Ero sivun ”Liisa Vitali” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa |
|||
| Rivi 5: | Rivi 5: | ||
Vitali aloitti metallinkäsittelyn harrastuksena suunnitellen ensin [[nappi|nappeja]] [[kupari]]sta ja [[messinki|messingistä]], mutta siirtyi vähitellen koruihin ja jalometalliin. Kimmokkeen korusuunnitteluun hän sai mahdollisesti somerolaiselta perhetutultaan [[Kaija Aarikka|Kaija Aarikalta]], jonka yrityksessä [[Helsinki|Helsingissä]] hän työskenteli 1950-luvulla. Kun lypsykarjasta luovuttiin, korusuunnittelulle jäi enemmän aikaa. Ensin Vitalin koruja oli saatavissa vain suoraan tekijältä ja [[Aarikka|Aarikan]] myymälästä, mutta sitten Vitali solmi sopimuksen hämeenlinnalaisen Kultakeskuksen kanssa ja suunnitteli sille 1960–1970-luvuilla lukuisia korusarjoja, jotka menestyivät hyvin kaupallisesti ja saavuttivat mainetta myös maailmalla. Korunäyttelyitä oli Suomessa, Saksassa, Ruotsissa ja Britanniassa, ja koruja vietiin myös Ranskaan. Kesken parhaan luomiskautensa Vitali sairastui, ja elokuussa 1987 todettu [[haimasyöpä]] johti kuolemaan jo saman vuoden marraskuussa.<ref>Filppu 2010, s. 34–35.</ref> |
Vitali aloitti metallinkäsittelyn harrastuksena suunnitellen ensin [[nappi|nappeja]] [[kupari]]sta ja [[messinki|messingistä]], mutta siirtyi vähitellen koruihin ja jalometalliin. Kimmokkeen korusuunnitteluun hän sai mahdollisesti somerolaiselta perhetutultaan [[Kaija Aarikka|Kaija Aarikalta]], jonka yrityksessä [[Helsinki|Helsingissä]] hän työskenteli 1950-luvulla. Kun lypsykarjasta luovuttiin, korusuunnittelulle jäi enemmän aikaa. Ensin Vitalin koruja oli saatavissa vain suoraan tekijältä ja [[Aarikka|Aarikan]] myymälästä, mutta sitten Vitali solmi sopimuksen hämeenlinnalaisen Kultakeskuksen kanssa ja suunnitteli sille 1960–1970-luvuilla lukuisia korusarjoja, jotka menestyivät hyvin kaupallisesti ja saavuttivat mainetta myös maailmalla. Korunäyttelyitä oli Suomessa, Saksassa, Ruotsissa ja Britanniassa, ja koruja vietiin myös Ranskaan. Kesken parhaan luomiskautensa Vitali sairastui, ja elokuussa 1987 todettu [[haimasyöpä]] johti kuolemaan jo saman vuoden marraskuussa.<ref>Filppu 2010, s. 34–35.</ref> |
||
2000-luvulla Vitalin koruja on otettu uudelleen tuotantoon.<ref name="LVD" /> Kun hänen kuolemastaan tuli vuonna 2012 kuluneeksi 25 vuotta, Somerolla järjestettiin taiteilijan muistonäyttely.<ref name="SuviS"/> [[Leeni Tiirakari]]n kirjoittama elämäkerta ''Design Liisa Vitali'' (Amanita 2012) esittelee tärkeimmät korusarjat ja uniikkikoruja. |
2000-luvulla Vitalin koruja on otettu uudelleen tuotantoon.<ref name="LVD" /> Kun hänen kuolemastaan tuli vuonna 2012 kuluneeksi 25 vuotta, Somerolla järjestettiin taiteilijan muistonäyttely.<ref name="SuviS"/> [[Leeni Tiirakari]]n kirjoittama elämäkerta ''Design Liisa Vitali'' (Amanita 2012) esittelee tärkeimmät korusarjat ja uniikkikoruja. |
||
== Lähteet == |
== Lähteet == |
||
Versio 4. lokakuuta 2016 kello 18.28
Anna Liisa Vitali (9. marraskuuta 1918 Helsinki – 9. marraskuuta 1987) oli suomalainen korusuunnittelija.[1][2]
Liisa Vitalin isä oli maanmittausinsinööri Veikko Vitali, joka osti vuonna 1920 Sarkin tilan Someron Vilukselasta ryhtyen viljelemään sitä. Vanhempien kuoltua Liisa Vitali ja hänen veljensä Väinö jatkoivat tilanpitoa.[3]
Vitali aloitti metallinkäsittelyn harrastuksena suunnitellen ensin nappeja kuparista ja messingistä, mutta siirtyi vähitellen koruihin ja jalometalliin. Kimmokkeen korusuunnitteluun hän sai mahdollisesti somerolaiselta perhetutultaan Kaija Aarikalta, jonka yrityksessä Helsingissä hän työskenteli 1950-luvulla. Kun lypsykarjasta luovuttiin, korusuunnittelulle jäi enemmän aikaa. Ensin Vitalin koruja oli saatavissa vain suoraan tekijältä ja Aarikan myymälästä, mutta sitten Vitali solmi sopimuksen hämeenlinnalaisen Kultakeskuksen kanssa ja suunnitteli sille 1960–1970-luvuilla lukuisia korusarjoja, jotka menestyivät hyvin kaupallisesti ja saavuttivat mainetta myös maailmalla. Korunäyttelyitä oli Suomessa, Saksassa, Ruotsissa ja Britanniassa, ja koruja vietiin myös Ranskaan. Kesken parhaan luomiskautensa Vitali sairastui, ja elokuussa 1987 todettu haimasyöpä johti kuolemaan jo saman vuoden marraskuussa.[4]
2000-luvulla Vitalin koruja on otettu uudelleen tuotantoon.[1] Kun hänen kuolemastaan tuli vuonna 2012 kuluneeksi 25 vuotta, Somerolla järjestettiin taiteilijan muistonäyttely.[2] Leeni Tiirakarin kirjoittama elämäkerta Design Liisa Vitali (Amanita 2012) esittelee tärkeimmät korusarjat ja uniikkikoruja.
Lähteet
- Filppu, Minna: Hopeaa kuin pitsiä. (julkaistu aiemmin Salon Seudun Sanomissa) Someron Joulu, 2010, s. 34–35. Somero: Somero-seura.
- Tiirakari, Leeni: Design Liisa Vitali. Somero: Amanita, 2012.
Viitteet
Aiheesta muualla
- Liisa Vitali Amanita.