Tilusjärjestely
Tilusjärjestely on suunniteltu pirstoutuneiden maaomistusten ja lohkojen uudelleenjärjestely, jossa tiluksia vaihdetaan kiinteistöjen kesken tai siirretään kiinteistöstä toiseen. Tilusjärjestelyä voidaan käyttää pirstoutuneen tilusrakenteen kokoamiseen tai erilaisten maankäytön kehittämistavoitteiden edistämiseen. [2]
Perinteisesti tilusjärjestelyjä on käytetty maatilojen kannattavuuden parantamiseen yhdistämällä pirstoutuneita peltolohkoja. Tarve tilusrakenteen parantamiseen on noussut ruokaturvallisuuden, ruoan hinnan ja maatilojen hyöty-kustannussuhteen parantamisesta. Kun havaittiin, ettei markkinatalous pysty ratkaisemaan maaomistusten pirstoutumista, moni maa on ottanut käyttöön tilusjärjestelylainsäädäntöä.[3]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tilusjärjestelyjä on tehty Euroopassa vuosisatoja. Tiettävästi ensimmäinen moderni tilusjärjestely tehtiin Ranskassa Rouvres-en-Plainessa vuonna 1707. [4]
Suomen ensimmäinen merkittävä tilusjärjestely oli isojako. Isojaon lähtölaukauksena pidetään maanmittari Jakob Faggotin vuonna 1746 ilmestynyttä kirjaa Svenska lantbruks hinder och hjälp. Faggot liitti monia jo aikaisemmin käytössä olleita keinoja yhteen ja nimesi ne isojaoksi ja lisäsi siihen jyvityksen periaatteen, joka mahdollisti oikeudenmukaisen jaon erilaatuisilla mailla.[5]
Isojakojen ollessa vielä suuressa osassa Suomea kesken tai kokonaan aloittamatta, alkoi yhä enemmän näkyä tyytymättömyyttä jaoissa saavutettuihin tuloksiin. Tilanteen korjaamiseksi säädettiin 1848 säädökset isojaonjärjestelystä ja 1916 uusjaosta.[6]
Tilusjärjestelyn tyypit Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tilusjärjestelyt voidaan nykyisin jakaa Suomessa tavoitteiden perusteella kolmeen päätyyppiin:
- Peltotilusjärjestelyt, joiden tavoitteena on parantaa maatalouden kannattavuutta ja vähentää ilmastopäästöjä
- Metsätilusjärjestelyt, joiden tavoitteena on parantaa metsätalouden kannattavuutta
- Hanketilusjärjestelyt, joiden tavoitteena on toteuttaa yhteiskunnan infrastruktuuri- tai suojeluhanke niin, että maanomistajille tuleva haitta on mahdollisimman pieni. [7]
Suomessa ei ole järjestelty rakennusmaata, vaikka vuonna 1997 voimaan tullut Kiinteistönmuodostamislaki sen mahdollistaakin. Rakennusmaan järjestelyn edellytyksenä on, että siitä on määräys asemakaavassa.[8]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Daisuke, Takahashi: The role of formal and informal institutions in farmland consolidation: The case of Shiga Prefecture, Japan. International Journal of the Commons. International Journal of the Commons, 2018. The International Association for the Study of Commons (IASC).
- ↑ Giedrius Pašakarnis, Vida Maliene: Towards sustainable rural development in Central and Eastern Europe: Applying land consolidation. Land Use Policy, 2010-04, 27. vsk, nro 2, s. 545–549. doi:10.1016/j.landusepol.2009.07.008 Artikkelin verkkoversio. (englanti)
- ↑ Vitikainen A. ym.: Modern Land Consolidation, , FIG Commission 7 Proceedings, s. 5, 19. FIG - International Federation of Surveyors, 2004.
- ↑ Robinson, J.: The Oxford Companion to Wine, s. 276. Oxford University Press, 2006.
- ↑ Laine, Kirsi: Maatalous, isojako ja talonpoikainen päätöksenteko Lounais-Suomessa 1750-1850, s. 75. Suomen maatalousmuseo Sarka, 2020.
- ↑ Saarenheimo, Juhani ym.: Maanmittaus Suomessa 1633-1983, s. 53. Maanmittaushallitus, 1983.
- ↑ Kotkasaari, Timo ym.: Maa- ja metsätalousministeriön tilusjärjestelystrategia 2008-2013, s. 17. Maa- ja metsätalousministeriö, 2007.
- ↑ Pesälä, Mikko: Kiinteistönmuodostamislaki luku 12 finlex.fi. 15.2.2024. Finlex. Arkistoitu 29.9.2023. Viitattu 22.2.2024.
| Mittaaminen ja muut |
|
|---|---|
| Kiinteistön muodostaminen |
|
| Rasitetoimitus |
rasitetoimitus (katso Rasite) |
| Entisiä toimituksia |
|