Ylöskvarkki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
ylöskvarkki
Proton quark structure.svg
Symboli u
Rakenne Alkeishiukkanen
Perhe Fermioni
Sukupolvi Ensimmäinen
Vuorovaikutus Painovoima
Sähkömagneettinen
Vahva vuorovaikutus
Heikko vuorovaikutus[1]
Antihiukkanen ylös-antikvarkki
Löydetty teoreettisesti Murray Gell-Mann ja George Zweig (1964)
Löydetty SLAC (1968)
Hajoaa hiukkaseksi Vakaa
Sähkövaraus +⅔ e[1]
Värivaraus on
Spin ½[1]

Ylöskvarkki (engl. up-quark) eli up-kvarkki, u-kvarkki on alkeishiukkanen ja yksi kuudesta kvarkkityypistä. Muut tyypit ovat (suluissa vaihtoehtoisia nimiä):

Ylöskvarkin massa on kaikista kvarkeista pienin. Sen antihiukkanen on ylös-antikvarkki.

Kuten kaikkien kvarkkien, ylöskvarkkien spin on 1/2 ja baryoniluku 1/3. Sen isospin I3 on +1/2 ja sähkövaraus +2/3e. Ylöskvarkki kuuluu samaan kvarkkiduplettiin alaskvarkin kanssa.[2][3]

Ylöskvarkki kuuluu kolmen "alkuperäisen" kvarkin ryhmään. Tämä kolmikko ennustettiin selittämään hadronien rakenne vuonna 1964. Ylöskvarkit muodostavat yhdessä alaskvarkkien kanssa protonit, joiden rakenteena on kaksi ylöskvarkkia ja yksi alaskvarkki sekä neutronit, joissa puolestaan on kaksi alaskvarkkia ja yksi ylöskvarkki. Se esiintyy rakennusosana myös monissa lyhytikäisissä hiukkasissa.[2]

Ylöskvarkkien massa on pienin kaikista kvarkeista (1,7–3,3 MeV), mikä tekee niistä lähes massattomia ja siksi myös helpoimpia havaita kokeellisesti. Alaskvarkit ovat ylöskvarkkien kanssa lähes samaa massaluokkaa (4,1–5,8 MeV).[3] Muut kvarkkityypit ovat kymmeniä tai jopa tuhansia kertoja näitä kvarkkeja massiivisempia.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Schumm, Brian A.: Syvällä asioiden sydämessä: Hiukkasfysiikan kauneus. Suomentanut Kimmo Pietiläinen. The Johns Hopkins University Press, 2004. ISBN 952-5202-91-7.
  • HyperPhysics: Kvarkit (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Schumm 2004, s. 135
  2. a b Jukka Maalampi, Tapani Perko: Lyhyt modernin fysiikan johdatus, 4. korjattu painos, s. 184–187. Helsinki: Limes ry, 2006. ISBN 951-745-213-6.
  3. a b Antti Hakola: Ydin- ja alkeishiukkasfysiikka, Raportti TKK-F-B204, ISBN 978-951-22-9178-6, luku 7