Ero sivun ”Ilma” versioiden välillä
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
[katsottu versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Hylättiin viimeisin tekstimuutos (tehnyt 82.130.60.80) ja palautettiin versio 16955247, jonka on tehnyt Parantaja asiantuntija: vastanneeko lähdettä |
Ei muokkausyhteenvetoa Merkkaukset: Mobiilimuokkaus mobiilisivustosta |
||
Rivi 7: | Rivi 7: | ||
Maan pinnan läheisyydessä kuiva ilma sisältää eri kaasuja seuraavina pitoisuuksina (tilavuudesta): |
Maan pinnan läheisyydessä kuiva ilma sisältää eri kaasuja seuraavina pitoisuuksina (tilavuudesta): |
||
* [[ |
* [[Kaasi|typpeä]] 78,084 % |
||
* [[happi|happea]] 20,946 % |
* [[happi|happea]] 20,946 % |
||
* [[argon]]ia 0,934 % |
* [[argon]]ia 0,934 % |
Versio 7. maaliskuuta 2018 kello 10.46
Ilma on useiden eri kaasujen seos, joka muodostaa Maan ilmakehän.
Ilmaa pidettiin kauan yhtenä neljästä alkuaineista. Vasta 1700-luvun lopulla osoitettiin, että se sisältää useita eri aineita, joista eniten on typpeä ja happea.
Maan pinnan läheisyydessä kuiva ilma sisältää eri kaasuja seuraavina pitoisuuksina (tilavuudesta):
- typpeä 78,084 %
- happea 20,946 %
- argonia 0,934 %
- hiilidioksidia 0,040 %
- neonia 0,001818 %
- heliumia 0,000524 %
- metaania 0,0001745 %
- kryptonia 0,000114 %
- vetyä 0,000055 %
Ilma sisältää myös vesihöyryä vaihtelevia määriä, yleensä noin 1 %.
Ilman ominaisuuksia:
- Puhdas ilma on hajutonta, väritöntä ja mautonta.
- tiheys NTP-tilassa (lämpötila 25 °C, paine 1013 hPa) 1,293 kg/m3[1]
- ominaislämpökapasiteetti 1010 J/(K·kg)
Lähteet
- ↑ Otavan iso Fokus, 2. osa (Em-Io), art. Ilma, Otava 1973, ISBN 951-1-00272-4
Kirjallisuutta
- Karttunen, Hannu & Koistinen, Jarmo & Saltikoff, Elena & Manner, Olli: Ilmakehä, sää ja ilmasto. Ursan julkaisuja 107. Helsingissä: Ursa, 2008. ISBN 978-952-5329-61-2.