Édith Piaf
| Édith Giovanna Gassion | |
|---|---|
[[Tiedosto: |250px|]] |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 19. joulukuuta 1915 Pariisi, Ranska |
| Kuollut | 11. lokakuuta 1963 (47 vuotta) Cannes, Ranska |
| Ammatti | Laulaja |
| Muusikko | |
| Taiteilijanimi | La Môme Piaf, Édith Piaf |
| Laulukielet |
ranska englanti |
| Aktiivisena | 1935–1963 |
| Tyylilajit | chanson |
| Levy-yhtiöt | Capitol Records, Pathé-Marconi, Columbia Records, Polydor Records ja Philips Records |
 Nimikirjoitus |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Édith Piaf ([eˈdit pjaf] 
kuuntele ääntämys (ohje)), alk. Édith Giovanna Gassion (19. joulukuuta 1915 Pariisi – 11. lokakuuta 1963 Cannes),[1] oli ranskalainen laulaja. Hän oli Ranskan rakastetuimpia laulajia ja yksi maailman tunnetuimmista chanson-tulkitsijoista. Varsinaiseen maailmanmaineeseen Piaf nousi vasta sen jälkeen, kun oli kuollut alle 50-vuotiaana rankan elämän seurauksena.[2]
Édith Piafin tunnetuimmat laulut ovat ”La vie en rose” (1944), ”L'hymne à l'amour” (1949), ”Milord” (1959) ja ”Non, je ne regrette rien” (1960).[3][4][1] Piaf koki lyhyeksi jääneessä elämässään paljon vastoinkäymisiä, mutta hänellä oli intohimo elämää ja laulamista kohtaan. Piafia on luonnehdittu taiteilijaksi, joka rakasti rakkautta, mitä ilman hän oli itse lapsena jäänyt.[2]
Édith Piaf oli hyvin pienikokoinen ja sai siksi lempinimen La Môme Piaf, ”pikku varpunen”. Hänen pituutensa oli ainoastaan 142 cm.[5]
Lapsuus ja nuoruus
Lukuisista elämäkerroista huolimatta monet tiedot ja tapahtumat Piafin elämästä jäävät arvoituksiksi. Hän syntyi nimellä Edith Giovanna Gassion Pariisin Bellevillessä. Tarinan mukaan hän syntyi Rue de Belleville 72:ssa, mutta syntymätodistuksen mukaan hän olisi syntynyt Tenonin sairaalassa. Piafin äiti oli laulaja Line Marsa ja isä sirkustaiteilija Louis Gassion. Piafin sukutausta oli berberiläinen. Hän sai nimen teloitetun brittiläisen hoitajan Edith Cavellin mukaan. Edith vietti lapsena aikoja isänsä äidin luona, joka johti bordellia Normandiassa.[1]
Ikävuosien 3–7 välillä Piaf oli sokea[1] ja 8–14-vuotiaana hän oli kalju: hän kärsi niin kutsutusta miestyyppisestä kaljuuntumisesta (Alopecia androgenetica). Hän liittyi vuonna 1929 isänsä katuakrobaattien joukkoon. Hän otti huoneen Grand Hôtel de Clermont -hotellista ja alkoi tehdä omaa uraa katulaulajana Pigallessa ja Pariisin esikaupungeissa. Nuorena hän lauloi kaduilla sisarpuolensa Simone Berteautin kanssa, joka oli myös hänen uskottu ystävänsä. Simone kirjoitti Piafin elämäkerran Piaf – Jumalani kuinka olen elänyt tämän kuoleman jälkeen. 16-vuotiaana nuori Gassion rakastui Louis Dupontiin, ja he saivat lyhyen aikaa eläneen lapsen, tytön nimeltä Marcelle, joka kuoli vuonna 1932.[6][1]
Laulajaura
Piaf esiintyi Louis Lepléen yökerhossa vuonna 1935. Lepléen kuoltua Raymond Asso otti Piafin hoiviinsa ja alkoi kouluttaa häntä. Jean Cocteau kirjoitti vuonna 1940 menestysmusikaalin Le Bel Indifférent, jossa Piaf oli pääosassa.[1]
