Ero sivun ”Auringonvihreä” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Ak: Uusi sivu: {{Kirja | nimi-suomi = Auringonvihreä | nimi-alkuperäinen = Solgrönt | kuva = Auringonvihreä.jpg | kuvateksti... |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 33: | Rivi 33: | ||
[[Vesa Haapala]]kin kiittää suomentajia tärkeästä työstä, sillä teos paljastaa 1950-luvun suomalaisen modernismin juuret. Hän arvioi että yhtenä suomentamisen motivaationa on ollut Björlingin monessa rekisterissä liikkuva kieli, joka on nykyrunouden tärkeä esikuva. Hän pitää suomentajien työtä "pääosin hyvänä" mutta asettaa varauksen viimeisen osan kohdalla: "sonetit ovat kompastuskivi - - loppusoinnuista on luovuttu - - tulos on usein kömpelö".<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Vesa Haapala | Otsikko =Kieli on aurinko, joka uuvuttaa | Julkaisu =Helsingin Sanomat | Ajankohta =12.7.2015 | Sivut =C 17–18 | www = http://www.hs.fi/kulttuuri/a1436580599505| Viitattu = 12.7.2015 }}</ref> |
[[Vesa Haapala]]kin kiittää suomentajia tärkeästä työstä, sillä teos paljastaa 1950-luvun suomalaisen modernismin juuret. Hän arvioi että yhtenä suomentamisen motivaationa on ollut Björlingin monessa rekisterissä liikkuva kieli, joka on nykyrunouden tärkeä esikuva. Hän pitää suomentajien työtä "pääosin hyvänä" mutta asettaa varauksen viimeisen osan kohdalla: "sonetit ovat kompastuskivi - - loppusoinnuista on luovuttu - - tulos on usein kömpelö".<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Vesa Haapala | Otsikko =Kieli on aurinko, joka uuvuttaa | Julkaisu =Helsingin Sanomat | Ajankohta =12.7.2015 | Sivut =C 17–18 | www = http://www.hs.fi/kulttuuri/a1436580599505| Viitattu = 12.7.2015 }}</ref> |
||
Harri Nordell tiivistää Turun Sanomien arviossaan: "Auringonvihreä on sanalla sanoen viime vuosien – ja ehkä tulevienkin – yksi tärkeimmistä runosuomennoksista."<ref name=TS>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.ts.fi/kulttuuri/kirjat/749344/Ja+etta+kaikki+on+toden+hyrrassa | Nimeke =Ja että kaikki on toden hyrrässä | Tekijä =Harri Nordell | Ajankohta = 22.3.2015| Julkaisija =Turun Sanomat | Viitattu = 12.7.2015 }}</ref> |
[[Harri Nordell]] tiivistää Turun Sanomien arviossaan: "Auringonvihreä on sanalla sanoen viime vuosien – ja ehkä tulevienkin – yksi tärkeimmistä runosuomennoksista."<ref name=TS>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.ts.fi/kulttuuri/kirjat/749344/Ja+etta+kaikki+on+toden+hyrrassa | Nimeke =Ja että kaikki on toden hyrrässä | Tekijä =Harri Nordell | Ajankohta = 22.3.2015| Julkaisija =Turun Sanomat | Viitattu = 12.7.2015 }}</ref> |
||
Suomentajat itse eivät pitäneet työtään erityisen vaikeana: teos antoi "päin vastoin paljonkin vinkkejä siitä, miten itse voisimme ottaa vapauksia". Lisäksi heidän keskusteleva työskentelytapansa "sopi erityisen hyvin runouden kääntämiseen".<ref name=TS/> |
Suomentajat itse eivät pitäneet työtään erityisen vaikeana: teos antoi "päin vastoin paljonkin vinkkejä siitä, miten itse voisimme ottaa vapauksia". Lisäksi heidän keskusteleva työskentelytapansa "sopi erityisen hyvin runouden kääntämiseen".<ref name=TS/> |
||
Versio 12. heinäkuuta 2015 kello 10.26
| Auringonvihreä | |
|---|---|
| Solgrönt | |
 |
|
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Gunnar Björling |
| Kieli | ruotsi |
| Genre | runous |
| Kustantaja | omakustanne |
| Julkaistu | 1933 |
| Sivumäärä | 118 s. |
| Suomennos | |
| Suomentaja |
Pauliina Haasjoki Peter Mickwitz |
| Kansitaiteilija | Olli-Pekka Tennilä |
| Kustantaja | Poesia |
| Julkaistu | 2015 |
| Ulkoasu | nid. |
| Sivumäärä | 129 s. |
| ISBN | 978-952-305-035-8 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Auringonvihreä (Solgrönt) on Gunnar Björlingin runokokoelma vuodelta 1933. Alkuaan hän julkaisi sen omakustanteena, mutta myöhemmin sen on julkaissut Suomessa Söderströms. Teoksen ovat suomentaneet Pauliina Haasjoki ja Peter Mickwitz, ja sen on julkaissut vuonna 2015 Poesia. Suomentajat saivat vuonna 2015 Yleisradion myöntämän Tanssiva karhu -palkinnon Kääntäjäkarhu-palkinnon[1].
Suomennoksesta
Tanssivan karhun palkintoraadin arvion mukaan Pauliina Haasjoki ja Peter Mickwitz ovat selviytyneet Björlingin omaperäisen kielen suomentamisen asettamista haasteista hienosti, vaikka työ on ollut paikoin hyvin vaativaa.[1]
Vesa Haapalakin kiittää suomentajia tärkeästä työstä, sillä teos paljastaa 1950-luvun suomalaisen modernismin juuret. Hän arvioi että yhtenä suomentamisen motivaationa on ollut Björlingin monessa rekisterissä liikkuva kieli, joka on nykyrunouden tärkeä esikuva. Hän pitää suomentajien työtä "pääosin hyvänä" mutta asettaa varauksen viimeisen osan kohdalla: "sonetit ovat kompastuskivi - - loppusoinnuista on luovuttu - - tulos on usein kömpelö".[2]
Harri Nordell tiivistää Turun Sanomien arviossaan: "Auringonvihreä on sanalla sanoen viime vuosien – ja ehkä tulevienkin – yksi tärkeimmistä runosuomennoksista."[3]
Suomentajat itse eivät pitäneet työtään erityisen vaikeana: teos antoi "päin vastoin paljonkin vinkkejä siitä, miten itse voisimme ottaa vapauksia". Lisäksi heidän keskusteleva työskentelytapansa "sopi erityisen hyvin runouden kääntämiseen".[3]
Lähteet
- ↑ a b Kääntäjäkarhu Pauliina Haasjoelle ja Peter Mickwitzille yle.fi. 1.7.2015. Viitattu 12.7.2015.
- ↑ Vesa Haapala: Kieli on aurinko, joka uuvuttaa. Helsingin Sanomat, 12.7.2015, s. C 17–18. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 12.7.2015.
- ↑ a b Harri Nordell: Ja että kaikki on toden hyrrässä 22.3.2015. Turun Sanomat. Viitattu 12.7.2015.