Saitō Makoto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Saitō Makoto 1930-luvulla.

Saitō Makoto (13. marraskuuta 1858 Mizusawa26. helmikuuta 1936 Tokio) oli japanilainen amiraali ja poliitikko. Hän toimi Korean kenraalikuvernöörinä vuosina 1919–1927 ja 1929–1931 sekä Japanin pääministerinä vuosina 1932–1934.[1]

Saitōn isä oli Mizusawan klaaniin kuulunut samurai Mutsun provinssista.[2][3] Saitō valmistui Japanin keisarillisesta laivastoakatemiasta vuonna 1879. Hänet lähetettiin vuonna 1884 Yhdysvaltoihin suorittamaan lisäopintoja, ja hän toimi siellä muutamia vuosia Japanin laivastoattaseana.[1] Palattuaan Japaniin vuonna 1888 Saitō työskenteli laivaston pääesikunnassa.[2] Hän sai komentajakapteenin arvon vuonna 1893. Kiinan–Japanin sodan aikana 1894–1895 Saitō oli risteilijä Akitsushiman ja sen jälkeen Itsukushiman päällikkönä. Hänet ylennettiin vuonna 1897 komentajaksi ja 1900 kontra-amiraaliksi.[3]

Saitō oli vuodesta 1898 Japanin apulaismeriministerinä, mitä tehtävää hän hoiti myös Venäjän–Japanin sodan aikana.[3] Hän oli varsinaisena meriministerinä peräkkäisissä hallituksissa vuosina 1906–1914. Ministerinä hän pyrki laajentamaan Japanin laivastoa.[2] Hän sai paronin (danshaku) aatelisarvon vuonna 1907 ja amiraalin sotilasarvon 1912. Sekaannuttuaan Siemens-skandaaliin Saitō joutui vuonna 1914 eroamaan hallituksesta ja siirtymään muutamaksi vuodeksi reserviin. Vuonna 1919 hänet kuitenkin nimitettiin miehitetyn Korean kenraalikuvernööriksi.[3] Saitō pyrki kehittämään Korean siviilihallintoa pelkän sotilashallinnon sijasta. Hän sai vuonna 1925 varakreivin (shishaku) aatelisarvon. Saitō osallistui Japanin edustajana vuoden 1927 Geneven kansainväliseen aseidenriisuntakonferenssiin, jossa hän kuului täysivaltaisen komiteaan. Hän oli vuosina 1927–1929 Japanin valtakunnanneuvoston jäsenenä, minkä jälkeen hän palasi vielä kahdeksi vuodeksi Korean kenraalikuvernööriksi.[1]

Kun pääministeri Inukai Tsuyoshi sai surmansa äärioikeistolaisten laivaston upseerien vallankaappausyrityksessä toukokuussa 1932, arvostettu vanhempi valtiomies Saionji Kinmochi ehdotti Saitōa uudeksi pääministeriksi. Saitōn nimityksellä pyrittiin lepyttämään politiikkaan sekaantunut armeijan johto, joka halusi hallitukseen upseereita poliittisten puolueiden sijaan.[4] Saitōn pääministerikaudella Japani siirtyi uhmakkaampaan ulkopolitiikkaan tunnustamalla diplomaattisesti kiistanalaisen Mantšukuon nukkevaltion ja eroamalla Kansainliiton jäsenyydestä. Saitōn hallitus joutui eroamaan Teijin-yhtiöön liittyneen lahjusskandaalin vuoksi vuonna 1934, minkä jälkeen hänet nimitettiin keisarilliseksi sinetinhaltijaksi.[1][2] Äärikansallismieliset upseerit salamurhasivat 77-vuotiaan Saitōn uudessa vallankaappausyrityksessä helmikuussa 1936.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Shishaku Saitō Makoto (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 30.9.2019.
  2. a b c d e Saito, Makoto (englanniksi) Portraits of Modern Japanese Historical Figures. Japanin parlamentin kirjasto. Viitattu 30.9.2019.
  3. a b c d Rotem Kowner: Historical Dictionary of the Russo-Japanese War, s. 472–473. Rowman & Littlefield 2017. Google Books (englanniksi)
  4. Japan: History: The rise of the militarists (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 30.9.2019.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]