Piaf tutustui tunnettuihin henkilöihin, kuten näyttelijä Maurice Chevalieriin ja runoilija Jacques Borgeatiin.[1] Hän kirjoitti sanoja moniin lauluihinsa ja sovitti niitä säveltäjien kanssa ääneensä sopiviksi. Yves Montand esiintyi ensi kerran Piafin kanssa Pariisissa vuonna 1944. Piafista tuli Montandin neuvonantaja ja heillä oli rakkaussuhde.[7]
Toinen maailmansota
Piaf kirjoitti laulunsa ”La vie en rose” Pariisissa toisen maailmansodan aikana vuonna 1944 keskellä saksalaismiehitystä. Kappale hyväksyttiin 1998 Grammy Hall of Fameen[8]. Hän lauloi korkea-arvoisille saksalaisille One Two -kerholla ja sai maanmiestensä silmissä epäilyttävän maineen. Piaf toimi myös Ranskan vastarintaliikkeessä. Piafin toiminta liikkeessä tunnetaan nykyisin hyvin.[9]
Sotien jälkeen
Sodan jälkeen Piaf oli esiintymiskiertueilla Euroopassa, Yhdysvalloissa ja Etelä-Afrikassa ja tuli kansainvälisesti tunnetuksi. Hän auttoi Charles Aznavouria uran alussa ottamalla tämän mukaansa kiertueille Ranskassa ja Yhdysvalloissa. Piaf piti monia maailmankiertueita, jotka sijoittuivat pääosin Amerikkoihin ja Eurooppaan. Hän piti useita konsertteja Pariisin Olympia-teatterissa tammikuusta 1955 lokakuuhun 1962. Viiden konsertin nauhoitukset on talletettu levyille ja siirretty myös CD:ille, joita on jatkuvasti myynnissä. Piaf levytti viimeisen laulunsa ”L'homme de Berlin” huhtikuussa 1963.[10]
Yksityiselämä
Piafin suurin rakkaus oli nyrkkeilijä Marcel Cerdan, joka kuoli lento-onnettomuudessa vuonna 1949. Piaf oli naimisissa kahdesti. Hänen ensimmäinen miehensä oli laulaja Jacques Pills. Hänen toinen miehensä oli 20 vuotta häntä nuorempi entinen kampaaja, 26-vuotias laulaja-näyttelijä Théo Sarapo. He avioituivat lokakuussa 1962. Piaf oli vuonna 1951 joutunut auto-onnettomuuteen. Hän käytti onnettomuuden aiheuttamiin kipuihin morfiinia, josta hän tuli riippuvaiseksi.[10]
Kuolema
Piaf kuoli 47-vuotiaana maksasyöpään[11] 10. lokakuuta 1963 Ranskan Rivieralla, josta hänen ruumiinsa tuotiin Pariisiin. Siellä tieto hänen kuolemastaan julkistettiin 11. lokakuuta, joka on myös hänen virallinen kuolinpäivänsä. Hänet on haudattu Père-Lachaisen hautausmaalle[1].
Pariisin katolinen arkkipiispa kielsi Piafilta oikeuden messuun, mutta hautajaissaattue veti Pariisin kaduille satojatuhansia surijoita. Hautajaisseremoniaan osallistui yli 40 000 ihailijaa. Charles Aznavourin mukaan Piafin hautajaiset olivat toisen maailmansodan jälkeen ainoa tapahtuma, joka pysäytti koko Pariisin liikenteen.[1]
Tuotanto
- Pääartikkeli: Édith Piafin tuotanto
Édith Piafin tuotanto koostuu sadoista lauluista, joista vanhimmat ovat vuodelta 1935, viimeiset vuodelta 1963.[12] Piaf ei julkaissut uransa aikana yhtään albumia, mutta hänen kuolemansa jälkeen julkaistiin kokoelma-albumeita. Internetin musiikkikaupoissa on saatavilla yli 80 Édith Piafin albumia.lähde? Hän esiintyi myös monissa elokuvissa, joista mainittakoon muun muassa Synti ja Kevytmielinen Versailles[13].
