Ero sivun ”Huolimattomuus” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [arvioimaton versio] |
Muutettu tekstin rakennetta pedagogisemmaksi. Lisätty objektiivisen ja subjektiivisen huolellisuuden taso ja viittaus aktiiviseen toimimisvelvollisuuteen. |
|||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
'''Huolimattomuus''' eli '''tuottamus''' tarkoittaa [[vahinko]]jen välttämiseksi vaadittavan huolellisuuden [[laiminlyöntirikos|laiminlyöntiä]] toiminnassa, jossa henkilöllä on [[velvollisuus (oikeustiede)|velvollisuus]] estää vahinkojen syntyminen. |
'''Huolimattomuus''' eli '''tuottamus''' tarkoittaa [[vahinko]]jen välttämiseksi vaadittavan huolellisuuden [[laiminlyöntirikos|laiminlyöntiä]] toiminnassa, jossa henkilöllä on [[velvollisuus (oikeustiede)|velvollisuus]] estää vahinkojen syntyminen. Käsite liittyy [[oikeustiede|oikeustieteessä]] etenkin [[vahingonkorvausoikeus|vahingonkorvausoikeuteen]] ja [[rikosoikeus|rikosoikeuteen]]. |
||
Huolellisen toiminnan arvioimiseen ei ole yksiselitteistä sääntöä. Huolimattomuutta voidaan arvioida objektiivisella tasolla, jolloin toimintaa verrataan kuvitteellisen huolellisen henkilön toimintaan vastaavassa tilanteessa. Huolimattomuutta voidaan arvioida myös subjektiivisella tasolla, jolloin toimintaa verrataan henkilön kanssa saman taito- ja kokemustason omaavan kuvitteelliseen henkilön huolelliseen toimintaan vastaavassa tilanteessa. |
|||
Vaadittava huolellisuuden taso ja arviointitapa voi vaihdella riippuen sovellettavasta lainsäädännöstä. Arviointi perustuu aina ratkaisijan harkintaan.<ref>''Encyclopædia iuridica fennica,'' Suomalainen lakimiesyhdistys 1994–1999, ISBN 951-855-135-9, osa I palstat 889–890.</ref> |
|||
Rikosoikeudessa tarkasteltava huolimattomuus eli tuottamus on kirjoitettu kuitenkin Suomen rikoslakiin, jonka 3. luvun 7 §:n mukaan:<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001#L3P7 | Nimeke = Rikoslain 3 luvun 7 § | Tekijä = | Ajankohta = (13.6.2003/515) | Julkaisu = Finlex }}</ref> |
Rikosoikeudessa tarkasteltava huolimattomuus eli tuottamus on kirjoitettu kuitenkin Suomen rikoslakiin, jonka 3. luvun 7 §:n mukaan:<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001#L3P7 | Nimeke = Rikoslain 3 luvun 7 § | Tekijä = | Ajankohta = (13.6.2003/515) | Julkaisu = Finlex }}</ref> |
||
| Rivi 10: | Rivi 12: | ||
Se, pidetäänkö huolimattomuutta törkeänä (''törkeä tuottamus''), ratkaistaan kokonaisarvostelun perusteella. Arvostelussa otetaan huomioon rikotun huolellisuusvelvollisuuden merkittävyys, vaarannettujen etujen tärkeys ja loukkauksen todennäköisyys, riskinoton tietoisuus sekä muut tekoon ja tekijään liittyvät olosuhteet. |
Se, pidetäänkö huolimattomuutta törkeänä (''törkeä tuottamus''), ratkaistaan kokonaisarvostelun perusteella. Arvostelussa otetaan huomioon rikotun huolellisuusvelvollisuuden merkittävyys, vaarannettujen etujen tärkeys ja loukkauksen todennäköisyys, riskinoton tietoisuus sekä muut tekoon ja tekijään liittyvät olosuhteet. |
||
<p> |
<p> |
||
Pikemmin tapaturmaan kuin tuottamukseen perustuvasta teosta ei rangaista.}} |
Pikemmin tapaturmaan kuin tuottamukseen perustuvasta teosta ei rangaista.}}Pelkkää passiivisuuttakin voidaan pitää tuottamuksellisena menettelynä, mikäli henkilöllä on olosuhteista johtuen aktiivinen toimimisvelvollisuus. Aktiivinen toimimisvelvollisuus syntyy esimerkiksi rikoslain 21 luvun 14 §:n ''heitteillepanon'' olosuhteiden ollessa käsillä. |
||
Joka saattaa toisen avuttomaan tilaan tai jättää sellaiseen tilaan henkilön, josta hän on velvollinen huolehtimaan, ja siten aiheuttaa vaaraa tämän hengelle tai terveydelle, on tuomittava ''heitteillepanosta'' sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. |
|||
== Katso myös == |
== Katso myös == |
||
Versio 15. joulukuuta 2016 kello 12.00
Huolimattomuus eli tuottamus tarkoittaa vahinkojen välttämiseksi vaadittavan huolellisuuden laiminlyöntiä toiminnassa, jossa henkilöllä on velvollisuus estää vahinkojen syntyminen. Käsite liittyy oikeustieteessä etenkin vahingonkorvausoikeuteen ja rikosoikeuteen.
