Ero sivun ”Saksan ilmavoimat” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1: Rivi 1:
{{lähteetön}}
{{lähteetön}}
{{Sotilasyksikkö
{{Sotilasyksikkö
| nimi = Luftwaffe<br><small>''ilma-ase<br>(Saksan ilmavoimat)''</small></small>
| nimi = Saksan ilmavoimat<br>Luftwaffe
| kuva = [[Kuva:Bundeswehr Kreuz.svg|200px]]
| kuva = Saksan ilmavoimien tunnuksessa on [[rautaristi]]:<br>[[kuva: Bundeswehr Logo Luftwaffe with lettering.svg|200 px]]<br>ja myös konetunnuksena:<br><br>[[kuva: Roundel of the German Air Force (with Border).svg|50 px]]<br><br>
| kuvateksti =
| kuvateksti = [[Bundeswehr]]in tyylitelty [[rautaristi]].
| vuodet = 1956 alkaen
| vuodet = [[9. tammikuuta]] [[1956]] –
| valtio = {{Saksa}}
| valtio = {{Länsi-Saksa}}<BR>{{Saksa}}
| haara = [[ilmavoimat]]
| haara = [[Ilmavoimat]]
| aselaji =
| aselaji =
| rooli =
| rooli =
| osa = [[Bundeswehr|liittopuolustus]]<br>(Saksan asevoimat)
| osa = Saksan asevoimia
| koko = 29&nbsp;076 henkeä<br>428 lentokonetta
| koko = 29&nbsp;076 henkeä<br>428 lentokonetta
| tukikohta =
| tukikohta =
| kalusto = Tornado IDS, Tornado ECR, Eurofighter Typhoon, G-120, T-6 Texan II, T-38 Talon, Global Express 5000, Airbus A310, A319, A340, Cougar, C-160
| kalusto = Tornado IDS, Tornado ECR, Eurofighter Typhoon, G-120, T-6 Texan II, T-38 Talon, Global Express 5000, Airbus A310, A319, A340, Cougar, C-160
| lempinimi =
| lempinimi =
| motto = Wir. Dienen. Deutschland
| marssi = [[Starfightermarsch]]
| värit = Sininen, harmaa ja valkoinen
| marssi =
| maskotti =
| maskotti =
| taistelut = operaatio Deliberate Force<br>Kosovon sota<br>Afghanistanin sota
| taistelut = kylmä sota<br>operaatio Deliberate Force<br>Kosovon sota<br>Afghanistanin sota
| vuosipäivät =
| vuosipäivät =
| ansiomerkit =
| ansiomerkit =
| nykyinen_komentaja = [[kenraaliluutnantti]] [[Arne Kreuzinger-Janik]]
| nykyinen_komentaja = [[kenraaliluutnantti]] Arne Kreuzinger-Janik
| tunnetut_komentajat = kenraaliluutnantti [[Günther Rall]]
| tunnetut_komentajat = kenraaliluutnantti [[Günther Rall]]
}}
}}
⚫
'''Luftwaffe''' ({{k-fi|ilmavoimat}}) eli [[Saksa|Saksan liittotasavallan]] [[ilmavoimat]] on Saksan asevoimien ({{k-de|Bundeswehr}}) ilmapuolustuksesta vastaava puolustushaara. Ilmavoimat kuten Saksan muut puolustushaarat on vahvasti sidottu Naton järjestelmiin. Siinä palveli vuoden 2014 lopussa 29&nbsp;076 henkeä, mikä tekee siitä Euroopan Unionin neljänneksi suurimman Britannian, Ranskan ja Italian jälkeen. Vaikka ilmavoimien budjettia on merkittävästi leikattu kylmän sodan päätyttyä, ilmavoimat on edelleen eräs parhaiten varustettuja ilmavoimia maailmassa. Vuonna 2014 pääosa kalustosta oli kuitenkin lentokiellossa.


