Ero sivun ”Lockheed F-80 Shooting Star” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ari-69 (keskustelu | muokkaukset)
→‎Historia: -Edelleen tiivistelty varsin lyhykäistä kappalejakoa. Lisäilty wl:ja ed. lisää.
p kh
Rivi 7: Rivi 7:
!bgcolor="#87CEEB" colspan="3"|Kuvaus
!bgcolor="#87CEEB" colspan="3"|Kuvaus
|-
|-
|Kuvaus||colspan="2"|Yksipaikkainen hävittäjä
|Kuvaus||colspan="2"|yksipaikkainen hävittäjä
|-
|-
|Miehistö||colspan="2"|Yksi lentäjä
|Miehistö||colspan="2"|yksi lentäjä
|-
|-
|Ensilento||colspan="2"| 8 tammikuuta [[1944]]
|Ensilento||colspan="2"| 8. tammikuuta [[1944]]
|-
|-
|Valmistaja||colspan="2"|Lockheed
|Valmistaja||colspan="2"|Lockheed
Rivi 17: Rivi 17:
!bgcolor="#87CEEB" colspan="3"|Mitat
!bgcolor="#87CEEB" colspan="3"|Mitat
|-
|-
|Pituus||10.49 m||
|Pituus||10,49 m||
|-
|-
|Kärkiväli||11.81 m||
|Kärkiväli||11,81 m||
|-
|-
|Korkeus||3.43 m||
|Korkeus||3,43 m||
|-
|-
|Siipien pinta-ala|| 22.07 m²||
|Siipien pinta-ala|| 22,07 m²||
|-
|-
!bgcolor="#87CEEB" colspan="3"|Paino
!bgcolor="#87CEEB" colspan="3"|Paino
|-
|-
|Tyhjäpaino||3,819 kg ||
|Tyhjäpaino||3 819 kg ||
|-
|-
|Lastattuna||6 551 kg||
|Lastattuna||6 551 kg||
|-
|-
|Maksimi lentoonlähtöpaino||7646 kg||
|Maksimi lentoonlähtöpaino||7 646 kg||
|-
|-
!bgcolor="#87CEEB" colspan="3"|Voimanlähde
!bgcolor="#87CEEB" colspan="3"|Voimanlähde
Rivi 37: Rivi 37:
|Moottori||colspan="2"|Allison J33-A-35 Turbojet
|Moottori||colspan="2"|Allison J33-A-35 Turbojet
|-
|-
|Työntövoima|| 24.0 [[newton|kN]]|| 5,400 [[lbf]]
|Työntövoima|| 24,0 [[newton|kN]]||
|-
|-
!bgcolor="#87CEEB" colspan="3"|Suorituskyky
!bgcolor="#87CEEB" colspan="3"|Suorituskyky
|-
|-
|Suurin nopeus||966 km/h||
|Suurin nopeus||966 km/h||
|-
|-
|Normaali lentonopeus||660 km/h||
|Normaali lentonopeus||660 km/h||
|-
|-
|[[Lentomatka]]||1754 km (F-80C)||
|[[Lentomatka]]||1 754 km (F-80C)||
|-
|-
|Lakikorkeus||14,000 m||
|Lakikorkeus||14 000 m||
|-
|-
|Nousunopeus|| 1 524 m/min||
|Nousunopeus|| 1 524 m/min||
|-
|-
!bgcolor="#87CEEB" colspan="3"|
!bgcolor="#87CEEB" colspan="3"|
Rivi 55: Rivi 55:
!bgcolor="#87CEEB" colspan="3"|Aseistus
!bgcolor="#87CEEB" colspan="3"|Aseistus
|-
|-
|Aseet||colspan="2"|6 x .50 cal (12.7 mm) konekivääri
|Aseet||colspan="2"|kuusi 12,7-millistä konekivääriä
|-
|-
|Pommit||colspan="2"|2 x 450 kg pommi
|Pommit||colspan="2"|kaksi 450 kilogramman pommia
|-
|-
|Raketit||colspan="2"|10x to 16x raketti
|Raketit||colspan="2"|10–16 rakettia
|-
|-
|}
|}

