Spear Air

Spear Air (ICAO: SOA) oli Kalevi Keihäsen Keihäsmatkojen omistama yksityinen suomalainen lentoyhtiö, joka lennätti vuosina 1972–1974 suomalaisia turisteja etelän lomakohteisiin, lähinnä Kanariansaarille.

Toimitusjohtajana toimi ainakin kansanedustaja Veikko Pajunen.

Spearair kaatui vuoden 1973 öljykriisiin ja yleensäkin Keihäsmatkojen taloudellisiin vaikeuksiin. Myös toiminnan johtaminen oli ilmeisen leväperäistä, eikä kirjanpidosta tai kustannuksista juurikaan välitetty. Esimerkkinä mainittakoon yhtiön viimeiset menolennot etelään 3.5.1974: Nikosiaan ja Istanbuliin lennetyllä lennolla oli yhteensä noin 145 matkustajaa ja Beirutin lennolla 52 matkustajaa. Kummassakin koneessa oli 189 paikkaa, joten toiminta ei voinut olla kannattavaa. Kun "Härmän Jätkä" saapui, pitkään jatkuneen kentän yllä tapahtuneen kaartelun jälkeen ja siksi polttoaineen käytyä vähiin, 3.5.1974 Istanbuliin, portaat tuotiin vasta kun ovesta heitettiin laskeutumismaksut sisältänyt rahasalkku platalle. Matkakohteeseen jääneet suomalaisturistit kävi 9.5. noutamassa Finnairin DC-8-62, joka kiersi Beirutin ja Nikosian kautta Istanbuliin, missä paikalliset viranomaiset saarsivat asevoimin koneen ottaen sen Spearairin velkojen pantiksi useiksi tunneiksi. Vasta Finnairin pääjohtaja Gunnar Korhosen henkilökohtainen puuttuminen asiaan ja selostus siitä, että Finnair ei vastaa Spearairin veloista sai tilanteen laukeamaan, ja Finnairin koneen sallittiin lähteä matkustajineen kohti Suomea.

Lentäjät

Kapteeneina toimivat ainakin Olavi Kepsu, Lauri Hirvonen, Kyösti Karhila, Heikki Keso, Mauri Maunula ja Nils Sippola.

Koneet

Yhtiö hankki Eastern Airlinersiltä kaksi suoravirtausmoottoreilla varustettua Douglas DC-8-32-konetta, tunnuksiltaan OH-SOA ja OH-SOB, lempinimeltään Härmän Jätkä ja Härmän Mimmi. Ne jäivät lopultakin maksamatta. Lisäksi yhtiöllä oli myös Cessna 185E tunnukseltaan OH-CFH ja vuokralla yhtiön väreihin maalattuna helikopteri Agusta Bell 206B JetRanger II, tunnukseltaan OH-HIF. Yhtiölle oli tulossa myös kolmas DC-8-kone, jonka nimeksi piti tulla Härmän Häjy. Lisäksi yhtiölle suunniteltiin hankittavaksi pienempi kone, jonka nimeksi olisi tullut mahdollisesti Reissumies.

Lähteet

• Ismo Tervonen, KAR-AIR Tilauslentoliikenteen edelläkävijänä 1957-1980
• Mikko Uola, Ylitse maan ja veen
• Kelumbus 1/1973, Spear Air Oy:n asiakaslehti

Aiheesta muualla

• Elämäkerta: Jukka Piipponen: Sissilentäjä - Olli Kepsun tarina Koala Kustannus Tampere 1999 ISBN 952-5186-10-5, Hämeenlinna 2002 ISBN 952-5186-32-6 ja EU 2011 ISBN 978-952-229-123-3