Ero sivun ”Spartacus” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
se ei ollut tottaa Merkkaukset: Tämä muokkaus on kumottu Visuaalinen muokkaus |
ei totta Merkkaukset: Tämä muokkaus on kumottu seulottavat Visuaalinen muokkaus |
||
| Rivi 15: | Rivi 15: | ||
| aktiivisena = 73 eaa. – 71 eaa. |
| aktiivisena = 73 eaa. – 71 eaa. |
||
}} |
}} |
||
'''Spartacus''' (n. [[100 eaa.|100]]–[[71 eaa.]]) oli [[traakialaiset|traakialainen]] [[gladiaattori]], joka johti [[Kolmas orjasota|orjakapinaa]] [[Rooman valtakunta|Roomaa]] vastaan vuosina [[73 eaa.|73]]–[[71 eaa.]] Roomalaiset |
'''Spartacus''' (n. [[100 eaa.|100]]–[[71 eaa.]]) oli [[traakialaiset|traakialainen]] [[gladiaattori]], joka johti [[Kolmas orjasota|orjakapinaa]] [[Rooman valtakunta|Roomaa]] vastaan vuosina [[73 eaa.|73]]–[[71 eaa.]] Roomalaiset elämän loppuun asti.<ref name="mark">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.ancient.eu/article/871/ | Nimeke = The Spartacus Revolt | Tekijä = Joshua J. Mark | Ajankohta = 4.3.2016 | Julkaisu = Ancient History Encyclopedia | Viitattu = 26.2.2017 }}</ref> |
||
==Tausta== |
|||
Spartacus oli traakialainen, jonka kotiseudun Rooman diktaattori [[Sulla]] oli valloittanut Spartacuksen ollessa nuori.<ref name="christensen-48" /> Antiikin historioitsijat antavat Spartacuksen taustasta vaihtelevaa tietoa.<ref name="mark" /> Yhden teorian mukaan Spartacus polveutui [[Bosporoksen valtakunta|bosporilaisista]] [[spartokidit|spartokideista]].<ref name="ant" /> [[Plutarkhos|Plutarkhoksen]] mukaan Spartacus oli ”enemmän kreikkalainen kuin traakialainen” sekä poikkeuksellisen älykäs ja sivistynyt. [[Appianos|Appianoksen]] mukaan Spartacus oli kerran taistellut roomalaisia vastaan, joutunut vangiksi ja myyty orjaksi. [[Florus|Floruksen]] mukaan Spartacus oli roomalaisarmeijan palkkasoturi, joka vangittiin karkuruudesta ja varkaudesta. Plutarkhoskin pitää Spartacusta palkkasoturina. Hänen mukaansa Spartacus vangittiin yhdessä vaimonsa kanssa, joka oli [[profeetta]] ja joka seurasi Spartacusta tämän elämän loppuun asti.<ref name="mark">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.ancient.eu/article/871/ | Nimeke = The Spartacus Revolt | Tekijä = Joshua J. Mark | Ajankohta = 4.3.2016 | Julkaisu = Ancient History Encyclopedia | Viitattu = 26.2.2017 }}</ref> |
|||
==Gladiaattorikoulu ja pako== |
==Gladiaattorikoulu ja pako== |
||
Versio 26. tammikuuta 2023 kello 11.44
| Spartacus | |
|---|---|
 Denis Foyatierin Spartacus (1830) Louvressa. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | n. 100 eaa. |
| Kuollut | 71 eaa. Silarusjoki, Senerchia |
| Kansalaisuus | traakialainen |
| Ammatti | gladiaattori, kapinajohtaja |
| Muut tiedot | |
| Aktiivisena | 73 eaa. – 71 eaa. |
Spartacus (n. 100–71 eaa.) oli traakialainen gladiaattori, joka johti orjakapinaa Roomaa vastaan vuosina 73–71 eaa. Roomalaiset elämän loppuun asti.[1]
Gladiaattorikoulu ja pako
Roomalaisten vangittua Spartacuksen hänet vietiin kahleissa Rooman eteläpuolelle Capuaan Lentulus Batiatuksen gladiaattorikouluun.[2][3]
Spartacusta ja satoja muita orjia koulutettiin Capuan gladiaattorikoulussa taistelemaan areenalla kuolemaan asti, ja Spartacus tiesi, että hänellä ei siinä tapauksessa olisi montakaan elinvuotta jäljellä. Keväällä 73 eaa. Spartacus teki 200 muun orjan kanssa suunnitelman vallata gladiaattorikoulun tilat ja aseet, surmata vartiojoukot ja murtautua vapaaksi. Ennen H-hetkeä yksi vangeista kuitenkin kavalsi toverinsa ja varoitti roomalaisia vartijoita, joten kapinalliset joutuivat muuttamaan suunnitelmiaan. He valtasivat gladiaattorikoulun keittiön ja haalivat sieltä mukaansa keittiöveitsiä ja kaikkea muuta aseeksi kelpaavaa. Heidän onnistui tappaa kaikki vartijat, ja historioitsija Sallustiuksen mukaan 74 kapinallista pääsi pakoon. Pakomatkansa alussa joukko törmäsi vaunuihin, jotka oli lastattu täyteen gladiaattorien aseita. He ottivat kuormasta itselleen gladiusmiekkoja, keihäitä ja kolmipiikkisiä atraimia.[2]
