Preoni

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee hypoteettista alkeishiukkasta. Samankaltaisia sanoja on myös proteiinitautien lähde Prioni ja CFC-yhdisteiden kauppanimi freoni.
Preoni
Rakenne Alkeishiukkanen
Status Hypoteettinen (todistamaton)
Löydetty teoreettisesti

Preonit ovat hypoteettisia alkeishiukkasia, joiden arvellaan olevan kvarkkien, leptonien ja mittabosonien sisäisiä rakenneosasia. Sanan keksivät Jogesh C. Pati ja Abdus Salam 1974. Kiinnostus preonimalleihin oli suosionsa huipulla 1980-luvulla, mutta se hiipui, kun fysiikan standardimalli hiukkasfysiikassa kuvasi fysiikan ilmiöitä enimmäkseen menestyksellisesti, ja suoraa kokeellista todistetta leptonien, kvarkkien ja mittabosonien sisäisestä rakenteesta ei löytynyt.[RM 1]

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen kuin standardimalli oli kehitetty 1970-luvulla (avain standardimalliin oli kvarkit joita ehdottivat Murray Gell-Mann ja George Zweig 1964), fyysikot havaitsivat satoja erilaisia hiukkasia hiukkaskiihdyttimissä. Näiden fysikaaliset ominaisuudet luokiteltiin lähinnä tilapäisesti erilaisiin luokkiin, hieman samaan tapaan kuin taksonomia ryhmittelee eläimiä biologiassa. Suurta määrä hiukkasia kutsuttiin hiukkasfyysikoiden arkikielessä hiukkaseläintarhaksi (engl. particle zoo).

Standardimalli, joka on nykyisin vallitseva malli hiukkasfysiikassa, yksinkertaisti tilannetta näyttämällä, että valtaosa havaituista hiukkasista, joita havaittiin yhä suorituskykyisemmissä hiukkaskiihdyttimissä, oli teorian mukaan vain yhdistelmiä kvarkeista. Lisäksi leptonien eri muodot elektroni, myoni, tau, elektronin neutriino, myonin neutriino, taun neutriino ja näiden hiukkasten antihiukkaset selkeyttivät tilannetta.

Standardimalli. Huomaa vasemmalta oikealle luettaessa kasvava fermionien massa, mikä voi olla vihje sisäisestä hienorakenteesta. [Inner 1]

Standardimallissa on monenlaisia erilaisia hiukkasia. Yksi näistä on kvarkki ja niitä on kuusi kappaletta. Kvarkkeja yhteen sitovaa voimaa kutsutaan värivoimaksi. Tässä yhteydessä ”värillä” ei ole mitään tekemistä arkielämän värien kanssa vaan se on sovittu nimi, jolla kuvataan kvarkkien toimintaa. Kvarkkeja on kolmella eri värivarauksella: punainen, vihreä ja sininen ja antikvarkit kantavat näiden antivärejä: antipunainen, antivihreä ja antisininen[Hs 1] Nämä aiheuttavat kvanttivärindynamiikan (QCD).

Toinen hiukkasten muoto on leptonit ja niitä on kuusi erilaista. Näistä kuudesta leptonista kolme niistä on varautuneita hiukkasia, elektroni, myoni ja tau. Neutriinot ovat kolme jäljelle jäävää leptonia. Standardimallissa on myös mittabosoneita (välittäjähiukkasia), jotka välittävät perusvuorovaikutuksia: fotoni, W+, W-, Z bosonit, gluoni, higginsin bosoni ja vielä avoin tila jätetty gravitonille. Miltei kaikilla näillä hiukkasilla on ”vasenkätinen” ja ”oikeakätinen” vaihtoehto (katso Kiraalisuus). Kvarkeilla, leptoneilla ja w bosonilla on myös antihiukkaset joilla on vastakkainen sähkövaraus.

Standardimallilla on myös ongelmia, mitä ei ole täysin ratkaistu. Esimerkiksi gravitaatiolle ei ole keksitty toimivaa kvanttitason kuvaavaa teoriaa (katso Kvanttigravitaatio). Vaikka jotkut mallit olettavat gravitonin olemassaoloa niin kaikki yritykset tuottaa sisäisesti ristiriidaton teoria malleihin perustuen ovat epäonnistuneet. Lisäksi massa on edelleen mysteeri standardimallissa. Lisäksi kalman huomauttaa [Kal 1], että atomismin opin mukaan perusluonteisten alkeishiukkasten pitää koostua jakamattomista ja muuttumattomista perusosasista. Kvarkit, elektronit ja välittäjähiukkaset eivät ole tuhoutumattomia vaan ne muuttavat muotoaan. Esimerkiksi protoni ja elektroni voi muuttua elektronisieppauksen takia neutroniksi ja elektronin neutriinoksi. Mikäli alkeishiukkaset ovat jakamattomia niiden pitäisi koostua jostain perustavanlaatuisemmista osasista. Vaikka massa kaikissa havaituissa hiukkasissa seuraavat tietynlaista säännönmukaisuutta, ennusteet niiden lepomassasta eivät ole täsmällisiä paitsi miltei kaikkien baryonien kohdalla, joita kuvaa de Souzan kehittämä malli[Sou 1]. Higginsin bosoni selittää miksi hiukkasilla on liikemassa, mutta se ei selitä lepomassaa.

