Kari Silvennoinen

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 9. helmikuuta 2012 kello 22.10 käyttäjän Soppakanuuna (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämän artikkelin tai sen osan neutraalius on kyseenalaistettu.
Asiasta keskustellaan keskustelusivulla. Voit auttaa Wikipediaa muokkaamalla artikkelin näkökulmaa neutraalimmaksi. Mallineen saa poistaa vasta kun asiasta on saavutettu konsensus keskustelusivulla.
Tarkennus: Artikkelia pitäisi muokata neutraalimpaan suuntaan.
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty korjattavaksi, koska se on mainosmainen.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla kieliasua neutraalimmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: Artikkeli on kirjoitettu mainostamistarkoituksessa
Asianajaja, varatuomari Kari Silvennoinen

Kari Silvennoinen (s. 1. heinäkuuta 1956, Liperi) on suomalainen asianajaja, joka vuonna 2006 vei Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen kysymyksen Suomen sodissa luovutettujen alueitten kiinteistöjen omistusoikeuksista.

Kari Silvennoinen syntyi Liperissä, Pohjois-Karjalassa 1.7.1956 talvisodassa Karjalasta evakkoon joutuneeseen perheeseen. Hän pääsi ylioppilaaksi Liperin lukiosta vuonna 1975 ja pääsi samana syksynä Helsingin yliopistoon lukemaan teoreettista fysiikkaa ja matematiikkaa. Palveltuaan asepalveluksensa Karjalan jääkäripataljoonassa ja päästyään reserviin vänrikkinä, hän siirtyi lukemaan oikeustiedettä valmistuen vuonna 1980 varanotaariksi ja 1985 oikeustieteen kandidaatiksi Helsingin yliopistosta, 1989 asianajaksi ja 1997 varatuomariksi (Helsingin hovioikeus). Lisäksi hän on suorittanut jatko-opintoja yleisessä siviilioikeudessa Helsingin yliopistossa ja jatkanut harrastuksenaan teoreettisen fysiikan ja kosmologian opintoja [1]. Silvennoisen lisensiaatintutkimus Valtiollisen siirtymävaiheen vaikutuksesta kiinteistönomistukseen erityisesti silmällä pitäen Karjalaa valmistui vuonna 2008lähde?

Silvennoisen mukaan se, että 1947 Pariisin rauhansopimuksessa ei ole mainintaa, että luovutettujen alueiden maiden omistusoikeus olisi siirtynyt pois suomalaisilta yksityishenkilöiltä merkitsisi, että vain Suomen valtakunnan itäraja siirtyi, mutta omistusoikeudet olisivat jääneet ennalleen. Näillä ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa taattujen omaisuuden suojaa koskevien säännösten perusteella Silvennoinen on kolmen luovutetulla alueella kiinteistöjä omistaneen henkilön asiamiehenä hakenut suomalaisten omistamia maita takaisin. 29. kesäkuuta vuonna 2006 haastemies toimitti hänen toimeksiannostaan Venäjän suurlähetystölle haasteen, jossa vaadittiin näiden kolmen tapauksen kohdalla omistusoikeuksien palauttamista ja oikean omistajan merkitsemistä kiinteistörekisteriin.[2]

Silvennoinen toimi 88 tilanomistajan asianajajana luovutettuun Karjalaan jääneiden kiinteistöjen palauttamisasiassa. Jokainen tilanomistaja maksoi Silvennoiselle 200 euron "muodollisen kulukorvauksen" lähde?. Helmikuussa 2007 Euroopan ihmisoikeustuomioistuin vastasi, ettei käsittele kanteita, koska kaikkia Venäjän oikeuskeinoja ei ole käytetty.[3] Silvennoinen jatkoi asian ajamista Venäjän oikeuslaitoksessa.[4] Juttu eteni oikeuskäsittelyyn kesäkuussa 2007 ja ensimmäinen istunto oli elokuussa.[5]

Venäjän oikeuslaitos hylkäsi odotetusti kanteet, ensin Viipurissa ja sitten Pietarissa. Venäjän federaation Korkein oikeus on antanut asiassa päätöksen 29.4.2008, jolloin se kumosi alempien oikeuksien päätökset ja ilmoitti ettei asiaa voi käsitellä lainkaan Venäjän oikeuslaitoksessa. Silvennoinen vei asian uudestaan EIT:hen keväällä 2008, ja vielä toiseen kertaan syksyllä 2008.[6]

Silvennoinen etsi asianomistajia lehti-ilmoituksin. Suomen Asianajajaliitto tutki, oliko toiminta hyvän asianajajatavan mukaista, ja ojensi Silvennoista varoituksella. Silvennoinen valitti Helsingin hovioikeuteen ja Korkeimpaan oikeuteen. Molemmat oikeusasteet pitivät asianajajaliiton antaman varoituksen voimassa. Hovioikeus yhtyi asianajajaliiton perusteluihin.[3][5][7] Silvennoinen sai asiassa valitusluvan korkeimmalta oikeudelta[8], joka säilytti hovioikeuden päätöksen.[9] Juttu on nyt Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaistavana.

Jukka Kemppinen arvosteli blogissaan Silvennoisen toimintaa , minkä johdosta Silvennoinen nosti Kemppistä vastaan kunnianloukkaussyytteen. Syyttäjä teki asiassa syyttämättäjättämispäätöksen.lähde?

Silvennoinen on toimiessaan asianajajana erikoistunut siviilioikeudellisten toimeksiantojen hoitamiseen. Erityisalakseen hän mainitsee kiinteistökysymysten lisäksi perintöoikeudelliset, erityisesti testamenttiasiat. Hän ilmoittaa hoitavansa myös pienten ja keskisuurten yritysten asioita, hänellä on myös yhteistyötoimisto Venäjällä, Pietarissa.lähde?

20. lokakuuta 2008 Korkein oikeus hylkäsi Silvennoisen ajaman hakemuksen Väinö Tannerin sotasyyllisyystuomion purkamiseksi.lähde?Oikeusministeri Tuija Brax ilmoitti Helsingin Sanomissa, että oikeusministeriö tutkii, voidaanko tuomiot purkaa lainsäädäntöteitse. Silvennoinen ilmoitti välittömästi päätöksen jälkeen vievänsä asian Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Hän on näin tehnytkin 12.1.2009.[10]

Moskovan televisio esitti keväällä 2011 Silvennoista käsittelevän dokumenttiohjelman, jossa käsiteltiin Karjalan kiinteistönomistajien asemaa sekä yleensäkin pakkoluovutettuja osia Karjalasta. Silvennoinen kertoo dokumentissa miten hän on eri oikeusjuttujen yhteydessä jo aiemmin jokaisessa venäläisessä olohuoneessa, jossa on televisio, ilmoittanut haluavansa Karjalan liitettäväksi takaisin Suomeen. Ohjelmalla oli 110 miljoonaa katsojaa ja se on herättänyt kiinnostusta ympäri maailman. [11]

Lähteet

Aiheesta muualla

Tämä henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kari_Silvennoinen&oldid=11253282”