Ero sivun ”Antisankari” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
otsikkosäätöä |
|||
| Rivi 8: | Rivi 8: | ||
*Chris Baldick: The Concise Oxford Dictionary of Literary Terms. Oxford University Press 1990. ISBN 0-19-811733-7 |
*Chris Baldick: The Concise Oxford Dictionary of Literary Terms. Oxford University Press 1990. ISBN 0-19-811733-7 |
||
== Viitteet == |
=== Viitteet === |
||
{{Viitteet}} |
{{Viitteet}} |
||
{{tynkä/Fiktio}} |
{{tynkä/Fiktio}} |
||
[[Luokka:Elokuvaan liittyvät käsitteet]] |
[[Luokka:Elokuvaan liittyvät käsitteet]] |
||
[[Luokka:Narratologia]] |
[[Luokka:Narratologia]] |
||
Versio 23. kesäkuuta 2013 kello 22.09
Antisankari on kirjallisuudessa ja draamassa päähenkilö, jolta puuttuvat perinteiset sankarin ominaisuudet kuten ylevyys, oikeamielisyys ja valmius uhrautua hyvien asioiden puolesta. Antisankarit ovat olleet länsimaisen romaanin huomattava piirre jo Cervantesin Don Quijotesta lähtien, ja antisankari on usein keskeinen hahmo modernissa näytelmäkirjallisuudessa.[1]
Tiivistäen voidaan sanoa, että antisankari on henkilöhahmo, jolla on puutteita ja samantyyppisiä piirteitä kuin konnalla, mutta joka kuitenkin toimii katsojalle tai lukijalle samaistumisen kohteena.
Antisankarit voivat olla hyvin monenlaisia. Antisankari voi olla esimerkiksi henkilö, joka epäonnistuu toistuvasti, tai henkilö, joka pyrkii tavoitteisiinsa keinoja kaihtamatta. Siinä missä perinteinen sankari on hyveellinen, ihanteellinen ja pyyteetön, on antisankari usein pikemminkin hyötyajattelua korostava henkilöhahmo. Antisankaria ei tule sekoittaa antagonistiin, koska antisankari ei yleensä ole protagonistin päämäärien tiellä.[1] Käsitteiden raja on tosin joskus häilyvä.
Lähteet
- Chris Baldick: The Concise Oxford Dictionary of Literary Terms. Oxford University Press 1990. ISBN 0-19-811733-7