Tunnetuimmat laulut
| Vuosi | Laulun nimi |
|---|---|
| 1936 | ”Mon Légionnaire” |
| 1940 | ”La Fille de Joie est Triste (L'Accordéoniste)” |
| 1943 | ”Tu Es Partout” |
| 1946 | ”La Vie en Rose” |
| ”Les Trois Cloches” | |
| 1947 | ”Une Chanson à Trois Temps” |
| 1950 | ”Hymne à l'amour” |
| 1951 | ”Padam... Padam...” |
| 1954 | ”Sous Le Ciel de Paris” |
| 1956 | ”Les Amants d'un Jour” |
| ”L'Homme à la Moto” | |
| 1957 | ”La Foule” |
| 1958 | ”Mon Manège à Moi” |
| 1959 | ”Milord” |
| 1960 | ”Non, je ne regrette rien” |
| ”Mon Dieu” | |
| 1962 | ”À Quoi Ça Sert l'Amour?” |
Elokuva
Piafin elämästä kertova elokuva Pariisin varpunen – Edith Piaf (La Vie En Rose) sai maailmanensi-iltansa 8. helmikuuta 2007.[14] Suomen ensi-ilta oli 30. maaliskuuta 2007. Elokuvan on ohjannut Olivier Dahan, ja Piafin roolissa nähdään Marion Cotillard, josta Cotillard voitti parhaan naisnäyttelijän Oscar-palkinnon 2008.[15]
Viitteet
- ↑ a b c d e f g h i Biography Edithpiaf.com. Viitattu 24.3.2011. (englanniksi)
- ↑ a b Marja Welin: Piaf rakasti rakkautta. Uutispäivä Demari, 8.4.2009, s. 18.
- ↑ http://www.edithpiaf.unas.cz/
- ↑ Edith Piaf: Unas.cz edithpiaf.unas.cz. Viitattu 12.1.2012.
- ↑ Pris The World: Edith Piaf pri.org. Viitattu 16.1.2012. (englanniksi)
- ↑ http://www.findagrave.com/cgi-bin/fg.cgi?page=gr&GRid=48032769
- ↑ Biography Yves Montand filmsdefrance.com. Viitattu 15.1.2012. (englanniksi)
- ↑ http://www.grammy.org/recording-academy/awards/hall-of-fame#l Grammy-awards Hall of Fame (englanniksi)
- ↑ The Tragic Life of Edith Piaf web.uvic.ca. Viitattu 15.1.2012. (englanniksi)
- ↑ a b Kelly Wittmann: Edith Piaf: Little Sparrow gadflyonline.com. Viitattu 24.3.2011. (englanniksi)
- ↑ French-linguistics.co.uk
- ↑ Edith Piaf - Les chansons edith-piaf.narod.ru.
- ↑ Elokuvat, joissa henkilö on esiintynyt/työskennellyt ELONET
- ↑ http://www.nydailynews.com/entertainment/movies/soul-sparrow-article-1.219463
- ↑ Marion Cotillard imdb.com. Viitattu 15.1.2012. (englanniksi)
Kirjallisuutta
- Berteaut, Simone: Piaf: Jumalani kuinka olen elänyt!. Helsinki: WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-33410-2.
- Vassal, Hugues: Dans les pas de... Édith Piaf. Les 3 Orangers, 2002. ISBN 2-912883-18-0.
- Lange, Monique: Edith Piaf. Insel taschenbuch, 1985. ISBN 978-3-458-32216-0.
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Édith Piaf Wikimedia Commonsissa
- Little Sparrow
- EdithPiaf.com
- Édith Piaf
- Songs
- Les Conquêtes de Piaf
- Morris, Wesley: A complex portrait of a spellbinding singer Boston.com.
- Saunders, Anna: Life Story: Edith Piaf Marie Claire / Yahoo Lifestyle.