Ero sivun ”Makarios III” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p Botti: pl:Makarios III on hyvä artikkeli |
|||
| Rivi 59: | Rivi 59: | ||
{{Link GA|sv}} |
{{Link GA|sv}} |
||
{{Link GA|pl}} |
|||
Versio 26. heinäkuuta 2014 kello 08.33
| Makarios III | |
|---|---|
[[Tiedosto: |250px|Makarios III New Yorkissa vuonna 1962]]Makarios III New Yorkissa vuonna 1962 |
|
| Kyproksen ortodoksisen kirkon arkkipiispa | |
| Edeltäjä | Makarios II |
| Seuraaja | Chrysostomos I |
| Kyproksen tasavallan presidentti | |
| Seuraaja | Nikos Sampson (juntta) |
| Kyproksen tasavallan presidentti | |
| Edeltäjä | Glafkos Klerides |
| Seuraaja | Spyros Kyprianou |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 13. elokuuta 1913 Paphos, Kypros |
| Kuollut | 3. elokuuta 1977 (63 vuotta) Nikosia, Kypros |
| Ammatti | teologi |
| Arvonimi | arkkipiispa |
| Tiedot | |
| Puolue | sitoutumaton |
| Uskonto | ortodoksi |
 Nimikirjoitus |
|
Makarios III (kreik. Μακάριος Γ, synt. Μιχαήλ Χριστοδούλου Μούσκος, Mihail Hristodulu Muskos, 13. elokuuta 1913 – 3. elokuuta 1977) oli Kyproksen ortodoksisen kirkon arkkipiispa 1950–1977 ja ensimmäinen Kyproksen tasavallan presidentti 1960–1977.
Makarios oli jo vuodesta 1950 brittien kruununsiirtomaan kyproksenkreikkalaisten henkinen johtaja, ja halusi maan liittämistä Kreikkaan eli enosista ja tuki vastarintaliike/terroristijärjestö EOKAa. Britannia oli haluton luopumaan päämajastaan itäisellä Välimerellä, vaikka Kreikka vei Kyproksen kiistan 1954 YK:hon. Makarios karkotettiin 1956 maasta Seychelleille. Vuoden kuluttua Makarios vapautettiin ja hän matkusti Kreikkaan, koska ei saanut palata Kyprokselle. Konstantinos Karamanlisin johdolla enosis hylättiin Kyproksen itsenäisyyden hyväksi, mistä neuvoteltiin Zürichin sopimus. Neuvotteluja jatkettiin Lontoossa. Britannia sai pitää kaksi sotilastukikohtaansa saarella. Makariosin palattua Kyprokselle 1. maaliskuuta 1959 hänet otettiin Nikosiassa vastaan sankarina. Makariosia oli vastaanottamassa arviolta 2/3 saaren kreikkalaisväestöstä. Joulukuussa hänet valittiin itsenäistyneen Kyproksen ensimmäiseksi presidentiksi.
Politiikassaan Makarios suuntautui Kansainyhteisöön ja Sitoutumattomien maiden liikkeeseen. Hänen osallistumisensa sitoutumattomien maiden kokoukseen Belgradissa syyskuussa 1961 hermostutti sekä Lontoon että Washingtonin. Yhdysvalloissa Makariosia alettiin epäillä kommunistien sympatoijaksi ja tietyissä piireissä häntä nimitettiin "Välimeren Castroksi." Yhdysvallat pelkäsi saaren jäävän Neuvostoliiton käsiin, jos britit vetäisivät joukkonsa kuten pääministeri Harold Wilson oli ehdottanut. Tämän vuoksi Yhdysvallat oli jo 1964 lähtien suunnitellut saaren jakoa ja pohjoisosan antamista Turkille.[1]
Makarioksen presidenttikauden aikana väkivalta jatkui kreikkalaisten ja turkkilaisten välillä. Vuonna 1963 Makarios ehdotti perustuslainmuutosta, joka poistaisi siitä Zürichissä ja Lontoossa määrätyt etniset kiintiöt. Hänen mukaansa tämä olisi tuonut yhteisöt lähemmäs toisiaan ja tehostanut hallinnon toimintaa. Turkkilaiset pitivät tätä asemansa heikentämisyrityksenä ja sen seurauksena puhkesi taisteluja. Britannian joukot jakoivat pääkaupungin aselepolinjalla ja vuonna 1964 saarelle sijoitettiin YK:n rauhanturvaajia, ja sekä Kreikka että Turkki puuttuivat asiaan. Georgios Grivas perusti 1971 äärioikeistolaisen EOKA-B:n, jonka tavoitteena oli murhata Makarios ja liittää saari Kreikkaan.
Vuonna 1974 Kreikan sotilasjuntta järjesti Kyproksella vallankaappauksen kreikkalaisten upseerien avulla. Makarios pakeni upseerien vallankaappausta Lontooseen. Viisi päivää myöhemmin Turkki miehitti saaren pohjoisosan. Makarios palasi Kyprokselle Kreikan sotilasjuntan kaaduttua joulukuussa 1974.
Kyproksen tasavallan kaikkien kaupunkien pääkatu on Makarios III Avenue, Kyproksen ensimmäisen presidentin mukaan.
Lähteet
Makarios III (1960–1974) · Gláfkos Klirídis* (1974) · Níkos Sampsón* (1974) · Makarios III (1974–1977) · Spýros Kyprianoú (1977–1988) · Geórgios Vasileíou (1988–1993) · Gláfkos Klirídis (1993–2003) · Tássos Papadópoulos (2003–2008) · Dimítris Christófias (2008–2013) · Níkos Anastasiádis (2013–2023) · Níkos Christodoulídis (2023–)