Ero sivun ”Pohjakvarkki” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
talteen
 
p {{lupaava artikkeli -ehdotus}}
Rivi 1: Rivi 1:
{{lupaava artikkeli -ehdotus}}
{{Hiukkanen
{{Hiukkanen
| nimi = b-kvarkki
| nimi = b-kvarkki

Versio 10. joulukuuta 2012 kello 01.51

b-kvarkki
Symboli b
Rakenne Alkeishiukkanen
Perhe Fermioni
Ryhmä Kvarkit
Sukupolvi Kolmas
Vuorovaikutus Gravitaatio,
Heikko vuorovaikutus,
Vahva vuorovaikutus,
Sähkömagneettinen vuorovaikutus
Antihiukkanen b-antikvarkki
Löydetty teoreettisesti Makoto Kobayashi ja Toshihide Maskawa (1970)
Löydetty Fermilab (1977)
Sähkövaraus -1/3 e
Värivaraus on
Spin 1/2

B-kvarkki (engl. beauty tai bottom) eli kaunis-kvarkki tai pohja-kvarkki on alkeishiukkanen ja yksi kuudesta kvarkkityypistä. Muut tyypit ovat u-, d-, s-, c- ja t-kvarkit. Vastaava antihiukkanen on b-antikvarkki.

B-kvarkin spin on 1/2 ja baryoniluku 1/3, kuten kaikilla muillakin kvarkeilla. Lisäksi b-kvarkilla isospin I3 on 0 ja sähkövaraus -1/3e. Siihen liittyy oma kauneudeksi kutsuttu kvanttiluku, jonka arvoksi kvarkille on määritelty -1. B-kvarkki kuuluu samaan kvarkkiduplettiin t-kvarkin kanssa.[1] B-kvarkin massa on noin 4000–4500 MeV, mikä tekee siitä yli neljä kertaa protonia raskaamman ja selvästi raskaamman kuin neljä kevyempää kvarkkia.[2]

B-kvarkki ei kuulu alkuperäisen kvarkkimallin ennustamiin hiukkasiin ja sen ominaisuudet johdettiin teoreettisesti lähes kymmenen vuotta alkuperäisen mallin jälkeen, vuonna 1973, selittämään CP-symmetrian rikkoutumista tietyissä hiukkasreaktioissa. Ensimmäinen todistettavasti b-kvarkin sisältävä hiukkanen, bottomium-mesoni ypsilon, löydettiin 1977.[1] Nykyisin b-kvarkin sisältäviä hiukkasia tunnetaan useita. Ne ovat kaikki varsin lyhytikäisiä ja useimmat mesoneita. Näistä vuonna 2011 havaittu χb(3P) niminen mesonitila oli ensimmäinen LHC-kiihdyttimellä löydetty hiukkanen.[3] Hiukkasia, jotka sisältävät b-kvarkin etsitään yleisesti b-taggingiksi kutsutulla menetelmällä, joka perustuu hiukkaskiihdyttimessä aiheutetussa törmäyksessä syntyvien tietynlaisten hadronisuihkujen etsimiseen.[4][5]

Koska kvarkkidupletteja tunnettiin aikaisemmin vain kaksi (u- ja d-kvarkkien dupletti sekä c- ja s-kvarkkien dupletti), hiukkasen teorian kehittäneet Makoto Kobayashi ja Toshihide Maskawa saivat Nobelin fysiikanpalkinnon vuonna 2008 kolmannen kvarkkidupletin olemassaolon ennustamisesta.[6]

Suuren massansa vuoksi b-kvarkin elinikä on vain 1,3 · 10-12 sekuntia.[7] Osoittautuu, että se on raskain kvarkki, joka pystyy muodostamaan hadronin[1]. B-kvarkin suuren massan vuoksi b-kvarkista ja sen antikvarkista muodostuvat bottomium-mesonitilat ovat yhdessä c-kvarkin vastaavien tilojen kanssa tärkeitä kvarkkien välisen voiman tutkimuskohteita, sillä relativistisia vaikutuksia ei tarvitse niiden kohdalla huomioida. Lisäksi heikossa vuorovaikutuksessa tapahtuva kvarkkitilojen sekoittuminen eli kvarkkien muuttuminen toisikseen on b-kvarkin tapauksessa olemattoman vähäistä.[2] B-kvarkin hajotessa syntyy s-kvarkki sekä virtuaalisen W--bosonin kautta muodostuu elektroni ja elektronin antineutriino.[7]

B-kvarkkeja sisältävän hiukkasen kauneus määritellään kaavalla B = -[(b-kvarkkien lukumäärä) - (b-antikvarkkien lukumäärä)].[2]

Lähteet

Aiheesta muualla