Ero sivun ”Kiinalainen kalligrafia” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
+aiheesta muualla, commonscat
osiointia; kuvatekstiä; kuvien korjailua ym.
Rivi 2: Rivi 2:
'''Kiinalainen kalligrafia''' on [[Kiinan taide|Kiinassa taiteenlajeista]] maalaustaiteen ohella arvostetuin. [[Kalligrafia]]a näkee edelleen kaikkialla Kiinassa, sitä opetetaan koululaisille, alan lehtiä ja oppaita julkaistaan useita, ja kalligrafian tutkimus on oma oppialansa. Kalligrafian ja maalaustaiteen ikiaikainen yhteys Kiinassa perustuu siihen, että [[Kiinan kirjoitusjärjestelmä|kiinalaiset kirjoitusmerkit]] olivat alunperin [[Kuvamerkki|kuvamerkkejä]]. Kumpikin perustuu lisäksi samaan esteettiseen teoriaan, ja ne hyödyntävät myös samoja työvälineitä, sivellintä, tussia ja paperia sekä samaa sivellintekniikkaa. Moni kiinalainen taiteilija onkin ollut samalla sekä taidemaalari että kalligrafi.<ref>Seppälä 2005, s. 288–290.</ref>
'''Kiinalainen kalligrafia''' on [[Kiinan taide|Kiinassa taiteenlajeista]] maalaustaiteen ohella arvostetuin. [[Kalligrafia]]a näkee edelleen kaikkialla Kiinassa, sitä opetetaan koululaisille, alan lehtiä ja oppaita julkaistaan useita, ja kalligrafian tutkimus on oma oppialansa. Kalligrafian ja maalaustaiteen ikiaikainen yhteys Kiinassa perustuu siihen, että [[Kiinan kirjoitusjärjestelmä|kiinalaiset kirjoitusmerkit]] olivat alunperin [[Kuvamerkki|kuvamerkkejä]]. Kumpikin perustuu lisäksi samaan esteettiseen teoriaan, ja ne hyödyntävät myös samoja työvälineitä, sivellintä, tussia ja paperia sekä samaa sivellintekniikkaa. Moni kiinalainen taiteilija onkin ollut samalla sekä taidemaalari että kalligrafi.<ref>Seppälä 2005, s. 288–290.</ref>


Tärkeää kiinalaisessa kalligrafiassa ovat yksittäisten kirjoitusmerkkien piirrot, rakenne ja painopiste, sekä kokonaissommittelu. Ehdottomia sommittelusääntöjä ei kuitenkaan ole.<ref name="seppala-300">Seppälä 2005, s. 300–302.</ref> Kiinalaisiin kalligrafiateoksiin kuuluu oleellisesti taiteilijan punainen [[sinetti]].<ref name="seppala-300" /> Kiinalaisen kalligrafin työvälineitä ovat "neljä aarretta": [[sivellin]], paperi, [[tussi]] ja [[tussinhankauskivi]].<ref>Seppälä 2005, s. 298.</ref>
Kiinalaisista kirjoitustyyleistä kalligrafien suosiossa ovat etenkin [[Kaunokirjoitus|kursiivi]] ''[[xingshu]]'' sekä hyvin vapaamuotoinen ruohokirjoitus ''[[caoshu]]''.<ref>Seppälä 2005, s. 297.</ref> Xingshu kehittyi samoihin aikoihin niin sanotun normaalikirjoituksen eli ''[[kaishu]]n'' kanssa noin 1800 vuotta sitten. Xingshu on kaunokirjoitustyylinä vapaamuotoisempaa kuin normaalikirjoitus, ja se on edelleen yksi kalligrafien suosikeista.<ref name="seppala-297">Seppälä 2005, s. 297.</ref> Caoshu, kiinan kalligrafiatyyleistä kaikkein vapaamuotoisin ja usein hyvin vaikeaselkoinen, kehittyi lopulliseen muotoonsa [[Tang-dynastia]]n aikana 618–907.<ref name="seppala-297" />


==Tyylit==
Tärkeää kiinalaisessa kalligrafiassa ovat yksittäisten kirjoitusmerkkien piirrot, rakenne ja painopiste, sekä kokonaissommittelu. Ehdottomia sommittelusääntöjä ei kuitenkaan ole.<ref name="seppala-300">Seppälä 2005, s. 300–302.</ref> Kiinalaisiin kalligrafiateoksiin kuuluu oleellisesti taiteilijan punainen [[sinetti]].<ref name="seppala-300" /> Kiinalaisen kalligrafin työvälineitä ovat "neljä aarretta": sivellin, paperi, tussi ja [[tussinhankauskivi]].<ref>Seppälä 2005, s. 298.</ref>
Kiinalaisista kirjoitustyyleistä kalligrafien suosiossa ovat etenkin [[Kaunokirjoitus|kursiivi]] ''[[xingshu]]'' sekä hyvin vapaamuotoinen ruohokirjoitus ''[[caoshu]]''.<ref>Seppälä 2005, s. 297.</ref> Xingshu kehittyi samoihin aikoihin niin sanotun normaalikirjoituksen eli ''[[kaishu]]n'' kanssa noin 1800 vuotta sitten. Xingshu on kaunokirjoitustyylinä vapaamuotoisempaa kuin normaalikirjoitus, ja se on edelleen yksi kalligrafien suosikeista.<ref name="seppala-297">Seppälä 2005, s. 297.</ref> Caoshu, kiinan kalligrafiatyyleistä kaikkein vapaamuotoisin ja usein hyvin vaikeaselkoinen, kehittyi lopulliseen muotoonsa [[Tang-dynastia]]n aikana 618–907.<ref name="seppala-297" />