Standardimallilla on myös vaikea ennustaa suuren kokoluokan rakenteita astronomiassa. Esimerkiksi SM ennustaa tasaisen määrän ainetta ja antiainetta maailmankaikkeudessa, mikä ei tutkitusti pidä paikkaansa. Lukuinen määrä korjausyrityksiä on tehty, mutta yksikään ei ole yleistynyt. Lisäksi standardimalli ennustaa protonin hajoamista, mitä ei ole havaittu.

Preoniteorioissa pyritään toistamaan alkuaineiden jaksollisen järjestelmän ja standardimallin ”hiukkaseläintarhan” kesyttämisessä tapahtuneet menestystarinat, joissa löydettiin perustavanlaatuisempi vastaus rakenteisiin. Ne ovat yksi monista malleista joita on laitettu selittämään kokeellisen ja teoreettisen hiukkasfysiikan ongelmia. Preoniteoriat ovat vetäneet mukaansa suhteellisen vähän tutkijoita tähän mennessä hiukkasfyysikoiden keskuudessa.

Vuorovaikutus Rakenne[Preons: Models 1]
Yhdistelmä Yksinkertainen
Sähkömagnetismi Molekyyli Atomi
Vahva Atomiydin Ydinhiukkanen
Hypervahva Kvarkki Preoni
Elektroni Preoni

Motivaatiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Preoni tutkimuksella on taustalla halu selittää ja tunnetut faktat uudella tavalla.
  • Vähentää hiukkasten suurta määrää, mitkä eroavat ainoastaan sähkövaraukseltaan pienemmäksi määräksi yhä perustavanlaatuisempia hiukkasia. Esimerkiksi elektroni ja positroni ovat identtisiä paitsi sähkövarauksensa osalta ja preoni tutkimus on motivoitunut selittämään, että elektronit ja positronit koostuvat samankaltaisista preoneista, millä erona on vain erilainen sähkövaraus. Toivona on toistaa (redutionistinen) strategia mikä on toiminut alkuaineiden jaksollisen järjestelmän kohdalla.
  • Selittää kolme eri aineen sukupolvea, jotka esiintyvät fermionieilla.
  • Laskea asioita, joita ei standardimallin avulla pysty päättelemään, kuten hiukkasten massa, sähkövaraus, ja värivaraus ja vähentää lukuisia standardimallin vaativia muuttujia.
  • Selittää syyt suurille massaeroille, joita havaitaan oletettujen alkeishiukkasten kohdalla elektronin neutriinosta ylös-kvarkkiin.
  • Selittää sähköheikko symmetriarikko ilman higginsin kenttää, mikä vastaavasti mahdollisesti vaatii supersymmetriaa toimiakseen higginsin kentän kanssa. Supersymmetriassa itsessään on teoreettisia ongelmia.
  • Tehdä hyödyllisiä ennusteita. Esimerkiksi olemalla mahdollinen ns. kylmän pimeän aineen kandidaatti.
  • Kertoa miksi on olemassa vain havaittu määrä hiukkasia monista muista vaihtoehdoista ja tuottaa vain havaittuja hiukkasia. (koska havaitsemattomat hiukkaset ovat suuri teoreettinen ongelma esimerkiksi supersymmetriassa.)

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lukuisa määrä fyysikoita on yrittänyt kehittää teoriaa alikvarkeista ja alileptoneista ”pre-quarks” (mistä nimi preoni juontaa juurensa) selittääkseen teoreettisesti monet standardimallin osat jotka tiedetään vain kokeellisen tiedon pohjalta.

Muita nimiä ehdotetuille alkeishiukkasille on monia mm. Prequarks, subquarks, maons [Ny 1] , aplons, quinks, rishons, tweedels, helons, haplons, y-particles [Yer 1]ja primons [Sou 2]. Preoni on kuitenkin vakiintunut yleisnimeksi kuvaamaan elektronien ja kvarkkien sisäistä rakennetta.

Hans Dehmelt luonnehti 1989 aineen syvimmäksi perusrakenteeksi cosmon nimisen hiukkasen, millä on määriteltävät ominaisuudet, mikä on pitkän, mutta rajallisen – yhä pienemmiksi muuttuvien alkeishiukkasten - ketjussa päätepiste.[CosB 1]

Samankaltaista hiukkasta on ehdottanut myös. Maurice Goldhabe 1956. [CosA 1]

Pyrkimykset kehittää leptonien ja kvarkkien alirakennetta menevät vähintään vuoteen 1974, jolloin Pati ja Salam Physical Review – lehdessä ehdottivat niitä.[P&S 1]. Artikkelin korjaus julkaistiin seuraavana vuonna.[P&S 2]

Muita ehdotuksia on mm 1977 Terzawa, Chikashige ja Akama:n julkaisema artikkeli[TCA 1]. Samankaltaisia, mutta näistä riippumattomia artikkeleita on muun muassa 1979 julkaissut Ne'eman, [NeY 1], Harari,[Hh 1] Shupe,[Sma 1] 1981 julkaistu artikkeli jonka tekijöinä on Fritzsch ja Mandelbaum,[F&M 1] 1992 D'Souza ja Kalmannin julkaisema kirja,[Preons: Models 2]Dugnen, Fredrikssonnin, Hansson ja Predazzin julkaisema artikkeli 1998[EPL 2], joka myöhemmin julkistettiin kolmannen kerran vertaisarvioituna European Physical Journal – tiedejulkaisussa 2002[EPL 3]. Tekijöistä Predazzi ei mainita 2002 julkaisussa, Bilson-Thompsonin julkaisema artikkeli 2005[top 2], de Souzan tekemä tutkielma 2008,[Pri 2] ja Wesenbergin 2014 julkaisema tutkielma.[PM 1] . Yksikään näistä ei tullut yleisesti hyväksytyksi fyysikoiden keskuudessa.