Ilmavoimat perustettiin kylmän sodan aikana vuonna 1956 Länsi-Saksan asevoimien osaksi. Saksojen yhdistyttyä vuonna 1990 siihen sulautettiin osa vuonna 1956 perustetun Saksan demokraattisen tasavallan ilmavoimista. Ilmavoimilla ei ole minkäänlaista organisatoorista jatkuvuutta vuonna 1935 perustettuihin Saksan ilmavoimiin, joka lakkautettiin täysin 1945-1946 toisen maailmansodan päätyttyä. Nimi Luftwaffe on tavallinen saksan kielinen ilmavoimia tarkoittava sana eikä siten kytke eri aikakausia toisiinsa.
⚫
'''Luftwaffe''' ({{k-fi|ilma-ase}}) on [[Saksa]]n [[asevoimat|asevoimien]] eli [[Bundeswehr|liittopuolustuksen]] ({{k-de|Bundeswehr}}) lentopuolustuksesta vastaava puolustushaara eli [[ilmavoimat]]. Se, samoin kuin muut Saksan asevoimien puolustushaarat on vahvasti sidottu [[Pohjois-Atlantin sopimusjärjestö]]n eli Naton järjestelmiin. Siinä palveli vuoden 2014 lopussa 29&nbsp;076 henkeä, mikä tekee siitä [[Euroopan unioni]]n neljänneksi suurimman [[Britannian ilmavoimat|Britannia]]n, [[Ranskan ilmavoimat|Ranska]]n ja [[Italian ilmavoimat|Italian ilmavoimien]] jälkeen. Vaikka ilmavoimien budjettia on merkittävästi leikattu [[kylmä sota|kylmän sodan]] päätyttyä 1989, ilmavoimat on edelleen eräs parhaiten varustettuja maailmassa. Pääosa kalustosta oli kuitenkin lentokiellossa 2014.


Ilmavoimien komentajana on kenraaliluutnantti Karl Müllner. Vuonna 2013 ilmavoimat oli sijoitettu kahteentoista tukikohtaan, joista kolmessa ei ollut lentoyksiköitä. Lisäksi ilmavoimien yksiköitä on sijoitettu kolmelle siviilikentälle.
Ilmavoimien komentajana on kenraaliluutnantti Karl Müllner. Vuonna 2013 ilmavoimat oli sijoitettu kahteentoista tukikohtaan, joista kolmessa ei ollut lentoyksiköitä. Lisäksi ilmavoimien yksiköitä on sijoitettu kolmelle siviilikentälle.


== Perustaminen ==
== Perustaminen ==
[[Toinen maailmansota|Toisen maailmansodan]] jälkeen saksalainen sotilasilmailu oli Versailles'n rauhansopimuksen ehtojen perusteella kokonaan kielletty. Tilanne muuttui Saksan liittotasavallan liityttyä vuonna 1955 [[Pohjois-Atlantin liitto|Natoon]], jolloin länsiliittoutuneet uskoivat tarvitsevansa Saksaa puskuriksi Neuvostoliiton ja sen johtaman Varsovan liiton mahdollista hyökkäystä vastaan. Siten Saksa 9. tammikuuta 1956 perusti asevoimiensa uudeksi puolustushaaraksi ilmavoimat ({{k-de|Luftwaffe}}).


⚫
Useat tunnetut toisen maailmansodan taistelulentäjät värväytyivät perustettuihin ilmavoimiin ja he saivat täydennyskoulutusta Yhdysvalloissa ennen paluuta Saksaan, jonka ilmavoimien varustus oli päivitetty Yhdysvalloista hankitulla kalustolla. Lentäjinä olivat muun muassa Erich Hartmann, Gerhard Barkhorn, Günther Rall ja Johannes Steinhoff, josta lopulta tuli ilmavoimien komentaja ja hänen seuraajakseen Rall. Ilmavoimien tarkastajanakin oli toisen maailmansodan aikainen lentäjä Josef Kammhuber, joka jäi eläkkeelle 1962.
[[Toinen maailmansota|Toisen maailmansodan]] jälkeen [[liittoutuneet]] olivat kieltäneet kokonaan saksalaisen [[ilmailu#sotilasilmailu|sotilasilmailu]]n. Tilanne muuttui [[liittoutuneiden miehitysvyöhykkeet Saksassa ja Itävallassa|liittouneiden miehitysvyöhykkeiden]] jakaessa Saksan alueen kahdeksi valtioksi 1949 ja läntisen Saksan liityttyä Natoon 1955, jolloin läntiset liittoutuneet [[Yhdysvallat]], [[Britannia]] ja [[Ranska]] uskoivat tarvitsevansa läntistä Saksaa puskuriksi [[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton]] ja sen johtaman [[Varsovan sopimus]]järjestön mahdollista hyökkäystä vastaan. Siten Saksa 9. tammikuuta 1956 perusti asevoimiensa uudeksi puolustushaaraksi ilmavoimat. Vaikka nimi onkin sama, nykyisellä Luftwaffella ei ole minkäänlaista jatkuvuutta 1935-1945 toimineen [[kansallissosialistinen Saksa|kansallissosialistisen Saksan]] ilmavoimiin, [[Luftwaffe (Wehrmacht)|Luftwaffe]]en.