Orjasota
- Pääartikkeli: Kolmas orjasota
Spartacuksen ja gallialaisen Crixuksen johtamat orjat pakenivat kohti etelää, ja heihin liittyi lisää väkeä. Muutaman kuukauden kuluttua joukkoihin kuului jo tuhansia miehiä, naisia ja lapsia.[4] He leiriytyivät Vesuvius-vuoren suojaisiin metsiin 32 kilometriä Capuasta etelään.[4]
Keväällä 72 eaa. orjien joukoissa oli Appianoksen mukaan jo 70 000 miestä. Kierreltyään Etelä-Italiaa orja-armeija jakautui kahtia: Spartacuksen komentoon jäi kaksi kolmasosaa ja Crixuksen komentoon loput. Crixus sai pian surmansa taistelussa roomalaisia vastaan. Vaeltaessaan Apenniineja pitkin kohti pohjoista Spartacus sai vastaansa Rooman legioonalaisia ja löi heidät taistelussa. Kunnioittaakseen kaatunutta Crixusta Spartacus pakotti 300 vangiksi otettua roomalaista taistelemaan gladiaattoreina kuolemaan asti.[5]
Loppuvuonna 72 eaa. Spartacus sai kuulla Marcus Licinius Crassuksen johtamasta suuresta roomalaisjoukosta, joka oli tulossa heitä vastaan. Spartacus päätti johdattaa miehensä Sisiliaan, missä hän saattaisi elää rauhassa. Merirosvot eivät kuitenkaan toimittaneet heille lupaamiaan laivoja, ja näin Spartacus ei koskaan päässyt Sisiliaan.[6]
Petetty Spartacus lähti joukkoineen taas kohti pohjoista, mutta orja-armeija joutui Italian saappaankärjessä Crassuksen saartamaksi. Saarron läpi taisteltuaan Spartacus kuuli prokonsuli Marcus Luculluksen nousseen joukkoineen maihin Brundisiumissa. Spartacus oli joutunut kahden roomalaisarmeijan väliin, ja pelastautuakseen hänen oli hyökättävä Crassuksen armeijaa vastaan.[7]
Spartacus kävi viimeisen taistelunsa Silarusjoella 71 eaa. Spartacus sai surmansa, ja orja-armeija joutui hajaannuksen valtaan ja tuhoutui. 6 000 orjaa otettiin elävänä kiinni ja ristiinnaulittiin Via Appian varrelle Capuan ja Rooman välille 40 metrin välein. Spartacuksen ruumista ei koskaan löydetty, ja hänet heitettiin muiden kuolleiden mukana nimettömään joukkohautaan.[8]
Jälkimaine
Antiikin aikana Spartacuksesta kirjoittaneet mainitsivat usein hänen poikkeuksellisena pidetyn lahjakkuutensa. Sittemmässä marxilaisessa historiankirjoituksessa on keskitytty puolestaan Spartacuksen johtaman orjakapinan synnyn ja kukistumisen syihin.[9]
Spartacus taiteessa, viihteessä ja urheilussa
- Enrico Vidali ohjasi vuonna 1913 italialaisen mykkäelokuvan Spartacus (Spartaco).
- Aram Hatšaturjan sävelsi vuonna 1954 baletin Spartacus.
- Stanley Kubrick ohjasi vuonna 1960 elokuvan Spartacus, jossa nimiosaa esitti Kirk Douglas.
- Saksalainen progressiivista rockia soittava yhtye Triumvirat julkaisi vuonna 1975 Spartacuksen tarinaan perustuvan teemalevyn Spartacus
- Vuonna 2004 ilmestyi yhdysvaltalaisen Robert Dornhelmin ohjaama televisiosarja Spartacus, joka oli Emmy-ehdokkaana.
- Vuonna 2010 ilmestyi yhdysvaltalainen televisiosarja Spartacus (Spartacus: Blood and Sand), nimiosassa Andy Whitfield (2010) ja Liam McIntyre (2012–2013).
- Monen Neuvostoliitossa perustetun urheiluseuran nimessä on Spartacuksen nimi venäjäksi, .[10]
Lähteet
- Christensen, Else & Moll, Jakob & Mosbech, Hakon: Rooma – antiikin suurvalta. Bonnier, 2011. ISBN 978-82-535-3200-4.
Viitteet
- ↑ Joshua J. Mark: The Spartacus Revolt Ancient History Encyclopedia. 4.3.2016. Viitattu 26.2.2017.
- ↑ a b Christensen et al. 2011, s. 48.
- ↑ Spartacus Livius.org. Arkistoitu 17.5.2016. Viitattu 8.9.2014.
- ↑ a b Christensen et al. 2011, s. 48–51.
- ↑ Christensen et al. 2011, s. 51–52.
- ↑ Christensen et al. 2011, s. 52–54.
- ↑ Christensen et al. 2011, s. 54.
- ↑ Christensen et al. 2011, s. 54–55.
- ↑ Paavo Castrén ja Leena Pietilä-Castrén: Antiikin käsikirja, s. 538. 4. painos. Otava, 2015. ISBN 978-951-1-12387-3.
- ↑ Soviet Society Today books.google.fi. Viitattu 28.4.2020.
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Spartacus Wikimedia Commonsissa