Jokainen preonimalli olettaa pienemmän määrän alkeishiukkasia kuin standardimallissa on, vähemmän ohjaavia sääntöjä joilla alkeishiukkaset toimivat. Perustuen näihin sääntöihin, preonimallit pyrkivät ennustamaan standardimallissa pieniä poikkeamia ja tuottamaan uusia hiukkasia ja aiheuttamaan ilmiöitä, mitkä eivät kuulu standardimalliin. Rishon malli selittää tyypilliset pyrkimykset alalla. Monet preonimallit teoretisoivat epäsuhteesta materian ja antimaterian välillä niin, että niiden epäsuhta olisi illuusio ja suuri määrä preonitason antimateriaa olisi vangittuina monimutkaisiin rakenteisiin.

Monet preonimallit eivät ota huomioon higginsin bosonia tai hylkäävät sen.

Rishon malli ja Haplon malli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rishon malli on yksi aikaisimmista preonimalleista Pati-Salam mallin jälkeen. Sitä kehittivät Haim Harari ja Michael A. Shupe (toisistaan riippumatta) ja sitä laajensivat Harari ja hänen sen aikainen oppilas Nathan Seiberg. Mallissa on kaksi alkeishiukkasta: T, minkä varaus on 1/3 e ja V, mikä on sähköisesti neutraali. Mallissa on vain fermionisia hiukkasia. [Preons: Models 3]

Preoni Sähkövaraus Hypervärivaraus Värivaraus
Sähkövaraus Preoni sisältö Hiukkanen
Fermionit Rishon mallissa
Positroni (antiaine elektroni)
Ylös-kvarkki
Antiaine alas-kvarkki
Elektronin neutriino
Elektronin antineutriino
Alas-kvarkki
Antiaine

ylös-kvarkki

Elektroni
Bosonit Rishon mallissa
Positiivinen W bosoni
Negatiivinen W bosoni


Z Bosoni

(4 versiota)

Fotoni

Gluonien sisäinen rakenne on monimutkaisempi ja on jätetty tästä luokittelusta pois. [Inner 2]

Haplon mallissa preonit ovat fermioni-bosoni yhdistelmiä ja niitä on neljä. Mallissa on vasen ja oikeakätisiä neutriinoja. [Preons: Models 4]

Preoni Sähkövaraus Hypervärivaraus SU () Värivaraus
tai
tai
tai
tai

Kaikissa malleissa on myös preoneiden antihiukkaset, joita ei erikseen mainittu.

Ei ole olemassa vakiintunutta ”standardimallia”[Preons: Models 5] ja yllä olevat mallien kuvaukset ovat yksinkertaistuksia.

Mikäli preoneja on otaksutaan useissa malleissa, että ne toisivat mukanaan uuden vuorovaikutuksen, jota kutsutaan hypervärivoimaksi (hypercolor interaction) tai hypervahvaksi vuorovaikutukseksi, joka sitoo preonit kiinni toisiinsa kvarkeissa, leptoneissa ja bosoneissa. Osassa malleissa esimerkiksi Terazawa WCH mallissa preonit kantavat aineen perhelukua, mikä selittäisi aineen eri sukupolvet. Terazawa WCH mallissa ei täsmennetä, mikä sitoo preonit kiinni toisiinsa.[Preons: Models 6]

Hypervärivoimaa kuvaavat teoriat tukeutuvat kvanttiväridynamiikkaan (QCD). Kukaan ei tiedä miten voisi rakentaa toisenlaisen järjestelmän, jossa ei pitäisi tukeutua kvanttiväridynamiikkaan (QCD). Tämän takia monet QCD teorian kaltaiset ominaisuudet tulevat automaattisesti sisällytetyksi preoniteorioihin haluttiin näin tai ei.[Preons: Models 7]

Hypervärivoiman välittäjähiukkanen on hypergluoni ja ne jakatuvat esimerkiksi Rishon mallissa seuraavasti:[JB&RM 1]

Preoni

Hyperväri

Väri

Sähkövaraus

Hiukkaset

Hyperpunainen Punainen

Hyperkeltainen Keltainen

Hypersininen Sininen

Hyperpunainen

Antipunainen

Hyperkeltainen Antikeltainen

Hypersininen Antisininen

Antihiukkaset

Antihyperpunainen Punainen

Antihyperkeltainen Keltainen

Antihypersininen Sininen
Antihyperpunainen Antipunainen


Antihyperkeltainen Antikeltainen

Antihypersininen Antisininen

Tammikuussa 1996 Fermin laboratorion Tevatron-törmäyttimellä aikaansaaduissa suurienergiaisten kvarkkien törmäyksissä havaittiin paljon sellaisia törmäyksiä, joissa kvarkit sirosivat toisistaan voimakkaasti sivusuuntaan. Ilmiön voisivat aiheuttaa esimerkiksi kvarkkien sisäisen rakenteen osaset. [Fysiikka5 1]

Jos preoneja on ne ovat kooltansa pienempiä kuin noin [Qc 1].

