Ero sivun ”Santeri Ivalo” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1: Rivi 1:
[[Tiedosto:Santeri Ivalo.jpeg|thumb|200px|]]
[[Tiedosto:Santeri Ivalo.jpeg|thumb|200px|]]
'''Santeri Ivalo''' (vuoteen [[1907]] '''Herman Alexander Ingman''', [[9. kesäkuuta]] [[1866]], [[Sodankylä]] — [[25. tammikuuta]] [[1937]], [[Helsinki]]) oli [[kirjailija]] ja lehtimies.
'''Santeri Ivalo''' (vuoteen [[1907]] '''Herman Alexander Ingman''', [[9. kesäkuuta]] [[1866]], [[Sodankylä]] — [[25. tammikuuta]] [[1937]], [[Helsinki]]) oli [[kirjailija]], lehtimies ja historiantutkija.


Santeri Ivalon isä oli kirkkoherra Herman Ingman. Ivalo tuli ylioppilaaksi [[Oulun lyseo |Oulun lyseosta]] 1885<ref>{{Kirjaviite | Nimeke = Kansallinen elämäkerrasto II | Julkaisija = Werner Söderström Osakeyhtiö | Vuosi = 1929 | Sivut = 562}}</ref>. Ivalo opiskeli historiaa ja väitteli 1894 [[Kaarle IX]]:n Jäämeten politiikasta. Hän kirjoitti myös yleistajuisia historiaesityksiä. Ivalo toimi ''[[Päivälehti|Päivälehden]]'' toimittajana vuosina [[1890]]–[[1900]] ja päätoimittajana vuosina [[1900]]–[[1904]]. Päivälehden toiminta lakkautettiin 1904 ja tilalle tuli [[Helsingin Sanomat]], jonka toimitukseen Ivalo kuului kuolemaansa saakka. Helsingin Sanomien päätoimittajana Ivalo oli 1918–20 ja 1932.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Ilmari Heikinheimo| Nimeke = Suomen Elämäkerrasto | Vuosi = 1955 | Sivut = 332| Julkaisija = Werner Söderström Osakeyhtiö}}</ref>
Santeri Ivalon isä oli Sodankylän, sittemmin Kuusamon kirkkoherra Herman Ingman (k. 1875)<ref>{{Kirjaviite | Nimeke = Kansallinen elämäkerrasto II | Julkaisija = Werner Söderström Osakeyhtiö | Vuosi = 1929 | Sivut = 554}}</ref>. Ivalo tuli ylioppilaaksi [[Oulun lyseo |Oulun lyseosta]] 1885<ref>{{Kirjaviite | Nimeke = Kansallinen elämäkerrasto II | Julkaisija = Werner Söderström Osakeyhtiö | Vuosi = 1929 | Sivut = 562}}</ref>. Ivalo opiskeli historiaa. Hän oli kiinnostunut Pohjois-Suomen historiasta; vuonna 1894 hän julkaisi väitöskirjan [[Kaarle IX]]:n Jäämeren politiikasta. Hän kirjoitti myös yleistajuisia historiaesityksiä. Ivalo oli [[Päivälehti|Päivälehden]] perustajia<ref name=AB/>, sen toimittajana vuosina [[1890]]–[[1900]] ja päätoimittajana vuosina [[1900]]–[[1904]]. Päivälehti lakkautettiin 1904, mutta sen tilalle perustettiin [[Helsingin Sanomat]], jonka toimitukseen Ivalo kuului kuolemaansa saakka. Helsingin Sanomien päätoimittajana Ivalo oli 1918–20 ja 1932.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Ilmari Heikinheimo| Nimeke = Suomen Elämäkerrasto | Vuosi = 1955 | Sivut = 332| Julkaisija = Werner Söderström Osakeyhtiö}}</ref>


Ivalo oli porvarissäädyn edustajana säätyvaltiopäivillä 1904-1906. Ivalo kuului myös useisiin lautakuntiin ja liittoihin ja oli muun muassa [[Suomen kirjailijaliitto|Suomen kirjailijaliiton]] perustajajäsen ja sen ensimmäinen puheenjohtaja 1897<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Antti Blåfield | Nimeke = Loistavat Erkot | Sivut = 31 | Julkaisija = Otava | Tunniste = ISBN 978-951-1-29625-6 | Vuosi = 2015}}</ref> [[Kansallisteatteri]]n johtokunnan, [[kunnanvaltuutettu|Helsingin kaupunginvaltuuston]] jäsen sekä Sanomalehtimiesyhdistyksen puheenjohtaja. Santeri Ivalo oli [[Kyösti Wilkuna]]n tavoin aikansa tunnetuimpia historiallisten romaanien kirjoittaja.
Ivalo oli porvarissäädyn edustajana säätyvaltiopäivillä 1904-1906. Ivalo kuului myös useisiin lautakuntiin ja liittoihin ja oli muun muassa [[Suomen kirjailijaliitto|Suomen kirjailijaliiton]] perustajajäsen ja sen ensimmäinen puheenjohtaja 1897<ref name=AB>{{Kirjaviite | Tekijä = Antti Blåfield | Nimeke = Loistavat Erkot | Sivut = 31 | Julkaisija = Otava | Tunniste = ISBN 978-951-1-29625-6 | Vuosi = 2015}}</ref> [[Kansallisteatteri]]n johtokunnan, [[kunnanvaltuutettu|Helsingin kaupunginvaltuuston]] jäsen sekä Sanomalehtimiesyhdistyksen puheenjohtaja. Santeri Ivalo oli [[Kyösti Wilkuna]]n tavoin aikansa tunnetuimpia historiallisten romaanien kirjoittaja.


