Ero sivun ”Irtyš” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p kh
p täsmennys
Rivi 24: Rivi 24:
* Kiinassa: Koktokay (Fuyun) ja Burqin,
* Kiinassa: Koktokay (Fuyun) ja Burqin,
* Kazakstanin puolella [[Öskemen]], [[Semey]] (Semipalatinsk) ja [[Pavlodar]] sekä
* Kazakstanin puolella [[Öskemen]], [[Semey]] (Semipalatinsk) ja [[Pavlodar]] sekä
* Venäjällä [[Omsk]], [[Tara]], [[Tobolsk]] ja [[Hanty-Mansijsk]].
* Venäjällä [[Omsk]], [[Tara_(kaupunki)|Tara]], [[Tobolsk]] ja [[Hanty-Mansijsk]].


[[Tiedosto:Irtysh basin.png |thumb|right|250px|Irtyšin valuma-alue {{ru}}]]
[[Tiedosto:Irtysh basin.png |thumb|right|250px|Irtyšin valuma-alue {{ru}}]]

Versio 2. heinäkuuta 2012 kello 19.02

Irtyš
Irtyšin valuma-alue
Irtyšin valuma-alue
Alkulähde Altai
Laskupaikka Ob
Maat Kiina, Kazakstan, Venäjä
Pituus 4 248[1][2] km
Virtaama (joen suulla) 2 830[1] /s
Valuma-alue 1 643 000[1][2] km²

Irtyš (ven. Ирты́ш, kazakiksi Ertis, tat. İrteş, kiin. 额尔齐斯河) on Obin suurin, 4 248 kilometriä pitkä sivujoki Kiinassa, Kazakstanissa ja Venäjällä.[1]

Irtyš Kiinan Koktokayssa
Irtyš Kazakstanin Pavlodarissa
Irtyš Venäjän Omskissa

Irtyšin lähdejoki Kara-Irtyš (Musta Irtyš)[1] saa alkunsa Altailta Kiinan Xinjiangin autonomiselta alueelta. Sieltä joki virtaa Kazakstanin koillisosaan, jossa se kulkee Öskemenin vesivoimalan tekoaltaan kautta.[1] Irtyš jatkaa Venäjän puolelle, jossa se kulkee miljoonakaupunki Omskin kautta ja lopulta laskee Hantien ja mansien autonomisen piirikunnan pääkaupungin Hanty-Mansijskin luoteispuolella Obiin [3][4] (1162 km Obin suulta yläjuoksulle).[2]

Joki on navigoitavissa alimman 3784 kilometrin osuudelta. Joen vuotuinen keskivirtaama on joen suulla keskimäärin 2830 m3/s.[1]

Irtyšin varrella olevia kaupunkeja ovat [4][3]

Irtyšin valuma-alue (venäjäksi)

Irtyšin merkittäviä sivujokia ovat Venäjällä (suulta lähtien): Kunda, Tobol, Išim, Tara ja Om.[3][4]

Lähteet

  1. a b c d e f g Irtyš (BES-verkkotietosanakirjan artikkeli joesta) Bolšoi Entsikolpeditšeski slovar. 2000. Viitattu 1.7.2012. (venäjäksi)
  2. a b c Reka Irtyš (Venäjän kattavan vesistötietokannan tietoja joesta) textual.ru. Viitattu 1.7.2012. (venäjäksi)
  3. a b c Новый Атлас автомобильных дорог 2006-2007. Россия - Страны СНГ - Прибалтика. 1:750 000 и 1:1500 000 (+ 1:4000 000). Главный редактор В.Х. Пейхвассер. Тривум, 220053, г. Минск. ISBN 985-409-072-8. (venäjäksi)
  4. a b c National Atlas Rossii v tšetyreh tomah. Tom 1. Obštšaja harakteristika territorii. DVD, OOO MediaHauz, Moskva, 2006.

Aiheesta muualla