Muita mainittavia malleja muun muassa:

Kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Todistusaineiston puute[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Minkäänlaista empiiristä todistusaineistoa preonien olemassaolosta ei ole tähän mennessä löytynyt oli sitten kyseessä fermionit tai bosonit, minkä takia valtaosa fyysikoista on odottavalla kannalla hiukkasen suhteen. [DL 1] Fysiikka on empiirinen tiede ja vaikka teoria olisi miten hieno se on virheellinen, mikäli mittaukset eivät tue sitä. [Preons: Models 16] [Inner 3]

Massaparadoksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jos protonin sisältämä preonien massa laskettaisiin yhteen, sillä olisi enemmän massaa kuin mitatulla protonin massalla. Syynä on se, että massa on kääntäen verrannollinen niin sanottuun vangittuun tilaan. Toisin sanoen protoni olisi vähemmän kuin summiensa osa massan suhteen, mikä aiheuttaa päänvaivaa fyysikoille. Sanalla vankeus tarkoitetaan tässä asiayhteydessä sitä, että preonit olisivat kvarkkien tapaan vangittuina toisiinsa, yhtäkään kvarkkia ei ole tähän mennessä havaittu yksittäisenä.

Kolme aineen luokkaa

Fysiikassa esiintyy tämän kaltaisia tilanteita, joissa hiukkanen on vähemmän kuin summiensa osa, esimerkiksi bosoneissa: Pi mesonilla, mikä koostuu kvarkista ja antikvarkista on tämänlainen ominaisuus, mutta tätä menettelytapaa ei voi soveltaa fermioneihin, joihin leptonit kuuluvat kokonaan ja kvarkit puoliksi. [Inner 4]


Hiukkasfysiikassa esiintyy muutenkin tilanteita, jossa hiukkasten massa on vähemmän kuin ne erikseen mitattuna. Tätä kutsutaan massavajeeksi. Esimerkiksi vetyatomin massa on himpun verran pienempi kuin elektronin ja protonin erikseen. Ydinhiukkasten kohdalla massavaje voi nousta muutamiin prosentteihin niiden kokonaismassoista. Massavajeessa pieni osa massaa muuntuu hiukkasten sidosenergiaksi.

Preonien kohdalla laskettu massa ja kvarkeilla ja leptoneilla tosiasiassa havaittu massa - eroavat valtavasti mittasuhteiltaan, mikä voi perustua siihen, että preonien yhdistyminen tuo niin valtavan sidosenergian, että ne kumoaisivat tosiasiallisen massan miltei kokonaan.[JB&RM 2]

Erojen havainnollistamiseksi: esim. 100 GeV - 200 GeV (Gigaelektronivolttia) - tai enemmän- olisi yksittäisen preonin energiamäärä ja yksittäisen elektronin 0,0005 GeV.[JB&RM 3][AV 1]

Teorioiden ristiriitaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Preoniteoriat ovat lähinnä yritys ja erehdys – pohjalta tehtyjä palapelejä, koska selkeän preonimallin rakentamisen ongelmat ovat valtavia. Lisäksi kaikilla malleilla on perustavanlaatuisia ongelmia, mitkä pysyvät ratkaisemattomina. [Preons: Models 17]

Preonimalleista puhuttaessa on myös hyvä pitää mielessä, että ne ovat prototyyppejä ja moni niistä on muunnelmia parhaiten tunnetuista malleista – ja usein jakavat myös samat puutteellisuudet kuin alkuperäisteoriat. Useimmissa teorioissa on vain yksi sukupolvi hiukkasia ja muut hiukkaset ovat virittyneitä versioita (korkeampaan energiatilaan siirtyneitä preoneita). Yksi tyypillisemmistä ongelmista useimmissa malleissa on ei-halutut eksoottiset hiukkaset joita ei ole löydetty luonnossa. Ei myöskään tiedetä yhtään menetelmää, jota seurattaessa (edes teoriassa) saataisiin rakennettua sisäisesti ristiriidaton malli.[Preons: Models 18]

Preonit eivät ole yksin kvarkin ja elektronin halkaisun eturintamassa, vaan esimerkiksi säieteoriassa otaksutaan, että pienet värähtelevät säikeet ovat kaiken aineen pienin mahdollinen muoto. Mikäli säikeitä on olemassa, on mahdollista, että ne ovat preonien tai pre-preonin tai pre-pre-preonin sisäisiä rakennusosia riippuen siitä kuinka pieniä alkeishiukkasia on olemassa. Näin ollen molemmat voivat olla olemassa yhtä aikaa. [Inner 5]

Hiukkasten ”pilkkomista” ei voida kuitenkaan jatkaa rajattomasti. Mitä syvemmälle niiden rakennetta tutkitaan sitä enemmän tarvitaan energiaa. Hiukkaskiihdyttimen erotuskyvyn (”suorituskyvyn”) määrää kiihdytettävien hiukkasten nopeus. Nopeus taas riippuu saatavasta kiihdytysenergiasta. Hiukkasten kiihdyttämiseen tarvittavan energian tuottamisessa törmätään johonkin rajaan (hiukkasilmaisimet, massan kasvu, laitekoko, hinta, tekniset ratkaisut)[Fysiikka5 2]

