikan pääministerinä vuosina 1952–1955.

Papágos aloitti palveluksensa Kreikan armeijassa vuonna 1906 ja osallistui Balkanin sotiin vuosina 1912–1913 sekä Kreikan Turkin-sotaretkeen 1919–1922. Hänet ylennettiin kenraalimajuriksi vuonna 1927 ja hänestä tuli vuonna 1935 sotaministeri ja 1936 yleisesikunnan päällikkö. Italian hyökätessä Kreikkaan lokakuussa 1940 Papágoksesta tehtiin ylipäällikkö ja hän johti menestyksekästä puolustustaistelua, jonka tuloksena Italian joukot pakotettiin perääntymään Albanian puolelle. Kreikan puolustus kuitenkin murtui nopeasti Saksan hyökättyä huhtikuussa 1941 ja antautumisen jälkeen Papágos jäi saksalaisten vangiksi.[1] Liittoutuneet vapauttivat hänet saksalaisten vankileiriltä vasta aivan toisen maailmansodan viimeisinä päivinä.

Papágos palasi maailmansodan jälkeen Kreikan armeijaan ja johti sotilasoperaatioita sissisotaa käyneitä kommunisteja vastaan. Hänet ylennettiin sotamarsalkaksi vuonna 1949. Papágos erosi ylipäällikön tehtävistä toukokuussa 1951 ja perusti Ellinikós Synagermós -nimisen puolueen, josta tuli nopeasti Kreikan suurin puolue. Papágos nautti suurta henkilökohtaista kansansuosiota ja marraskuun 1952 parlamenttivaaleissa saavutetun ratkaisevan voiton jälkeen kohosi pääministeriksi. Hän kuoli virassa ollessaan kolme vuotta myöhemmin.[1]

Aléxandros Papágoksen isä oli kenraalimajuri Leonídas Papágos. Papágoksen mukaan on nimetty Ateenan esikaupunki Papágou.

Lähteet

  1. ↑ a b c Alexandros Papagos (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 25.5.2013.

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Aléxandros_Papágos&oldid=16455735”