Itō Hirobumi

Itō Hirobumi
[[Tiedosto:|250px|]]
Japanin pääministeri
19. lokakuuta 1900 – 10. toukokuuta 1901
Monarkki	Meiji
Edeltäjä	Yamagata Aritomo
Seuraaja	Katsura Tarō
12. tammikuuta 1898 – 30. kesäkuuta 1898
Monarkki	Meiji
Edeltäjä	Matsukata Masayoshi
Seuraaja	Ōkuma Shigenobu
8. elokuuta 1892 – 31. elokuuta 1896
Monarkki	Meiji
Edeltäjä	Matsukata Masayoshi
Seuraaja	Matsukata Masayoshi
22. joulukuuta 1885-30. huhtikuuta 1888
Monarkki	Meiji
Seuraaja	Kuroda Kiyotaka
Henkilötiedot
Syntynyt	2. syyskuuta 1841 Yamaguchi
Kuollut	26. lokakuuta 1909 (68 vuotta) Harbin, Mantšuria
Puoliso	Itō Humeko
Tiedot
Puolue	Rikken Seiyūkai
[[Tiedosto:|150x90px|Nimikirjoitus]] Nimikirjoitus
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Itō Hirobumi (伊藤 博文, 2. syyskuuta 1841 – 26. lokakuuta 1909) oli prinssi, japanilainen valtiomies ja Japanin historian ensimmäinen pääministeri.

Varhaiset vaiheet

Itō syntyi Yamaguchin prefektuurissa ja adoptoitiin Choshulla samurailuokkaan. Nuorena samuraina Itō oli muukalaisvastainen, mutta opintomatka Englantiin 1863 sai Itōn ymmärtämään, että Japanin oli otettava oppia länsivaltiosta vahvistuakseen valtiona. Itō vaikutti suuresti Japanin modernisoimiseen ja hän oli ottanut osaa jo Meiji-restauraatioon (1866–1868). Meiji-restauraation jälkeen Itō toimi ulko-, valtiovarain- ja teollisuusministeriöiden palveluksessa. Itōn merkityksestä Japanin modernisaation alkuunpanijana kertoo hänen osallistuminen useisiin länsimaihin suuntautuneihin opintomatkoihin. Länsimaihin 1871 suuntautuneella matkalla pyrittiin uudistamaan länsimaiden kanssa solmittuja Japanille epäsuotuisia sopimuksia sekä tutkimaan aikakauden moderneimpia länsimaisia tieteensaavutuksia.

Uudistaja

Pakotettuaan Shigenobu Okuman eroamaan 1881, Itō piti hallussaan suurinta hallintovaltaa Japanissa. 1882 Itō johti japanilaista valtuuskuntaa länsimaihin tarkoituksenaan tutkia erilaisia hallintomalleja, joista haluttiin poimia parhaat ominaisuudet omaan uudistushankkeeseen. Palattuaan läntisiltä opintomatkoiltaan Itō perustetutti Japaniin hallituksen (1885) ja valtakunnanneuvoston (1887), jota hän johti itse.

1800-luvun loppu

1885 järjestettiin Li-Itō kokous, jossa Itō edusti Japania. Itōn toimiessa sisäministerinä 1889 hän johti Meiji-perustuslain valmistelemista lopulliseen muotoonsa sekä toimi keisarin lähimpänä avustajana. Toisen pääministerikautensa (1892–1896) aikana Itō kannatti alkanutta Kiinan ja Japanin välistä sotaa. Sodan loputtua Itō oli laatimassa Shimonosekin sopimusta. Sodan jälkeen Itō toimi perustamansa Seiyukai-puolueen johtajana. Oman puolueen perustaminen 1900 rikkoi Itōn ja Yamagatan välit. Itō uskoi poliittisten puolueiden olevan keino viedä Japanin kehitystä eteenpäin, kun Yamagata taas koki puolueet vain tiettyjen poliittisten agendojen tyranniana.

1900-luvun alku

Kolmannen (1898) ja neljännen (1900–1901) pääministerikautensa aikana yritti Itō päästä Venäjän kanssa sopimukseen kiristyneestä Mantšurian tilanteesta. Japanin pääministereinä 1901–1913 välisenä aikana vuorottelivat Itōn suojatti Saionji Kimmochi sekä prinssi Yamagata Aritomon suojatti Katsura Tarō. Itō ja hänen suojattinsa eivät rauhantavoitteessaan onnistuneet vaan Japani aloitti 1904 venäläisten joukkojen häätämisen Mantšuriasta Koreasta käsin. Voittoisan Venäjän vastaisen sodan jälkeen Itō pakotti 1905 Korean alistumaan protektoraatin asemaan ja 1906 Itō muutti asumaan Koreaan.

Korean itsenäistymisaktivisti An Jung-geun murhasi Hirobumin Harbinissa, Mantšuriassa 1909. Itōn murhaaminen Koreassa toimi japanilaisille syynä liittää Korea kiinteästi osaksi Japania.