Fysiikka pohjautuu kuitenkin lopulta kokeelliseen tutkimukseen, eikä hyvinkin teoreettisesti muotoiltu malli välttämättä vastaa empiirisiä tutkimustuloksia. Esimerkiksi eetteriteoria 1800-luvun loppupuolella ja 1900-luvun alussa hylättiin virheellisenä kokeellisen tutkimusaineiston puutteesta.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ball, Philip: Splitting the quark Nature. 30.11.2007. Viitattu 22.12.2014. (englanniksi)
  • D’Souza, Ian A. & Kalman, Calvin S.: Preon. Models of Leptons, Quarks and Gauge Bosons as Composite Objects. Singapore: World Scientific, 1992. ISBN 978-981-4505-41-3. (englanniksi)
  • Harari, Haim: A Schematic Model of Quarks and Leptons. Physics Letters B, 10.9.1979, 86. vsk, nro 1, s. 83–86. (englanniksi)
  • Harari, Haim: The Structure of Quarks and Leptons. Teoksessa Bekenstein, Jacob D. & Mechoulam, Raphael: Albert Einstein Memorial Lectures, s. 47–79. Singapore: World Scientific, 2012. ISBN 978-981-4329-42-2. (englanniksi)
  • Hiukkasseikkailu Itä-Suomen yliopisto. Viitattu 22.12.2014.
  • Lehto ym.: Fysiikka 5. Moderni fysiikka, s. 59. Helsinki: Tammi, 1996. ISBN 951-26-4101-1.
  • Lehto ym.: Fysiikka 5. Moderni fysiikka, s. 79. 5.–6. painos. Helsinki: Tammi, 2001. ISBN 951-26-4516-5.
  • Lincoln, Don: The Quantum Frontier. The Large Hadron Collider, s. 51–52. Baltimore: Johns Hopkins University Press, 2009. ISBN 978-0801891441. (englanniksi)
  • Lincoln, Don: Inner life Of Quarks. Scientific American, marraskuu 2012, nro 22. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  • Marshak, Robert Eugene: ”9 Fermion generation problem and Preon model”, Conceptual Foundations of Modern Particle Physics. Singapore: World Scientific, 1993. ISBN 978-981-02-1106-6. (englanniksi)
  • Shupe, Michael A.: A Composite Model of Leptons and Quarks. Physics Letters B, 10.9.1979, 86. vsk, nro 1, s. 87–92. (englanniksi)
  • Wesenberg, Grunde Haraldsson: Preon Models in Particle Physics. Norwegian University of Science and Technology – Department of Physics, kesäkuu 2014. Artikkelin verkkoversio (PDF). (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ian A. D’Souza ja Calvin S. Kalman: Preons: Models of Leptons, Quarks and Gauge Bosons as Composite Objects., s. 58. Kertoo preoniteorioista ja muista kvarkkien ja leptonien hypoteettisista rakenteista.. Singapore: World Scientific Publishing, 1992. ISBN 978-981-02-1019-9 Tai 978-981-4505-41-3. (englanniksi)
  2. Ian A. D’Souza ja Calvin S. Kalman: Preons: Models of Leptons, Quarks and Gauge Bosons as Composite Objects.. Kertoo preoniteorioista ja muista kvarkkien ja leptonien hypoteettisista rakenteista.. Singapore: World Scientific Publishing, 1992. ISBN 978-981-02-1019-9 Tai 978-981-4505-41-3. (englanniksi)
  3. Ian A. D’Souza ja Calvin S. Kalman: Preons: Models of Leptons, Quarks and Gauge Bosons as Composite Objects., s. 72. Kertoo preoniteorioista ja muista kvarkkien ja leptonien hypoteettisista rakenteista.. Singapore: World Scientific Publishing, 1992. ISBN 978-981-02-1019-9 Tai 978-981-4505-41-3. (englanniksi)
  4. Ian A. D’Souza ja Calvin S. Kalman: Preons: Models of Leptons, Quarks and Gauge Bosons as Composite Objects., s. 71. Kertoo preoniteorioista ja muista kvarkkien ja leptonien hypoteettisista rakenteista.. Singapore: World Scientific Publishing, 1992. ISBN 978-981-02-1019-9 Tai 978-981-4505-41-3. (englanniksi)
  5. Ian A. D’Souza ja Calvin S. Kalman: Preons: Models of Leptons, Quarks and Gauge Bosons as Composite Objects., s. 69 - 70. Kertoo preoniteorioista ja muista kvarkkien ja leptonien hypoteettisista rakenteista.. Singapore: World Scientific Publishing, 1992. ISBN 978-981-02-1019-9 Tai 978-981-4505-41-3. (englanniksi)
  6. Ian A. D’Souza ja Calvin S. Kalman: Preons: Models of Leptons, Quarks and Gauge Bosons as Composite Objects, s. 72–73. Kertoo preoniteorioista ja muista kvarkkien ja leptonien hypoteettisista rakenteista.. Singapore: World Scientific Publishing, 1992. ISBN 978-981-02-1019-9 Tai 978-981-4505-41-3. (englanniksi)
