Anna-Maria Mård

Anna-Maria Mård (o.s. Haudanlampi) (5. elokuuta 1859 Piippola – 16. kesäkuuta 1927 Kiuruvesi) oli Ylä-Savossa, etenkin Kiuruvedellä, vaikuttanut kansanparantaja. Häntä on pidetty myös selvänäkijänä.

Anna-Maria Mård

Anna-Maria Mård tunnetaan asuinpaikkansa, Kiuruveden Haapakummun, mukaan Haapakummun Anna-Marina. Hänen vanhempansa olivat torppari Kalle Mikonpoika Haudanlampi (29. lokakuuta 1824–3. huhtikuuta 1868) ja Britha Gustava Esaiantytär Kuosmanen. Isänsä kuoltua ja äitinsä mentyä uusiin naimisiin Anna-Mari muutti Kiuruvedelle ja hänestä tuli Kalle Lepistön ja sukulaisensa Margaretan (o.s. Haudanlampi) kasvattitytär.

Kalle Lepistö (s. 2. heinäkuuta 1827 Kiuruvesi - k. 17. maaliskuuta 1882 Kiuruvesi) oli selvänäkijä ja parantaja, joka tunnettiin ”Pienenmäen ukkona”. Lepistö sekoitetaan kertomuksissa toisinaan Hätämaan tietäjään eli Juho Luomajokeen, joka Anna-Marin tavoin oli Piippolasta. Luomajoki ja Lepistö tunsivat toisensa ja olivat tekemisissä keskenään.

Anna-Mari muutti kasvattikotiinsa 15-vuotiaana ja oli Kalle Lepistön oppilaana kahdeksan vuotta tämän kuolemaan saakka. Lepistön kuoltua Anna-Mari avioitui pienviljelijä Heikki Juhonpoika Mårdin kanssa, joka toimi myös suutarina. Heikki Mård ei kaikelta osin hyväksynyt vaimonsa toimintaa. Anna-Mari koki auttamisen sisäisenä pakkona ja vastaamisena hänelle esitettyihin toiveisiin ja toivoi siksi mieheltään kärsivällisyyttä.

Anna-Mari käytti ihmisten ja eläinten parantajana toimiessaan omatekoisia rohtoja, joihin tarvitsemiaan kasveja hän kasvatti pihapiirissään. Osan lääkkeistä tai niiden ainesosista hän hankki apteekista. Selvänäkijänä hän auttoi etenkin kadonneiden ihmisten, eläinten ja esineiden löytämisessä.

Mårdin parantajanmaine levisi ajankohtaan nähden varsin laajalle. Tähän vaikutti osaltaan Kiuruveden naapurikunnassa Iisalmessa sijaitseva Runnin terveyskylpylä, jonka asiakkaille välittyi tietoa Kiuruvedellä vaikuttavasta tietäjä-parantajasta. Kiuruvedellä Anna-Marin toiminta-aikana vaikuttaneista kunnanlääkäreistä osa suhtautui häneen myönteisesti. Yksi heistä kuitenkin haastoi hänet vuonna 1907 käräjille luvattomasta parantamisesta. Todistajia häntä vastaan ei ilmaantunut ja syyte raukesi. Mårdin on uskottu saaneen ajatteluunsa vaikutteita mm. ruusuristiläisyydestä. Hänellä oli kokoelmissaan mm. Annie Besantin teoksia ja tuttavapiirissään tämän liikkeen tuntijoita.

Mårdin pojantytär Maija Väisänen on laatinut luettelon hänen käyttämistään rohdoksista. Mårdin toimintaa on tutkinut farmakologi, dosentti Veijo Saano. Anna-Maria Mårdista kirjan kirjoittaneet Eriksson ja Nivalainen keräsivät yhteensä 760 Mårdin toimintaa valottavaa kertomusta. Niistä 229 tarkastelee häntä parantajana ja 389 käsittelee selvänäkemistä. Nämä teemat yhdistyvät useissa kertomuksissa siten, että Mård parantamisen lisäksi tiesi ennalta avuntarvitsijan tulon ja vaivan.

Anna-Marin pojat

Anna-Marilla ja Heikillä oli kaksi poikaa, Jussi ja Elias (Eljas). Jussi oli maatyömies ja kunnosti tinurina kupariastioita. Elias harjoitti parantajantointa. Pääelinkeinoltaan hän oli pienviljelijä. Sen lisäksi hän teki suutarin- ja sepäntöitä ja korjasi myös kelloja. Myös hänestä on selvänäkemiseen viittaavia kertomuksia; toisaalta sanotaan, ettei hän nimenomaan ollut halunnut omaksua tätä puolta äitinsä kyvyistä.

Anna-Marin rohtojen ainesosia

Saanon (1994) mukaan Anna-Marin käyttämissä rohdoissa oli luonnonyrttejä, apteekista ostettuja ainesosia sekä nykyään lähinnä apuaineiksi luokiteltavia osia, joita hän saattoi hankkia sekatavarakaupan valikoimista.

Eri puulajeista mainitaan paatsama, pihlaja, tuomi ja kataja. Näiden kuorista hän valmisti keitoksia ja käytti myös marjoja lääkinnässä. Muita hänen käyttämiään kasveja ovat esimerkiksi suopursu, pihasaunio, kumina, lipstikka ja piharatamo sekä voimakkaasti myrkyllinen näsiä ('näsenmarja').

Apteekista hankittuja ainesosia olivat esimerkiksi aloe, morfiini, oopiumi, strykniini, arsenikki, aluna, boorihappo, karbolihappo, suolahappo ja rikkihappo.

Lähteet

• Eriksson, Reino & Nivalainen, Jouko: Haapakummun Anna-Mari: kansanparantaja ja selvänäkijä. T:mi Joksa, 1994. ISBN 951-96911-2-X.
• Niskanen, Susanna: Astrologiaa, salatiedettä ja kamomillakääreitä: tutkimus kansanparantajan käsikirjoituksesta 1920-luvulta (pdf) (Pro gradu -tutkielma Jyväskylän yliopisto: Historian ja etnologian laitos, etnologia) 2011. Jyväskylä: S.Niskanen. Viitattu 30.10.2011.
• ”Saano, Veijo: Anna-Mari lääkärin silmin”, Haapakummun Anna-Mari: kansanparantaja ja selvänäkijä, s. 291-303. (monografiamuotoiseen teokseen sisältyvä artikkeli). T:mi Joksa, 1994. ISBN 951-96911-2-X.

Kirjallisuutta

• Huuskonen, Matti: Anna-Marin parannusmenetelmät kiehtovat yhä. (Kansanparantaja Anna-Maria Mårdista haastateltavana farmakologian dosentti Veijo Saano) Kauneus ja terveys, 1994, nro 9, s. 34-37.
• Rautavaara, Toivo: Miten luonto parantaa - Kansanparannuskeinoja ja luontaislääketiedettä, s. 10. Porvoo: WSOY, 1980.