Ero sivun ”Salkolanjärvi” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa |
pEi muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 31: | Rivi 31: | ||
[[Luokka:Kokemäenjoen vesistö]] |
[[Luokka:Kokemäenjoen vesistö]] |
||
[[Luokka:Lohjan |
[[Luokka:Lohjan järvet]] |
||
[[Luokka:Pusula]] |
[[Luokka:Pusula]] |
||
[[Luokka:Somerniemen järvet]] |
[[Luokka:Somerniemen järvet]] |
Versio 17. elokuuta 2013 kello 15.41
Salkolanjärvi | |
---|---|
Koordinaatit | |
Sijainti |
Somero (Somerniemi) Lohja (Pusula) |
Valtio | Suomi |
Pinta-ala | 2,70 km² |
Pinnankorkeus | 110,6 m |
Rantaviiva | 11,007 km |
Suurin syvyys | 13,1 m |
Valuma-alue | 12,78 km² |
Laskujoki | Taipaleenoja |
Järvinumero | 35.983.1.001 |
Salkolanjärvi on järvi Salkolan kylässä Somerniemellä Somerolla. Järvi on osa Kokemäenjoen vesistöä ja eräs Kokemäenjoen suurimman sivujoen Loimijoen latvajärvistä.
Järven pinta-ala on 270,65 hehtaaria, korkeus merenpinnasta 110,6 metriä ja maksimisyvyys 13,1 metriä.[1] Järven valuma-alueen pinta-ala on noin 1287 hehtaaria, josta itse järven osuus on 21 %. Järvestä noin 2 % ja valuma-alueesta noin 46 % on Lohjan kaupungin alueella, loput Somerolla. Järven länsirannalla sijaitsee Somerniemen Salkolan kylä.[2]
Vedet Salkolanjärvestä laskevat aikoinaan tukinuittoa varten 1800-luvulla kaivettua Taipaleenojaa pitkin pääosin Tammelan puolella sijaitsevaan Liesjärveen. Sitä ennen lasku-uomana oli Lehesjoki. Valuma-alueesta noin 92 % on metsämaata. Peltoa ja niittyä on noin 3 %.[2][3]
Järven pohjoispuolitse kulkee valtatie 2, jonka varressa toimi aiemmin Salkolan motelli. Valtatien varressa on myös Someron kaupungin uimaranta.[4]
Lähteet
- Tikander, Sari & Jari Hietaranta: Salkolanjärven hoitosuunnitelma (pdf) (Someron vesienhoitosuunnitelma. Osaraportti XVI) 2006. Somero: Someron kaupunki. Viitattu 24.1.2010.
- Liesjärven kansallispuiston hoito- ja käyttösuunnitelma. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja sarja C 52. Helsinki: Metsähallitus, 2009. ISBN 978-952-446-695-0 (nidottu) ISBN 978-952-446-696-7 (pdf). Julkaisun verkkoversio (pdf) (viitattu 24.1.2010).