⚫
Useat tunnetut toisen maailmansodan taistelulentäjät värväytyivät perustettuihin ilmavoimiin ja he saivat täydennyskoulutusta Yhdysvalloissa ennen paluuta Saksaan, jonka ilmavoimien varustus oli päivitetty Yhdysvalloista hankitulla kalustolla. Lentäjinä olivat muun muassa [[Gerhard Barkhorn]], [[Erich Hartmann]], [[Günther Rall]] ja [[Johannes Steinhoff]], josta lopulta tuli ilmavoimien [[komentaja]] ja hänen seuraajakseen Rall. Ilmavoimien tarkastajanakin oli toisen maailmansodan aikainen lentäjä [[Josef Kammhuber]] vuoteen 1962.


== Alkutaival ==
== Alkutaival ==
⚫
Tammikuussa 1956 ensimmäiset palvelukseen saapuvat tulivat Nörvenichin lentotukikohtaan. Samana vuonna ilmavoimat vastaanotti ensimmäiset Yhdysvalloissa valmistetut lentokoneensa Republic [[F-84 Thunderstreak]]it. Aluksi ilmavoimat oli jaettu kahteen johtoportaaseen. Pohjois-Saksassa olevaan brittijohtoiseen liittoutuneiden 2. taktisiin ilmavoimiin liitettyyn ja Etelä-Saksan yhdysvaltalaisjohtoiseen liittoutuneiden 4. taktisiin ilmavoimiin liitettyyn osaan.


⚫
Vuonna 1957 ilmavoimiin liitettiin maavoimien Rendsburgiin sijoitetut ilmatorjuntajoukot, joiden laajentaminen samalla aloitettiin. Ensimmäisenä operatiivisen valmiuden saavuttanutta laivuetta Erdingin lentotukikohtaan sijoitettua 61. kuljetuslentolaivuetta seurasi Bücheliin sijoitettu 31. hävittäjäpommittajalaivue. Vuonna 1958 ilmavoimat vastaanotti ensimmäiset varusmiehensä ja vuotta myöhemmin ilmavoimat ilmoitti Kaufbeureniin sijoitetun 11. ohjusrykmentin, jonka aseistuksena olivat [[MGM-1 Matador]] taktiset ydinkärjin varustetut ohjukset, olevan operatiivisessa valmiudessa. Samana vuonna North American [[F-86 Sabre]] -hävittäjin varustettu hävittäjärykmentti 71 saavutti operatiivisen valmiuden Ahlhorner Heiden lentotukikohdassa. Kaikki koneet olivat jo tuolloin varustettu edelleen käytössä olevalla kansallisuustunnuksella rautaristillä ja koneiden pyrstöissä oli Saksan lippu.
⚫
Tammikuussa 1956 ensimmäiset palvelukseen saapuvat tulivat [[Nörvenich]]in lentotukikohtaan. Samana vuonna ilmavoimat vastaanotti ensimmäiset Yhdysvalloissa valmistetut lentokoneensa Republic [[F-84 Thunderstreak]]it. Aluksi ilmavoimat oli jaettu kahteen johtoportaaseen. [[Pohjois-Saksa]]ssa olevaan brittijohtoiseen liittoutuneiden 2. taktisiin ilmavoimiin liitettyyn ja [[Etelä-Saksa]]n amerikkalaisjohtoiseen liittoutuneiden 4. taktisiin ilmavoimiin liitettyyn osaan.