Santeri Ivalon kaunokirjallisen tuotannon alkupuoli käsitteli ajan ilmiöitä. Avainromaanin ''Aikansa lapsipuoli'' (1895) aiheena oli realismin murros 1800-luvun suomalaisessa hengenelämässä. Ivalon ensimmäistä historiallista romaania ''Juho Vesainen'' pidetään hänen parhaanaan. Vuonna 1909 Ivalo ryhtyi julkaisemaan romaanisarjaa, joka [[Sakari Topelius|Sakari Topeliuksen]] ''Välskärin kertomusten'' tapaan pyrki kuvaamaan yhden suvun kautta Suomen vaiheita 1200-luvulta 1600-luvulle. Sarjaan kuuluvat romaanit ''Erämaan taistelu'' (1909), ''Viipurin pamaus'' (1911), ''Pietari Särkilahti'' (1913) ''Erämaan nuijamiehet'' (1922) ja ''Kreivin aikaan'' (1926). Ivalo kirjoitti myös näytelmiä, jotka eivät erityisemmin menestyneet. Ivalo sai professorin arvon vuonna [[1936]].
Santeri Ivalon kaunokirjallisen tuotannon alkupuoli käsitteli ajan ilmiöitä. Avainromaanin ''Aikansa lapsipuoli'' (1895) aiheena oli realismin murros 1800-luvun suomalaisessa hengenelämässä. Ivalon ensimmäistä historiallista romaania ''Juho Vesainen'' pidetään hänen parhaanaan. Vuonna 1909 Ivalo ryhtyi julkaisemaan romaanisarjaa, joka [[Sakari Topelius|Sakari Topeliuksen]] ''Välskärin kertomusten'' tapaan pyrki kuvaamaan yhden suvun kautta Suomen vaiheita 1200-luvulta 1600-luvulle. Sarjaan kuuluvat romaanit ''Erämaan taistelu'' (1909), ''Viipurin pamaus'' (1911), ''Pietari Särkilahti'' (1913) ''Erämaan nuijamiehet'' (1922) ja ''Kreivin aikaan'' (1926). Ivalo kirjoitti myös näytelmiä, jotka eivät erityisemmin menestyneet. Ivalo sai professorin arvon vuonna [[1936]].


Santeri Ivalo oli vuodesta 1898 alkaen naimisissa koristetaiteilija Ellinor Wikströmin (1875–1957<ref>{{Verkkoviite | Nimeke=Ivalo Santeri & Wikström Ellinor | Osoite = http://www.jkerkkonen.com/suku/ivalo1.htm | Viitattu = 27.1.2016}}</ref>) kanssa. Heidän poikansa oli suurlähettiläs [[Asko Ivalo]]. [[Sortavala]]n diakonissalaitoksen perustaja ja johtajatar [[Jenny Ivalo]] oli Santeri Ivalon sisar, pääministeri ja arkkipiispa [[Lauri Ingman]] hänen serkkunsa.
Santeri Ivalo oli vuodesta 1898 alkaen naimisissa koristetaiteilija '''Ellinor Wikströmin''' (1875–1957<ref>{{Verkkoviite | Nimeke=Ivalo Santeri & Wikström Ellinor | Osoite = http://www.jkerkkonen.com/suku/ivalo1.htm | Viitattu = 27.1.2016}}</ref>) kanssa. Heidän poikansa oli suurlähettiläs [[Asko Ivalo]]. [[Sortavala]]n diakonissalaitoksen perustaja ja johtajatar [[Jenny Ivalo]] oli Santeri Ivalon sisar, pääministeri ja arkkipiispa [[Lauri Ingman]] hänen serkkunsa.


==Teokset==
==Teokset==

Versio 27. tammikuuta 2016 kello 21.35

Santeri Ivalo (vuoteen 1907 Herman Alexander Ingman, 9. kesäkuuta 1866, Sodankylä — 25. tammikuuta 1937, Helsinki) oli kirjailija, lehtimies ja historiantutkija.