  7. Ian A. D’Souza ja Calvin S. Kalman: Preons: Models of Leptons, Quarks and Gauge Bosons as Composite Objects, s. 57–58. Kertoo preoniteorioista ja muista kvarkkien ja leptonien hypoteettisista rakenteista.. Singapore: World Scientific Publishing, 1992. ISBN 978-981-02-1019-9 Tai 978-981-4505-41-3. (englanniksi)
  8. Ian A. D’Souza ja Calvin S. Kalman: Preons: Models of Leptons, Quarks and Gauge Bosons as Composite Objects, s. 70 - 71. Kertoo preoniteorioista ja muista kvarkkien ja leptonien hypoteettisista rakenteista.. Singapore: World Scientific Publishing, 1992. ISBN 978-981-02-1019-9 Tai 978-981-4505-41-3. (englanniksi)
  9. Ian A. D’Souza ja Calvin S. Kalman: Preons: Models of Leptons, Quarks and Gauge Bosons as Composite Objects, s. 70 - 71. Kertoo preoniteorioista ja muista kvarkkien ja leptonien hypoteettisista rakenteista.. Singapore: World Scientific Publishing, 1992. ISBN 978-981-02-1019-9 Tai 978-981-4505-41-3. (englanniksi)
  10. Ian A. D’Souza ja Calvin S. Kalman: Preons: Models of Leptons, Quarks and Gauge Bosons as Composite Objects., s. 72 - 74. Kertoo preoniteorioista ja muista kvarkkien ja leptonien hypoteettisista rakenteista.. Singapore: World Scientific Publishing, 1992. ISBN 978-981-02-1019-9 Tai 978-981-4505-41-3. (englanniksi)
  11. Ian A. D’Souza ja Calvin S. Kalman: Preons: Models of Leptons, Quarks and Gauge Bosons as Composite Objects., s. 75. Kertoo preoniteorioista ja muista kvarkkien ja leptonien hypoteettisista rakenteista.. Singapore: World Scientific Publishing, 1992. ISBN 978-981-02-1019-9 Tai 978-981-4505-41-3. (englanniksi)
  12. Ian A. D’Souza ja Calvin S. Kalman: Preons: Models of Leptons, Quarks and Gauge Bosons as Composite Objects., s. 76. Kertoo preoniteorioista ja muista kvarkkien ja leptonien hypoteettisista rakenteista.. Singapore: World Scientific Publishing, 1992. ISBN 978-981-02-1019-9 Tai 978-981-4505-41-3. (englanniksi)
  13. Ian A. D’Souza ja Calvin S. Kalman: Preons: Models of Leptons, Quarks and Gauge Bosons as Composite Objects., s. 77. Kertoo preoniteorioista ja muista kvarkkien ja leptonien hypoteettisista rakenteista.. Singapore: World Scientific Publishing, 1992. ISBN 978-981-02-1019-9 Tai 978-981-4505-41-3. (englanniksi)
  14. Ian A. D’Souza ja Calvin S. Kalman: Preons: Models of Leptons, Quarks and Gauge Bosons as Composite Objects., s. 77 - 78. Kertoo preoniteorioista ja muista kvarkkien ja leptonien hypoteettisista rakenteista.. Singapore: World Scientific Publishing, 1992. ISBN 978-981-02-1019-9 Tai 978-981-4505-41-3. (englanniksi)
  15. Ian A. D’Souza ja Calvin S. Kalman: Preons: Models of Leptons, Quarks and Gauge Bosons as Composite Objects., s. 78 - 79. Kertoo preoniteorioista ja muista kvarkkien ja leptonien hypoteettisista rakenteista.. Singapore: World Scientific Publishing, 1992. ISBN 978-981-02-1019-9 Tai 978-981-4505-41-3. (englanniksi)
  16. Ian A. D’Souza ja Calvin S. Kalman: Preons: Models of Leptons, Quarks and Gauge Bosons as Composite Objects., s. 99. Kertoo preoniteorioista ja muista kvarkkien ja leptonien hypoteettisista rakenteista.. Singapore: World Scientific Publishing, 1992. ISBN 978-981-02-1019-9 Tai 978-981-4505-41-3. (englanniksi)
  17. Ian A. D’Souza ja Calvin S. Kalman: Preons: Models of Leptons, Quarks and Gauge Bosons as Composite Objects., s. 35. Kertoo preoniteorioista ja muista kvarkkien ja leptonien hypoteettisista rakenteista.. Singapore: World Scientific Publishing, 1992. ISBN 978-981-02-1019-9 Tai 978-981-4505-41-3. (englanniksi)
  18. Ian A. D’Souza ja Calvin S. Kalman: Preons: Models of Leptons, Quarks and Gauge Bosons as Composite Objects., s. 69 - 70. Kertoo preoniteorioista ja muista kvarkkien ja leptonien hypoteettisista rakenteista.. Singapore: World Scientific Publishing, 1992. ISBN 978-981-02-1019-9 Tai 978-981-4505-41-3. (englanniksi)
  1. Lehto, Heikki , Viljanmaa, Lauri, Nikkola, Jorma, Luoma, Tapani: Fysiikka : 5 : Moderni fysiikka, s. 79. Kertoo modernista fysiikasta. Tammi, 2001. ISBN 951-26-4516-5 5.-6. painos.
  2. Lehto, Heikki , Viljanmaa, Lauri, Nikkola, Jorma, Luoma, Tapani: Fysiikka : 5 : Moderni fysiikka, s. 79. Kertoo modernista fysiikasta. Tammi, 2001. ISBN 951-26-4516-5 5.-6. painos.
