Ero sivun ”Kaunokirjoitus” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa |
→Kaunokirjoitus Suomessa: lähteissä ei suoraan sanottu olleen ensimmäinen |
||
| Rivi 6: | Rivi 6: | ||
==Kaunokirjoitus Suomessa== |
==Kaunokirjoitus Suomessa== |
||
1800-luvulla suomalaista kaunokirjoitusjärjestelmää kehitti senaatin puhtaaksikirjoittaja [[Mimmi Bähr]], jonka julkaisemia malleja käytettiin kansa- ja oppikouluissa. Hän järjesti kaunokirjoituskursseja.<ref name="kukaoli">[https://fi.wikisource.org/wiki/Kuka_kukin_oli:_B Kuka kukin oli,] Wikisource</ref><ref>[http://runeberg.org/tieto/1/0751.html Tietosanakirja 1909 osa 1 s. 1389]</ref> |
|||
1930-luvulla Suomessa otettiin käyttöön arkkitehti [[Toivo Salervo]]n suunnittelema koukeroinen mallikirjoitus, jossa tavoitteena oli kirjoittaa jokainen sana nostamatta kynää paperista kertaakaan. Kirjaimisto perustui 1700-luvun englantilaiselle kuparikaiverruskirjaimistolle (''copperplate''), joka heijasti aikansa [[Barokki|myöhäisbarokin]] ja [[rokokoo]]n koukeroista tyyliä.<ref name="heiskanen">{{Kirjaviite | Tekijä = Airas, Annukka; Heiskanen, Topi; Uusitalo, Liisa | Nimeke = Kalligrafia: Tekstausopas | Vuosi =1998 | Sivu =58–62 | Julkaisupaikka = | Julkaisija =WSOY | Tunniste = ISBN 951-0-23395-1 }}</ref> |
1930-luvulla Suomessa otettiin käyttöön arkkitehti [[Toivo Salervo]]n suunnittelema koukeroinen mallikirjoitus, jossa tavoitteena oli kirjoittaa jokainen sana nostamatta kynää paperista kertaakaan. Kirjaimisto perustui 1700-luvun englantilaiselle kuparikaiverruskirjaimistolle (''copperplate''), joka heijasti aikansa [[Barokki|myöhäisbarokin]] ja [[rokokoo]]n koukeroista tyyliä.<ref name="heiskanen">{{Kirjaviite | Tekijä = Airas, Annukka; Heiskanen, Topi; Uusitalo, Liisa | Nimeke = Kalligrafia: Tekstausopas | Vuosi =1998 | Sivu =58–62 | Julkaisupaikka = | Julkaisija =WSOY | Tunniste = ISBN 951-0-23395-1 }}</ref> |
||
Versio 11. maaliskuuta 2016 kello 12.00
Kaunokirjoitus on kirjasintyyppi, joka on suunniteltu kirjoitettavaksi käsin.
Eri maissa ja eri aikoina on suosittu jonkin verran toisistaan poikkeavia kaunokirjoitusohjeistoja.
Kaunokirjoitus Suomessa
1800-luvulla suomalaista kaunokirjoitusjärjestelmää kehitti senaatin puhtaaksikirjoittaja Mimmi Bähr, jonka julkaisemia malleja käytettiin kansa- ja oppikouluissa. Hän järjesti kaunokirjoituskursseja.[1][2]
1930-luvulla Suomessa otettiin käyttöön arkkitehti Toivo Salervon suunnittelema koukeroinen mallikirjoitus, jossa tavoitteena oli kirjoittaa jokainen sana nostamatta kynää paperista kertaakaan. Kirjaimisto perustui 1700-luvun englantilaiselle kuparikaiverruskirjaimistolle (copperplate), joka heijasti aikansa myöhäisbarokin ja rokokoon koukeroista tyyliä.[3]
Graafikko ja kalligrafi Toivo Heiskasen suunnittelema uusi kaunokirjoitusmallisto otettiin Suomessa käyttöön valtakunnallisesti 1980-luvun loppupuolella. Uusi mallisto perustui renessanssin kursiivikirjaimistoon. Siinä ei ole yhtä paljon sidontaa ja silmukoita kuin edeltäjässään, ja se on helpommin kirjoitettavaa. Se soveltuu myös sekä vasenkätisille että tasaterällä kirjoittajille Salervon mallia paremmin.[3] Seuraava tyyppikirjainuudistus tuli 2004.[4]
Opetushallitus hyväksyi joulukuussa 2014 uudet opetussuunnitelman perusteet, joiden mukainen perusopetus alkaa 1.8.2016.[5] Uusissa opetussuunnitelman perusteissa vaaditaan opetettavan vain tekstauskirjaimilla kirjoittamista sekä näppäintaitoja.[6] Kaunokirjoituksen opetus siis loppuu peruskouluissa vuonna 2016.
Katso myös
Lähteet
- ↑ Kuka kukin oli, Wikisource
- ↑ Tietosanakirja 1909 osa 1 s. 1389
- ↑ a b Airas, Annukka; Heiskanen, Topi; Uusitalo, Liisa: Kalligrafia: Tekstausopas, s. 58–62. WSOY, 1998. ISBN 951-0-23395-1.
- ↑ Kaunokirjoitus vaihtuu tyyppikirjaimiin 22.3.200*. Pohjolan Sanomat. Viitattu 11.2.2007. [vanhentunut linkki]
- ↑ Määräys perusopetuksen järjestämisestä 22.12.2014. Opetushallitus. Viitattu 3.3..2015.
- ↑ Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet Opetushallitus. Viitattu 3.3.2015.