⚫
Vuonna 1957 ilmavoimiin liitettiin maavoimien [[Rendsburg]]iin sijoitetut ilmatorjuntajoukot, joiden laajentaminen samalla aloitettiin. Ensimmäisenä operatiivisen valmiuden saavuttanutta laivuetta Erdingin lentotukikohtaan sijoitettua 61. kuljetuslentolaivuetta seurasi Bücheliin sijoitettu 31. hävittäjäpommittajalaivue. Vuonna 1958 ilmavoimat vastaanotti ensimmäiset varusmiehensä ja vuotta myöhemmin ilmavoimat ilmoitti Kaufbeureniin sijoitetun 11. ohjusrykmentin, jonka aseistuksena olivat [[MGM-1 Matador]] taktiset ydinkärjin varustetut ohjukset, olevan operatiivisessa valmiudessa. Samana vuonna North American [[F-86 Sabre]] -hävittäjin varustettu hävittäjärykmentti 71 saavutti operatiivisen valmiuden [[Ahlhorner Heide]]n lentotukikohdassa. Kaikkien koneiden kansallisuustunnukseksi tuli [[rautaristi]] ja koneiden pyrstöihin [[Saksan lippu]].


=== Kylmä sota ===
=== Kylmä sota ===

Ilmavoimien ensimmäinen sodan jälkeinen uudelleen organisointi alkoi 1963. Kumpikin olemassa oleva johtoporras jaettiin kahtia sekä luotiin erillinen tukiorganisaatio. Lisäksi muodostettiin 7. divisioona Schleswig-Holsteiniin, jonne sijoitettiin lento-, ohjus- ja huoltoyksiköitä sekä Saksan laivaston ilmavoimat. Se asetettiin samalla Allied Forces Baltic Approachesin alaisuuteen.
Ilmavoimien ensimmäinen sodan jälkeinen uudelleen organisointi alkoi 1963. Kumpikin olemassa oleva johtoporras jaettiin kahtia sekä luotiin erillinen tukiorganisaatio. Lisäksi muodostettiin 7. divisioona Schleswig-Holsteiniin, jonne sijoitettiin lento-, ohjus- ja huoltoyksiköitä sekä Saksan laivaston ilmavoimat. Se asetettiin samalla Allied Forces Baltic Approachesin alaisuuteen.


Rivi 46: Rivi 46:
{{kesken}}
{{kesken}}


=== Saksan jälleenyhdistyminen ===
=== Saksojen yhdistyminen ===
⚫
Saksojen yhdistyttyä lokakuussa 1990 Saksan demokraattisen tasavallan ilmavoimien henkilöstö ja kalusto liitettiin Saksan liittotasavallan ilmavoimiin. Samalla kansallisuustunnukset vaihdettiin rautaristiin. Palvelukseen jäänyt kalusto sijoitettiin Strausbergiin perustettuun 5. divisioonaan, joka vuonna 1993 nimettiin 3. divisioonaksi ja se siirrettiin Gatowiin Berliiniin. Divisioona liitettiin Natoon vuonna 1995.


⚫
Suuri osa kalustosta oli Nato yhteensopimatonta, joten siitä osa romutettiin ja osa myytiin kalustoa käyttäville Euroopan maille. Poikkkeuksena oli Preschenin lentotukikohtaan sijoitettu hävittäjälentorykmentti 3 "Vladimir Komarov", jonka kalustona olivat MiG-29 hävittäjät. Yksikkö nimettiin 1. kesäkuuta 1993 hävittäjälentorykmentti 73:ksi ja 1. lokakuuta 1994 se sai päätökseen siirtymisensä Laagen lentotukikohtaan. Ilmavoimat päätti luopua Eurofighter Typhoonien hankinnan myötä MiG-29 koneista. Saksan liittotasavalta myi yhden [[MiG-29|MiG-29:n]] Yhdysvalloille kokeita varten ja loput 23 [[Puola]]lle nimellisestä 1 euron kappalehinnasta.
⚫
[[Saksan jälleenyhdistyminen|Saksan jälleenyhdistyttyä]] lokakuussa 1990 [[Itä-Saksa]]n ilmavoimien henkilöstö ja kalusto liitettiin yhdistyneen Saksan ilmavoimiin. Palvelukseen jäänyt kalusto sijoitettiin [[Strausberg]]iin perustettuun 5. divisioonaan, joka vuonna 1993 nimettiin 3. divisioonaksi ja se siirrettiin Gatowiin Berliiniin. Divisioona liitettiin Natoon vuonna 1995.

