Ero sivun ”Delirium” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
ChuispastonBot (keskustelu | muokkaukset)
p r2.7.1) (Botti lisäsi: uk:Делірій
Luckas-bot (keskustelu | muokkaukset)
p r2.7.1) (Botti lisäsi: als:Delirium, et:Deliirium
Rivi 14: Rivi 14:
[[Luokka:Psyykkiset sairaudet]]
[[Luokka:Psyykkiset sairaudet]]


[[als:Delirium]]
[[bg:Делир]]
[[bg:Делир]]
[[da:Delirium]]
[[da:Delirium]]
[[de:Delirium]]
[[de:Delirium]]
[[et:Deliirium]]
[[el:Ντελίριο]]
[[el:Ντελίριο]]
[[en:Delirium]]
[[en:Delirium]]

Versio 18. joulukuuta 2011 kello 17.29

Delirium on sekavuustila, joka voi johtua esimerkiksi mielisairaudesta tai liiallisesta alkoholin käytöstä, muista huumeista tai myrkyistä, hapenpuutteesta, elektrolyyttien epätasapainosta tai jopa unenpuutteesta. Se voi ilmetä myös joidenkin lääkkeiden sivuvaikutuksena tai yliannostusoireena.

Delirium tremens

Delirium tremens eli juoppohulluus tarkoittaa tilaa, joka saattaa syntyä lopetettaessa alkoholin käyttö (äkillisesti) pitkäaikaisen käytön jälkeen. Tila syntyy usein 2–4 päivää alkoholinkäytön lopettamisen jälkeen, eli alkoholin varsinaiset vieroitusoireet (krapula) ovat jo yleensä loppuneet. Oireina tilassa ovat usein harhat ja varsinkin näköhallusinaatioita muiden oireiden ohella. Tässä tilassa saattaa myös esiintyä tärinä- ja tajunnanmenetyskohtauksia. Ne voivat aiheuttaa jopa sydämen pysähtymisen. Tässä tilassa potilas saattaa myös hikoilla voimakkaasti. Alkoholista aiheutuneesta deliriumista voi aiheutua ns. viinakramppi. Viinakramppi on laadultaan useimmiten samanlainen kuin esimerkiksi epilepsiassa. Tämä tila ei kuitenkaan välttämättä ole hengenvaarallinen jos se saadaan hoidettua nopeasti lääkkeillä (mm. Stesolid-nimisellä rektiolilla) ja pitämällä huolta, ettei henkilö lyö päätänsä mihinkään.

Hoito

Delirium vaatii useimmiten hoitoa psykiatrisessa sairaalassa, koska deliriumpotilaat ovat usein levottomia tai aggressiivisia. Sairaalassa potilas on jatkuvan tarkkailun alaisena. Usein potilas joudutaan myös eristämään, jotta hän ei vahingoittaisi muita potilaita tai itseään. Tilan hoito perustuu yleensä lääkitykseen muun muassa bentsodiatsepiineilla (esimerkiksi diatsepaami) ja haloperidolilla.

Aiheesta muualla

Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.