==Kuvia==
==Kuvia==
<gallery>
<gallery>
Tiedosto:WenfangSibao.jpg|Rasia, jossa siveltimiä, tussitanko, leima, sivellinteline, vesiastia ja hiomakivi.
Tiedosto:WenfangSibao.jpg|Rasia, jossa siveltimiä, tussitanko, leima, sivellinteline, vesiastia ja hiomakivi.
Tiedosto:SunXindeOAI.jpg|Kiinalainen Sun Xinde tekemässä kalligrafiaa. Hän pitää sivellintä itämaiseen tapaan sormenpäillään pystyasennossa ja käyttää vain harjaksen kärkeä.<ref name="smith-119">{{Kirjaviite | Tekijä = Smith, Ray | Nimeke = Taiteilijan käsikirja | Vuosi =1997 (alkuteos 1987) | Sivu =119 | Julkaisupaikka = | Julkaisija =Otava | Tunniste =ISBN 951-1-111191-1 }}</ref>
Tiedosto:SunXindeOAI.jpg|Kiinalainen Sun Xinde tekemässä kalligrafiaa.
Tiedosto:Water calligraphy - Beihai Park.JPG|Mies harjoittaa vesikalligrafiaa [[Peking]]in [[Beihai-puisto]]ssa.
Tiedosto:SunXindeSeal.jpg|Kalligrafi leimaa teoksensa.
Tiedosto:Water calligraphy - Beihai Park.JPG|Mies harjoittaa vesikalligrafiaa Beihai puistossa Beijingissä.
</gallery>
</gallery>



Versio 9. lokakuuta 2014 kello 16.53

Tang-dynastian aikainen kopio 300-luvulla eläneen kalligrafin Wang Xianzhin teoksesta

Kiinalainen kalligrafia on Kiinassa taiteenlajeista maalaustaiteen ohella arvostetuin. Kalligrafiaa näkee edelleen kaikkialla Kiinassa, sitä opetetaan koululaisille, alan lehtiä ja oppaita julkaistaan useita, ja kalligrafian tutkimus on oma oppialansa. Kalligrafian ja maalaustaiteen ikiaikainen yhteys Kiinassa perustuu siihen, että kiinalaiset kirjoitusmerkit olivat alunperin kuvamerkkejä. Kumpikin perustuu lisäksi samaan esteettiseen teoriaan, ja ne hyödyntävät myös samoja työvälineitä, sivellintä, tussia ja paperia sekä samaa sivellintekniikkaa. Moni kiinalainen taiteilija onkin ollut samalla sekä taidemaalari että kalligrafi.[1]

Tärkeää kiinalaisessa kalligrafiassa ovat yksittäisten kirjoitusmerkkien piirrot, rakenne ja painopiste, sekä kokonaissommittelu. Ehdottomia sommittelusääntöjä ei kuitenkaan ole.[2] Kiinalaisiin kalligrafiateoksiin kuuluu oleellisesti taiteilijan punainen sinetti.[2] Kiinalaisen kalligrafin työvälineitä ovat "neljä aarretta": sivellin, paperi, tussi ja tussinhankauskivi.[3]

Tyylit

Kiinalaisista kirjoitustyyleistä kalligrafien suosiossa ovat etenkin kursiivi xingshu sekä hyvin vapaamuotoinen ruohokirjoitus caoshu.[4] Xingshu kehittyi samoihin aikoihin niin sanotun normaalikirjoituksen eli kaishun kanssa noin 1800 vuotta sitten. Xingshu on kaunokirjoitustyylinä vapaamuotoisempaa kuin normaalikirjoitus, ja se on edelleen yksi kalligrafien suosikeista.[5] Caoshu, kiinan kalligrafiatyyleistä kaikkein vapaamuotoisin ja usein hyvin vaikeaselkoinen, kehittyi lopulliseen muotoonsa Tang-dynastian aikana 618–907.[5]

Kuvia

Lähteet

  • Huotari, Tauno-Olavi & Seppälä, Pertti: Kiinan kulttuuri. Otava, 2005 (5. painos). ISBN 951-1-15943-7.

Viitteet

  1. Seppälä 2005, s. 288–290.
  2. a b Seppälä 2005, s. 300–302.
  3. Seppälä 2005, s. 298.
  4. Seppälä 2005, s. 297.
  5. a b Seppälä 2005, s. 297.
  6. Smith, Ray: Taiteilijan käsikirja, s. 119. Otava, 1997 (alkuteos 1987). ISBN 951-1-111191-1.

Aiheesta muualla