Huolellisen toiminnan arvioimiseen ei ole yksiselitteistä sääntöä. Huolimattomuutta voidaan arvioida objektiivisella tasolla, jolloin toimintaa verrataan kuvitteellisen huolellisen henkilön toimintaan vastaavassa tilanteessa. Huolimattomuutta voidaan arvioida myös subjektiivisella tasolla, jolloin toimintaa verrataan henkilön kanssa saman taito- ja kokemustason omaavan kuvitteelliseen henkilön huolelliseen toimintaan vastaavassa tilanteessa.
Vaadittava huolellisuuden taso ja arviointitapa voi vaihdella riippuen sovellettavasta lainsäädännöstä. Arviointi perustuu aina ratkaisijan harkintaan.[1]
Rikosoikeudessa tarkasteltava huolimattomuus eli tuottamus on kirjoitettu kuitenkin Suomen rikoslakiin, jonka 3. luvun 7 §:n mukaan:[2]
»
Tekijän menettely on huolimatonta, jos hän rikkoo olosuhteiden edellyttämää ja häneltä vaadittavaa huolellisuusvelvollisuutta, vaikka hän olisi kyennyt sitä noudattamaan (tuottamus).
Se, pidetäänkö huolimattomuutta törkeänä (törkeä tuottamus), ratkaistaan kokonaisarvostelun perusteella. Arvostelussa otetaan huomioon rikotun huolellisuusvelvollisuuden merkittävyys, vaarannettujen etujen tärkeys ja loukkauksen todennäköisyys, riskinoton tietoisuus sekä muut tekoon ja tekijään liittyvät olosuhteet.
Pikemmin tapaturmaan kuin tuottamukseen perustuvasta teosta ei rangaista.»
Pelkkää passiivisuuttakin voidaan pitää tuottamuksellisena menettelynä, mikäli henkilöllä on olosuhteista johtuen aktiivinen toimimisvelvollisuus. Aktiivinen toimimisvelvollisuus syntyy esimerkiksi rikoslain 21 luvun 14 §:n heitteillepanon olosuhteiden ollessa käsillä.
Joka saattaa toisen avuttomaan tilaan tai jättää sellaiseen tilaan henkilön, josta hän on velvollinen huolehtimaan, ja siten aiheuttaa vaaraa tämän hengelle tai terveydelle, on tuomittava heitteillepanosta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Katso myös
Lähteet
- ↑ Encyclopædia iuridica fennica, Suomalainen lakimiesyhdistys 1994–1999, ISBN 951-855-135-9, osa I palstat 889–890.
- ↑ Rikoslain 3 luvun 7 § Finlex. (13.6.2003/515).
Aiheesta muualla
- Hahto, Vilja: Tuottamus vahingonkorvausoikeudessa. Helsinki: WSOYpro, 2008. ISBN 978-951-034617-4.