  1. Don Lincoln.: Inner life Of Quarks.. Scientific American, Marraskuu 2012, nro 22,, s. 39. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  2. Don Lincoln.: Inner life Of Quarks.. Scientific American, Marraskuu 2012, nro 22,, s. 41. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  3. Don Lincoln.: Inner life Of Quarks.. Scientific American, Marraskuu 2012, nro 22,, s. 42. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  4. Don Lincoln.: Inner life Of Quarks.. Scientific American, Marraskuu 2012, nro 22,, s. 41. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  5. Don Lincoln.: Inner life Of Quarks.. Scientific American, Marraskuu 2012, nro 22,, s. 42. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  1. Grunde Haraldsson Wesenberg: Preon Models in Particle Physics. (Verkkojulkaisu) Norwegian University of Science and Technology - Department of Physics, Kesäkuu 2014, s. 29 - 38. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  2. Grunde Haraldsson Wesenberg: Preon Models in Particle Physics. (Verkkojulkaisu) Norwegian University of Science and Technology - Department of Physics, Kesäkuu 2014, s. 15 - 17. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  3. Grunde Haraldsson Wesenberg: Preon Models in Particle Physics. (Verkkojulkaisu) Norwegian University of Science and Technology - Department of Physics, Kesäkuu 2014, s. 19 - 23. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  4. Grunde Haraldsson Wesenberg: Preon Models in Particle Physics. (Verkkojulkaisu) Norwegian University of Science and Technology - Department of Physics, Kesäkuu 2014, s. 23 -27. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  5. Grunde Haraldsson Wesenberg: Preon Models in Particle Physics. (Verkkojulkaisu) Norwegian University of Science and Technology - Department of Physics, Kesäkuu 2014, s. 29 - 38. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  1. Jacob D. Bekenstein, Raphael Mechoulam: Albert Einstein Memorial Lectures, s. 53. Artikkeli "The Structure of Quarks and Leptons" s. 47 - 79 Tekijä: Haim Harari. Singapore: World Scientific Publishing, The Israel Academy of Sciences and Humanities, 9.5.2012. ISBN 978-981-4329-42-2 , 978-981-4329-43-9 ja 978-981-4452-11-3. (englanniksi)
  2. Jacob D. Bekenstein, Raphael Mechoulam: Albert Einstein Memorial Lectures, s. 73. Artikkeli "The Structure of Quarks and Leptons" s. 47 - 79 Tekijä: Haim Harari. Singapore: World Scientific Publishing, The Israel Academy of Sciences and Humanities, 9.5.2012. ISBN 978-981-4329-42-2 , 978-981-4329-43-9 ja 978-981-4452-11-3. (englanniksi)
  3. Jacob D. Bekenstein, Raphael Mechoulam: Albert Einstein Memorial Lectures, s. 71. Artikkeli "The Structure of Quarks and Leptons" s. 47 - 79 Tekijä: Haim Harari. Singapore: World Scientific Publishing, The Israel Academy of Sciences and Humanities, 9.5.2012. ISBN 978-981-4329-42-2 , 978-981-4329-43-9 ja 978-981-4452-11-3. (englanniksi)
  1. Dehmelt, H.G.: Experiments with an Isolated Subatomic Particle at Rest 8.12.1989. Nobel-säätiö. Viitattu 15.9.2015. (englanniksi)
  1. Goldhaber, Maurice: Speculations on Cosmogony. Science, 3.8.1956, nro Vuosikerta 124, lehden numero 3214, s. 218-219. ISSN 0036-8075. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  1. Pati, Jogesh C. & Salam, Abdus: Lepton number as the fourth "color". Physical Review D, 1974, 10. vsk, nro 10, s. 275–289. doi:10.1103/PhysRevD.10.275. Bibcode:1974PhRvD..10..275P. (englanniksi)
  2. Pati, Jogesh C. & Salam, Abdus: Erratum: Lepton number as the fourth "color". Physical Review D, 1975, 11. vsk, nro 3, s. 703. doi:10.1103/PhysRevD.11.703.2. Bibcode:1975PhRvD..11..703P. (englanniksi)
  3. Pati, J.C. & Salam, A.: Lepton number as the fourth "color". Physical Review D, 1974, 10. vsk, nro 10, s. 275–289. doi:10.1103/PhysRevD.10.275. Bibcode:1974PhRvD..10..275P. (englanniksi)
  1. Terazawa, H. , Chikashige, Y. , ja Akama, K.: Unified model of the Nambu-Jona-Lasinio type for all elementary particles. Physical Review D, 1977, 15. vsk, nro 2, s. 480–487. doi:10.1103/PhysRevD.15.480. Bibcode:1977PhRvD..15..480T. (englanniksi)
