Ero sivun ”Tuire Orri” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 28: Rivi 28:


==Lähteet==
==Lähteet==
*[http://muistot.hs.fi/muistokirjoitus/2148/tuire-orri-bj%C3%B6rkell Tuire Orrin muistokirjoitus Helsingin Sanomissa]
*Helsingin Sanomat 15.9.2007 muistokirjoitus s. C12
*[http://www.turunsanomat.fi/kulttuuri/?ts=1,3:1005:0:0,4:5:0:1:1999-04-11,104:5:25900,1:0:0:0:0:0: Turun Sanomat] Luettu 15.9.2007
*[http://www.turunsanomat.fi/kulttuuri/?ts=1,3:1005:0:0,4:5:0:1:1999-04-11,104:5:25900,1:0:0:0:0:0: Turun Sanomat] Luettu 15.9.2007



Versio 6. tammikuuta 2013 kello 14.25

Tuire Orri (oik. Tuire Orri-Björkell, 30. lokakuuta 1918 Helsinki26. elokuuta 2007 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä ja laulaja.

Orri aloitti uransa Virkamiesteatterissa, jonka hänen isänsä oli perustanut. Hän kävi Suomen Näyttämöopiston 1936–1938 ja sai sen jälkeen kiinnityksen Viipurin kaupunginteatteriin kaudeksi 1938–1939. Välitön karjalainen ilmapiiri innosti Orria, jonka "sirkeissä silmissä loisti näyttelemisen ilo."kenen mukaan? Välirauhan aikaan hänet kiinnitettiin Helsingin Kansanteatteriin. "Nykyteatterin viehkein ilmestys" sekä "operettien laululintunen" sai sekä yleisön että arvostelijoiden suosion.

Talvisodan aikana Orri osallistui Maan Turvan viidytyskiertueille yhdessä Lapatossun, Aku Korhosen ja Siiri Angerkosken kanssa. Lisäksi Orri näytteli monissa suomalaisissa elokuvissa vuosina 1937-1945, useimmiten sivurooleja. Ainoan pääosansa hän näytteli maalaiskomediassa Kyläraittien kuningas, jossa hän teki maalaisroolin Kervilän Annana. Hän esiintyi sivuosissa muun muassa elokuvissa Kersantilleko Emma nauroi?, Kyökin puolella sekä Keinumorsian. Näyttämöuran hän lopetti miehensä vaatimuksesta lasten ja perheen vuoksi. Vuonna 1948 hän siirtyi Radioteatteriin. Hän opiskeli laulua Hanna Granfeldin opastuksella.

Tuire Orri tuli takaisin estradeille 1990-luvulla, keskelle nousevaa nostalgiaa. Vuonna 1993 hän esiintyi Niilo Tarvajärven niin sanotussa ikäväntorjuntaillassa ja sen jälkeen useissa tilaisuuksissa muun muassa Imatralla, Seinäjoella ja Helsingissä, joissa muisteltiin sota-ajan viihdettä.

Vuonna 1997 Orri levytti kappaleen "Tuo suru jonka sain". Hänen aiempia levytyksiään ovat "Cowboy-serenadi" vuodelta 1949 ja "Riihentontun joulu" vuodelta 1958. Hän esiintyi useissa elokuvissa, vielä vuonna 1997 lottaelokuvassa Kun taivas repeää sekä sarjan jatko-osassa Taivas sinivalkoinen. Hän kuoli vaikeaan sairauteen 88-vuotiaana Meilahden sairaalassa 26. elokuuta 2007.lähde?

Tuire Orrin eno oli ohjaaja Jorma Nortimo. Näyttelijä Irina Björklund on Orrin tyttärentytär.[1]

Elokuvat

Lähteet

Viitteet

  1. Huumori oli sota-asekin Uusi Lahti. Viitattu 15.9.2007.

Aiheesta muualla