Alaskvarkki
| alaskvarkki | |
|---|---|
 |
|
| Symboli | d |
| Rakenne | Alkeishiukkanen |
| Perhe | Fermioni |
| Sukupolvi | Ensimmäinen |
| Vuorovaikutus |
Painovoima Sähkömagneettinen Vahva vuorovaikutus Heikko vuorovaikutus[1] |
| Antihiukkanen | alas-antikvarkki |
| Löydetty teoreettisesti | Murray Gell-Mann ja George Zweig (1964) |
| Löydetty | SLAC (1968) |
| Hajoaa hiukkaseksi | Vakaa |
| Sähkövaraus |
−⅓ e[1] |
| Värivaraus | on |
| Spin | ½[1] |
Alaskvarkki (engl. down-quark) eli d-kvarkki on alkeishiukkanen ja yksi kuudesta kvarkkityypistä. Muut tyypit ovat (suluissa vaihtoehtoisia nimiä):
- ylöskvarkki (u-kvarkki, up-kvarkki)
- lumokvarkki (c-kvarkki, charm-kvarkki)
- outokvarkki (s-kvarkki, strange-kvarkki)
- huippukvarkki (t-kvarkki, truth- tai top-kvarkki, tosikvarkki)
- pohjakvarkki (b-kvarkki, beauty- tai bottom-kvarkki, kaunis-kvarkki)
Alaskvarkin massa on kaikista kvarkeista toiseksi pienin. Alaskvarkin antihiukkanen on alas-antikvarkki.
Kuten kaikkien kvarkkien, alaskvarkkien spin on 1/2 ja baryoniluku 1/3. Erityisesti alaskvarkin isospin I3 on –1/2 ja sähkövaraus –1/3e. Alaskvarkki kuuluu samaan kvarkkiduplettiin ylöskvarkin kanssa.[2][3]
Alaskvarkit muodostavat yhdessä ylöskvarkkien kanssa protonit, joissa on kaksi ylöskvarkkia ja yksi alaskvarkki sekä neutronit, jotka rakentuvat kahdesta alaskvarkista ja yhdestä ylöskvarkista. Alaskvarkki kuuluu rakennusosasena myös useisiin lyhytikäisiin hadroneihin. Se on yksi kolmesta alkuperäisen kvarkkimallin vuonna 1964 ennustamasta kvarkista.[2]
Alaskvarkkien massa on toiseksi pienin kaikista kvarkeista (4,1–5,8 MeV). Niitä pienempiä ovat vain ylöskvarkit (1,7–3,3 MeV).[3] Muut kvarkkityypit ovat kymmeniä tai jopa tuhansia kertoja näitä kvarkkeja massiivisempia.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Schumm, Brian A.: Syvällä asioiden sydämessä: Hiukkasfysiikan kauneus. Suomentanut Kimmo Pietiläinen. The Johns Hopkins University Press, 2004. ISBN 952-5202-91-7.
- HyperPhysics: Kvarkit (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Schumm 2004, s. 135
- ↑ a b Jukka Maalampi, Tapani Perko: Lyhyt modernin fysiikan johdatus, 4. korjattu painos, s. 184–187. Helsinki: Limes ry, 2006. ISBN 951-745-213-6.
- ↑ a b Antti Hakola: Ydin- ja alkeishiukkasfysiikka, Raportti TKK-F-B204, ISBN 978-951-22-9178-6, luku 7 (Arkistoitu – Internet Archive)