⚫
Suuri osa kalustosta oli Nato-yhteensopimatonta, joten siitä osa romutettiin ja osa myytiin kalustoa käyttäville Euroopan maille. Poikkkeuksena oli Preschenin lentotukikohtaan sijoitettu hävittäjälentorykmentti 3 "Vladimir Komarov", jonka kalustona olivat [[Mikojan MiG-29|Mig-29]] -hävittäjät. Yksikkö nimettiin 1. kesäkuuta 1993 hävittäjälentorykmentti 73:ksi ja 1. lokakuuta 1994 se sai päätökseen siirtymisensä Laagen lentotukikohtaan. Ilmavoimat päätti luopua Eurofighter Typhoonien hankinnan myötä MiG-29 koneista. Saksa myi yhden MiG-29:n Yhdysvalloille kokeita varten ja loput 23 [[Puola]]lle nimellisestä 1 euron kappalehinnasta.


=== Balkan ===
=== Balkan ===
⚫
Ensimmäistä kertaa toisen maailmansodan jälkeen Luftwaffe osallistui sotatoimiin NATO:n [[Kosovo]]-operaatiossa, tosin ainoastaan tukitehtävissä.

⚫
Luftwaffe osallistui ensimmäistä kertaa sotatoimiin Naton [[Kosovo]]-operaatiossa, tosin ainoastaan tukitehtävissä.

{{kesken}}
{{kesken}}


== Kalusto ==
== Kalusto ==

Ilmavoimat on käyttänyt muun muassa seuraavia konetyyppejä:
Ilmavoimat on käyttänyt muun muassa seuraavia konetyyppejä:
* Canadair [[F-86 Sabre]] (lisenssillä valmistettu)
*Canadair [[F-86 Sabre]] (lisenssillä valmistettu)
* Lockheed [[F-104 Starfighter]]
*Lockheed [[F-104 Starfighter]]
* McDonnell [[F-4 Phantom]]
*McDonnell [[F-4 Phantom]]
* [[Panavia Tornado]]
*[[Panavia Tornado]]
* [[Eurofighter Typhoon]]
*[[Eurofighter Typhoon]]



⚫
{{tynkä/Sota|Organisaatio puuttuu ja kalusto osio puutteellinen}}
[[Luokka:Luftwaffe (Bundeswehr)|*]]
[[Luokka:Luftwaffe (Bundeswehr)|*]]

⚫
{{tynkä/Sota|Organisaatio puuttuu ja kalusto osio puutteellinen}}

Versio 1. maaliskuuta 2015 kello 01.07

 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
Saksan ilmavoimat
Luftwaffe
[[Tiedosto:|250px|Bundeswehrin tyylitelty rautaristi.]]
Bundeswehrin tyylitelty rautaristi.
Toiminnassa 9. tammikuuta 1956 –
Valtio  Länsi-Saksa
 Saksa
Puolustushaarat Ilmavoimat
Osa joukkoa Saksan asevoimia
Koko 29 076 henkeä
428 lentokonetta
Kalusto Tornado IDS, Tornado ECR, Eurofighter Typhoon, G-120, T-6 Texan II, T-38 Talon, Global Express 5000, Airbus A310, A319, A340, Cougar, C-160
Motto Wir. Dienen. Deutschland
Värit Sininen, harmaa ja valkoinen
Sodat ja taistelut kylmä sota
operaatio Deliberate Force
Kosovon sota
Afghanistanin sota
Komentajat
Nykyinen komentaja kenraaliluutnantti Arne Kreuzinger-Janik
Tunnettuja komentajia kenraaliluutnantti Günther Rall