  1. Ne'eman, Y.: Irreducible gauge theory of a consolidated Weinberg-Salam model. Physics Letters B, 1979, 81. vsk, nro 2, s. 190–194. doi:10.1016/0370-2693(79)90521-5. Bibcode:1979PhLB...81..190N. (englanniksi)
  1. Harari, Haim.: A schematic model of quarks and leptons. Physics Letters B, 10.9.1979, 86. vsk, nro 1, s. 190–194. doi:10.1016/0370-2693(79)90626-9. Bibcode:1979PhLB...86...83H. (englanniksi)
  1. Shupe , M.A.: A composite model of leptons and quarks. Physics Letters B, 10.9.1979, 86. vsk, nro 1, s. 87–92. doi:10.1016/0370-2693(79)90627-0. Bibcode:1979PhLB...86...87S. (englanniksi)
  1. Fritzsch, H. & Mandelbaum, G.: A composite model of leptons and quarks. Physics Letters B, 1981, 102. vsk, nro 5, s. 319. doi:10.1016/0370-2693(81)90626-2. Bibcode:1981PhLB..102..319F. (englanniksi)
  1. Robert Eugene Marshak: Conceptual Foundations of Modern Particle Physics, s. 70. Kertoo hiukkasfysiikan kehityksestä.. Singapore: World Scientific Publishing, 1993. ISBN 978-981-02-1106-6 Tai 978-981-02-1098-4. (englanniksi)
  1. Don Lincoln: The Quantum Frontier: The Large Hadron Collider., s. 51 – 52. Kertoo hiukkasfysiikasta. Yhdysvallat: Johns Hopkins University Press, 2009. ISBN 0801891442 Tai 978-0801891441 }. (englanniksi)
  1. Hiukkasseikkailu – Värivaraus 22.12.2014. Itä-Suomen yliopisto.
  1. Search for quark compositeness in dijet angular distributions from pp collisions jne. (arXiv.org, s.7 "Table 2") 22.12.2014. Europen Organization for Nuclear Research (CERN). (englanniksi)
  1. A. V. Ling: Focus on Boson Research, s. 137. Katso kohta, jossa mainitaan gigaelektronivoltti. Yhdysvalllat: Nova Science Publisher, 15.5.2005. ISBN 1-59454-520-0 }. (englanniksi)
  1. Overbye, Dennis: China Pursues Major Role in Particle Physics. The New York Times, 5.12.2006. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  1. Yershov, Vladimir N.: Equilibrium Configurations of Tripolar Charges. Few-Body Systems, 1981, 37. vsk, nro 1–2, s. 79–106. doi:10.1007/s00601-004-0070-2. Bibcode:2005FBS....37...79Y. arXiv. (englanniksi)
  1. de Souza, Mario Everaldo: Calculation of almost all energy levels of baryons. Papers in Physics, 2010, 3. vsk, s. 1 - 13. doi:10.4279/PIP.030003. (englanniksi)
  2. de Souza , Mario Everaldo: The Ultimate Division of Matter. Scientia Plena, 1981, 1. vsk, nro 4, s. 83 - 92. Dokumentin pdf versio. (englanniksi)
  1. Kalman, Calvin S.: Why quarks cannot be fundamental particles. Nuclear Physics B, 1981, 142. vsk, s. 235–237. doi:10.1016/j.nuclphysbps.2005.01.042. arXiv. (englanniksi)
  1. Suzuki, Mahiko: Dynamical composite models of electroweak bosons. Physical Review D, 1988, 37. vsk, nro 210. doi:10.1103/PhysRevD.37.210. (englanniksi)
  1. Dugne, Jean-Jacques , Fredriksson, Sverker , Hansson, Johan ja Predazzi Enrico: Preon trinity. arXiv - High Energy Physics - Phenomenology, Helmikuussa ,1998. arXiv. (englanniksi)
  2. Dugne, Jean-Jacques , Fredriksson, Sverker , Hansson, Johan ja Predazzi Enrico: Preon trinity. arXiv - High Energy Physics - Phenomenology, Helmikuussa ,1998. arXiv. (englanniksi)
  3. Dugne, Jean-Jacques , Fredriksson, Sverker , Hansson, Johan: Preon trinity?A schematic model of leptons, quarks and heavy vector bosons. EPL(Europhysics Letters), 2002, 60. vsk, nro 2. doi:10.1209/epl/i2002-00337-8. arXiv. (englanniksi)
  1. Bilson-Thompson, Sundance O.: A topological model of composite preons. arXiv - High Energy Physics - Phenomenology - Phenomenology, 2005. arXiv. (englanniksi)
  2. Bilson-Thompson, Sundance O.: A topological model of composite preons. arXiv - High Energy Physics - Phenomenology, 2005. arXiv. (englanniksi)
  1. de Souza, Mário Everaldo: Weak decays of hadrons reveal compositeness of quarks. Scientia Plena, 2008, 4. vsk, nro 6, s. 064801–1. (englanniksi)
  2. de Souza, Mário Everaldo: Weak decays of hadrons reveal compositeness of quarks. Scientia Plena, 2008, 4. vsk, nro 6, s. 064801–1. (englanniksi)
  3. de Souza, Mário Everaldo: Weak decays of hadrons reveal compositeness of quarks. Scientia Plena, 2008, 4. vsk, nro 6, s. 064801–1. (englanniksi)