Versio 1. huhtikuuta 2015 kello 22.18

F-80/P-80A Shooting Star
Kuvaus
Kuvaus yksipaikkainen hävittäjä
Miehistö yksi lentäjä
Ensilento 8. tammikuuta 1944
Valmistaja Lockheed
Mitat
Pituus 10,49 m
Kärkiväli 11,81 m
Korkeus 3,43 m
Siipien pinta-ala 22,07 m²
Paino
Tyhjäpaino 3 819 kg
Lastattuna 6 551 kg
Maksimi lentoonlähtöpaino 7 646 kg
Voimanlähde
Moottori Allison J33-A-35 Turbojet
Työntövoima 24,0 kN
Suorituskyky
Suurin nopeus 966 km/h
Normaali lentonopeus 660 km/h
Lentomatka 1 754 km (F-80C)
Lakikorkeus 14 000 m
Nousunopeus 1 524 m/min
Aseistus
Aseet kuusi 12,7-millistä konekivääriä
Pommit kaksi 450 kilogramman pommia
Raketit 10–16 rakettia

Lockheed F-80 Shooting Star oli ensimmäinen yhdysvaltalainen merkittäviä määriä valmistettu suihkuhävittäjä. Se oli ensimmäinen USAAF:n lentokone, jonka nopeus ylitti 500 mailin tuntinopeuden vaakalennossa. Se oli ensimmäinen taistelussa käytetty yhdysvaltalainen suihkuhävittäjä.[1]

Historia

Koneen suunnittelu alkoi vuonna 1943 brittiläisen de Havilland H1 B-suihkumoottorin ympärille, joka pian vaihdettiin General Electricin tai Allisonin valmistamaan kopioon. Konemallista tuli tavanomainen; kokometallinen, alatasoinen ja nokkapyörätelineellä varustettu. Koneen suunnitteluryhmää johti Clarence "Swede" Johnson (Kelly Johnson).

XP-80:ksi nimetty prototyyppi teki ensilentonsa 8. tammikuuta 1944. Sen moottorina oli de Havilland Vampire-hävittäjän prototyypistä otettu Halford H1 (myöhemmin 'Goblin') suihkumoottori. Lockheedin pääkoelentäjä Milo Burcham kuoli 20. lokakuuta 1944 lentäessään koneen toisella prototyypillä. Myös lentäjä-ässä Richard Bong kuoli koelentämänsä P-80:n maahansyöksyssä. Shooting Star tuli palveluskäyttöön vuoden 1945 alkupuolella ja 45 toimitettiin USAF:ille ennen sodan loppua.

Neljä P-80-konetta lähetettiin Eurooppaan esiteltäväksi, mutta yhden tuhouduttua esittelylennolla Englannissa moottorin sytyttyä palamaan, konetyyppi asetettiin lentokieltoon ja toinen maailmansodan päättyi, ennen kuin konetta käytettiin taistelulennoilla. Sodan loputtua 5 000 koneen tilaus supistui 2 000 kappaleeseen. P-80A, P-80B ja P-80C malleja valmistettiin ennen tuotannon loppumista 1950 1 715 konetta, joista 798 oli P-80C mallia. Vuonna 1948 "P"-merkinnät (Pursuit) muutettiin "F"-alkuisiksi (Fighter, hävittäjä).

XP-80R "Racey", eversti Albert Boydin lentämä muunnettu P-80 B, teki nopeusennätyksen 1003.9 km/h 19. kesäkuuta 1947 Rogersin suolajärvellä, nykyisessä Edwardsin lentotukikohdassa. Koneessa oli vesiruiskutuksella varustettu 4 600 lbf moottori, uudelleen suunniteltu siipi ja pienivastuksinen ohjaamokuomu.

F-80 oli suunniteltu ensisijaisesti korkealla toimivaksi torjuntahävittäjäksi, mutta Korean sodassa F-86 Sabret korvasivat ne siinä tehtävässä. F-80C:tä käytettiin sen jälkeen hävittäjä-pommittajana, pääasiassa matalahyökkäyksiin raketein, pommein ja napalmilla. 8. marraskuuta 1950 lt. Russell J. Brown ampui alas F-80C-koneellaan MiG-15-koneen ensimmäisessä suihkukoneiden välillä käydyssä ilmataistelussa.[2]

T-33

Lockheed T-33 Shooting Star

Lockheed valmisti koneesta myös pidemmällä rungolla varustettua kaksipaikkaista T-33A "T-bird" harjoituskonetta, joka säilyi tuotannossa vuoteen 1959 ja jota valmistettiin lisenssillä myös Japanissa ja Kanadassa. T-33 valmistettiin lähes 7 000 kappaletta ja sitä käytettiin 20 eri maassa.

Lähteet

Aiheesta muualla