Luftwaffe (suom. ilmavoimat) eli Saksan liittotasavallan ilmavoimat on Saksan asevoimien (saks. Bundeswehr) ilmapuolustuksesta vastaava puolustushaara. Ilmavoimat kuten Saksan muut puolustushaarat on vahvasti sidottu Naton järjestelmiin. Siinä palveli vuoden 2014 lopussa 29 076 henkeä, mikä tekee siitä Euroopan Unionin neljänneksi suurimman Britannian, Ranskan ja Italian jälkeen. Vaikka ilmavoimien budjettia on merkittävästi leikattu kylmän sodan päätyttyä, ilmavoimat on edelleen eräs parhaiten varustettuja ilmavoimia maailmassa. Vuonna 2014 pääosa kalustosta oli kuitenkin lentokiellossa.

Ilmavoimat perustettiin kylmän sodan aikana vuonna 1956 Länsi-Saksan asevoimien osaksi. Saksojen yhdistyttyä vuonna 1990 siihen sulautettiin osa vuonna 1956 perustetun Saksan demokraattisen tasavallan ilmavoimista. Ilmavoimilla ei ole minkäänlaista organisatoorista jatkuvuutta vuonna 1935 perustettuihin Saksan ilmavoimiin, joka lakkautettiin täysin 1945-1946 toisen maailmansodan päätyttyä. Nimi Luftwaffe on tavallinen saksan kielinen ilmavoimia tarkoittava sana eikä siten kytke eri aikakausia toisiinsa.

Ilmavoimien komentajana on kenraaliluutnantti Karl Müllner. Vuonna 2013 ilmavoimat oli sijoitettu kahteentoista tukikohtaan, joista kolmessa ei ollut lentoyksiköitä. Lisäksi ilmavoimien yksiköitä on sijoitettu kolmelle siviilikentälle.

Perustaminen

Toisen maailmansodan jälkeen saksalainen sotilasilmailu oli Versailles'n rauhansopimuksen ehtojen perusteella kokonaan kielletty. Tilanne muuttui Saksan liittotasavallan liityttyä vuonna 1955 Natoon, jolloin länsiliittoutuneet uskoivat tarvitsevansa Saksaa puskuriksi Neuvostoliiton ja sen johtaman Varsovan liiton mahdollista hyökkäystä vastaan. Siten Saksa 9. tammikuuta 1956 perusti asevoimiensa uudeksi puolustushaaraksi ilmavoimat (saks. Luftwaffe).

Useat tunnetut toisen maailmansodan taistelulentäjät värväytyivät perustettuihin ilmavoimiin ja he saivat täydennyskoulutusta Yhdysvalloissa ennen paluuta Saksaan, jonka ilmavoimien varustus oli päivitetty Yhdysvalloista hankitulla kalustolla. Lentäjinä olivat muun muassa Erich Hartmann, Gerhard Barkhorn, Günther Rall ja Johannes Steinhoff, josta lopulta tuli ilmavoimien komentaja ja hänen seuraajakseen Rall. Ilmavoimien tarkastajanakin oli toisen maailmansodan aikainen lentäjä Josef Kammhuber, joka jäi eläkkeelle 1962.

Alkutaival

Tammikuussa 1956 ensimmäiset palvelukseen saapuvat tulivat Nörvenichin lentotukikohtaan. Samana vuonna ilmavoimat vastaanotti ensimmäiset Yhdysvalloissa valmistetut lentokoneensa Republic F-84 Thunderstreakit. Aluksi ilmavoimat oli jaettu kahteen johtoportaaseen. Pohjois-Saksassa olevaan brittijohtoiseen liittoutuneiden 2. taktisiin ilmavoimiin liitettyyn ja Etelä-Saksan yhdysvaltalaisjohtoiseen liittoutuneiden 4. taktisiin ilmavoimiin liitettyyn osaan.