Santeri Ivalon isä oli Sodankylän, sittemmin Kuusamon kirkkoherra Herman Ingman (k. 1875)[1]. Ivalo tuli ylioppilaaksi Oulun lyseosta 1885[2]. Ivalo opiskeli historiaa. Hän oli kiinnostunut Pohjois-Suomen historiasta; vuonna 1894 hän julkaisi väitöskirjan Kaarle IX:n Jäämeren politiikasta. Hän kirjoitti myös yleistajuisia historiaesityksiä. Ivalo oli Päivälehden perustajia[3], sen toimittajana vuosina 1890–1900 ja päätoimittajana vuosina 1900–1904. Päivälehti lakkautettiin 1904, mutta sen tilalle perustettiin Helsingin Sanomat, jonka toimitukseen Ivalo kuului kuolemaansa saakka. Helsingin Sanomien päätoimittajana Ivalo oli 1918–20 ja 1932.[4]

Ivalo oli porvarissäädyn edustajana säätyvaltiopäivillä 1904-1906. Ivalo kuului myös useisiin lautakuntiin ja liittoihin ja oli muun muassa Suomen kirjailijaliiton perustajajäsen ja sen ensimmäinen puheenjohtaja 1897[3] Kansallisteatterin johtokunnan, Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen sekä Sanomalehtimiesyhdistyksen puheenjohtaja. Santeri Ivalo oli Kyösti Wilkunan tavoin aikansa tunnetuimpia historiallisten romaanien kirjoittaja.

Santeri Ivalon kaunokirjallisen tuotannon alkupuoli käsitteli ajan ilmiöitä. Avainromaanin Aikansa lapsipuoli (1895) aiheena oli realismin murros 1800-luvun suomalaisessa hengenelämässä. Ivalon ensimmäistä historiallista romaania Juho Vesainen pidetään hänen parhaanaan. Vuonna 1909 Ivalo ryhtyi julkaisemaan romaanisarjaa, joka Sakari Topeliuksen Välskärin kertomusten tapaan pyrki kuvaamaan yhden suvun kautta Suomen vaiheita 1200-luvulta 1600-luvulle. Sarjaan kuuluvat romaanit Erämaan taistelu (1909), Viipurin pamaus (1911), Pietari Särkilahti (1913) Erämaan nuijamiehet (1922) ja Kreivin aikaan (1926). Ivalo kirjoitti myös näytelmiä, jotka eivät erityisemmin menestyneet. Ivalo sai professorin arvon vuonna 1936.

Santeri Ivalo oli vuodesta 1898 alkaen naimisissa koristetaiteilija Ellinor Wikströmin (1875–1957[5]) kanssa. Heidän poikansa oli suurlähettiläs Asko Ivalo. Sortavalan diakonissalaitoksen perustaja ja johtajatar Jenny Ivalo oli Santeri Ivalon sisar, pääministeri ja arkkipiispa Lauri Ingman hänen serkkunsa.

Teokset

  • Hellaassa (1890)
  • Tutkimuksia Pohjois-Suomen historiasta 1595–1635 (1891)
  • Iltapuhteeksi I (novellikokoelma, 1891)
  • Reservikasarmista (1892)
  • Kuusamon matkalta (1892)
  • Juho Vesainen (1894)
  • Kaarle IX:n Jäämeren politiikka I-II (1894–95)
  • Iltapuhteeksi II (novellikokoelma, 1895)
  • Aikansa lapsipuoli (1895)
  • Fridtjof Nansen, elämäkerta ja retket (1896)
  • Anna Fleming (1898)
  • Margareta (1898)
  • Kustaa Mauri Armfelt (1900)
  • Lahjoitusmailla (näytelmä, 1900)
  • Tuomas Piispa (1901)
  • Kustaa Eerikinpoika (näytelmä, 1903)
  • Saaristosta (1903)
  • Onnen aalloilla (1904)
  • Suomen sota 1808–09 (1907)
  • Orivarsat (1908)
  • Erämaan taistelu (1909)
  • Viipurin pamaus (1911)
  • Pietari Särkilahti (1913)
  • Vienan vallan taittuessa (1914)
  • Wanhan partiomiehen unelma (1917)
  • Kuningas Suomessa (1919)
  • Erämaan nuijamiehet (1922)
  • Kirveskansan tulo (1923)
  • Juho Vesainen (näytelmä, 1923)
  • Menneen ajan kuvia (1924)
  • Kreivin aikaan (1926)
  • Annikki, piispa ja kesti (1927)
  • Hellettä (matkakuvaus, 1930)
  • Alkutaival (muistelmia, 1932)
  • Suomalaisia sankareita : historiallisia kertomuksia (yhdessä Kyösti Wilkunan kanssa, 1915–1922)

Viitteet

  1. ↑ Kansallinen elämäkerrasto II, s. 554. Werner Söderström Osakeyhtiö, 1929.
  2. ↑ Kansallinen elämäkerrasto II, s. 562. Werner Söderström Osakeyhtiö, 1929.
  3. ↑ a b Antti Blåfield: Loistavat Erkot, s. 31. Otava, 2015. ISBN 978-951-1-29625-6.
  4. ↑ Ilmari Heikinheimo: Suomen Elämäkerrasto, s. 332. Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955.
  5. ↑ Ivalo Santeri & Wikström Ellinor jkerkkonen.com. Viitattu 27.1.2016.

Aiheesta muualla

Wikiaineisto
Wikiaineisto
Wikiaineistoon on tallennettu tekstiä aiheesta:
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Santeri_Ivalo&oldid=15490282”