U-kvarkki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
ylös-kvarkki
Proton quark structure.svg
Symboli u
Rakenne Alkeishiukkanen
Perhe Fermioni
Sukupolvi Ensimmäinen
Vuorovaikutus Painovoima
Sähkömagneettinen
Vahva vuorovaikutus
Heikko vuorovaikutus[1]
Antihiukkanen ylös-antikvarkki
Löydetty teoreettisesti Murray Gell-Mann ja George Zweig (1964)
Löydetty SLAC (1968)
Hajoaa hiukkaseksi Vakaa
Sähkövaraus +⅔ e[1]
Värivaraus on
Spin ½[1]

Ylös-kvarkki (engl. up-quark) eli up-kvarkki, u-kvarkki on alkeishiukkanen ja yksi kuudesta kvarkkityypistä. Muut tyypit ovat (suluissa vaihtoehtoisia nimiä):

Ylös-kvarkin massa on kaikista kvarkeista pienin. Sen antihiukkanen on ylös-antikvarkki.

Kuten kaikkien kvarkkien, ylös-kvarkkien spin on 1/2 ja baryoniluku 1/3. Sen isospin I3 on +1/2 ja sähkövaraus +2/3e. Ylös-kvarkki kuuluu samaan kvarkkiduplettiin alas-kvarkin kanssa.[2][3]

Ylös-kvarkki kuuluu kolmen "alkuperäisen" kvarkin ryhmään. Tämä kolmikko ennustettiin selittämään hadronien rakenne vuonna 1964. Ylös-kvarkit muodostavat yhdessä alas-kvarkkien kanssa protonit, joiden rakenteena on kaksi ylös-kvarkkia ja yksi alas-kvarkki sekä neutronit, joissa puolestaan on kaksi alas-kvarkkia ja yksi ylös-kvarkki. Se esiintyy rakennusosana myös monissa lyhytikäisissä hiukkasissa.[2]

Ylös-kvarkkien massa on pienin kaikista kvarkeista (1,7–3,3 MeV), mikä tekee niistä lähes massattomia ja siksi myös helpoimpia havaita kokeellisesti. Alas-kvarkit ovat ylös-kvarkkien kanssa lähes samaa massaluokkaa (4,1–5,8 MeV).[3] Muut kvarkkityypit ovat kymmeniä tai jopa tuhansia kertoja näitä kvarkkeja massiivisempia.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Schumm, Brian A.: Syvällä asioiden sydämessä: Hiukkasfysiikan kauneus. Suomentanut Kimmo Pietiläinen. The Johns Hopkins University Press, 2004. ISBN 952-5202-91-7.
  • HyperPhysics: Kvarkit (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Schumm 2004, s. 135
  2. a b Jukka Maalampi, Tapani Perko: Lyhyt modernin fysiikan johdatus, 4. korjattu painos, s. 184–187. Helsinki: Limes ry, 2006. ISBN 951-745-213-6.
  3. a b Antti Hakola: Ydin- ja alkeishiukkasfysiikka, Raportti TKK-F-B204, ISBN 978-951-22-9178-6, luku 7