Vuonna 1957 ilmavoimiin liitettiin maavoimien Rendsburgiin sijoitetut ilmatorjuntajoukot, joiden laajentaminen samalla aloitettiin. Ensimmäisenä operatiivisen valmiuden saavuttanutta laivuetta Erdingin lentotukikohtaan sijoitettua 61. kuljetuslentolaivuetta seurasi Bücheliin sijoitettu 31. hävittäjäpommittajalaivue. Vuonna 1958 ilmavoimat vastaanotti ensimmäiset varusmiehensä ja vuotta myöhemmin ilmavoimat ilmoitti Kaufbeureniin sijoitetun 11. ohjusrykmentin, jonka aseistuksena olivat MGM-1 Matador taktiset ydinkärjin varustetut ohjukset, olevan operatiivisessa valmiudessa. Samana vuonna North American F-86 Sabre -hävittäjin varustettu hävittäjärykmentti 71 saavutti operatiivisen valmiuden Ahlhorner Heiden lentotukikohdassa. Kaikki koneet olivat jo tuolloin varustettu edelleen käytössä olevalla kansallisuustunnuksella rautaristillä ja koneiden pyrstöissä oli Saksan lippu.

Kylmä sota

Ilmavoimien ensimmäinen sodan jälkeinen uudelleen organisointi alkoi 1963. Kumpikin olemassa oleva johtoporras jaettiin kahtia sekä luotiin erillinen tukiorganisaatio. Lisäksi muodostettiin 7. divisioona Schleswig-Holsteiniin, jonne sijoitettiin lento-, ohjus- ja huoltoyksiköitä sekä Saksan laivaston ilmavoimat. Se asetettiin samalla Allied Forces Baltic Approachesin alaisuuteen.

Vuonna 1960 ilmavoimat vastaanotti ensimmäiset Lockheed F-104 Starfighter -hävittäjät, jotka olivat palveluksessa kylmän sodan päättymiseen saakka viimeisen poistuessa palveluksesta 1991. Kaikkiaan koneita vastaanotettiin 916 kappaletta, joista 292 tuhoutui lento-onnettomuuksissa. Onnettomuuksissa sai surmansa kaikkiaan 116 lentäjää. Onnettomuudet, joita oli tapahtunut vuonna 1965 27 ja 17 lentäjää oli saanut surmansa, aiheuttivat vuonna 1966 kriisin.

Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen.
Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Saksojen yhdistyminen

Saksojen yhdistyttyä lokakuussa 1990 Saksan demokraattisen tasavallan ilmavoimien henkilöstö ja kalusto liitettiin Saksan liittotasavallan ilmavoimiin. Samalla kansallisuustunnukset vaihdettiin rautaristiin. Palvelukseen jäänyt kalusto sijoitettiin Strausbergiin perustettuun 5. divisioonaan, joka vuonna 1993 nimettiin 3. divisioonaksi ja se siirrettiin Gatowiin Berliiniin. Divisioona liitettiin Natoon vuonna 1995.

Suuri osa kalustosta oli Nato yhteensopimatonta, joten siitä osa romutettiin ja osa myytiin kalustoa käyttäville Euroopan maille. Poikkkeuksena oli Preschenin lentotukikohtaan sijoitettu hävittäjälentorykmentti 3 "Vladimir Komarov", jonka kalustona olivat MiG-29 hävittäjät. Yksikkö nimettiin 1. kesäkuuta 1993 hävittäjälentorykmentti 73:ksi ja 1. lokakuuta 1994 se sai päätökseen siirtymisensä Laagen lentotukikohtaan. Ilmavoimat päätti luopua Eurofighter Typhoonien hankinnan myötä MiG-29 koneista. Saksan liittotasavalta myi yhden MiG-29:n Yhdysvalloille kokeita varten ja loput 23 Puolalle nimellisestä 1 euron kappalehinnasta.

Balkan

Ensimmäistä kertaa toisen maailmansodan jälkeen Luftwaffe osallistui sotatoimiin NATO:n Kosovo-operaatiossa, tosin ainoastaan tukitehtävissä.

Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen.
Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Kalusto

Ilmavoimat on käyttänyt muun muassa seuraavia konetyyppejä:

Tämä sotaan tai sodankäyntiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
  • Merkinnän syy: Organisaatio puuttuu ja kalusto osio puutteellinen
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Saksan_ilmavoimat&oldid=14710256”