Miehittämätön ilma-alus

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Tiedustelulennokki)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hakusana ”UaV” ohjaa tänne. Sanan muista merkityksistä kerrotaan UaV on myös eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan lyhenne.
Yhdysvaltalainen RQ-1 Predator

Miehittämätön ilma-alus (engl. UAV, Unmanned Aerial Vehicle) on ilma-alus, jossa ei ole ihmislentäjää.

Monesti miehittämättömästä lennokista tai helikopterista käytetään nimitystä drone tai drooni[1]. Droneja ohjataan kauko-ohjauksella ja/tai siinä on automaattiohjaus.

Siviilikäytössä droneja on käytetty lähinnä leluna ja ilmakuvaukseen. Sotilaskäytössä drone saattaa tiedustelun lisäksi laukaista aseen tai ohjautua itse kohteeseen tuhoutuen samalla.

Ensimmäiset kauko-ohjatut lennokit kehitettiin ensimmäisen maailmansodan lopussa.

Kiinnostus pienten lennokkien kaltaisiin MAV (micro air vehicle) UAV-aluksiin on noussut 2000-luvulla lähinnä kameroiden koon kutistumisen vuoksi.[2] Lennokeiden lennätys on monissa maissa tarkoin säänneltyä.[1]

Yleisiä teknisiä ominaisuuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

UAV-alus ei nykyisin vastaa lentokoneen määritelmää ilmailulainsäädännön silmissä. Oleellinen ero on kuitenkin sen ohjauksen automaattisuus tai etäohjaus. Tällöin UAV ei nykykäsityksen mukaan pysty tekemään törmäyksen uhatessa niin järkeviä päätöksiä kuin lentokoneessa istuva ohjaaja. Ylipäätään ilmailulainsäädäntö tehtiin 1900-luvulla miehitettyjä ilma-aluksia varten. Sotilasilmailussa on rajoitetulla alueilla tehty miehittämättömiä lentoja jo vuosikymmeniä. Toisaalta esimerkiksi alle 4 kg painavat mini-UAV:t eivät vaaranna lentokoneita enempää kuin isot linnut, joiden törmäyksiä matalalla lentävien lentokoneiden on joka tapauksessa pakko kestää.

Siviilikäyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siviilikäyttöön tarkoitettu DJI Phantom.

Ilmakuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leluna[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuljetus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dronet geotekniikan apuvälineenä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miehittämättömiä ilma-aluksia voidaan käyttää myös esimerkiksi kartoitustyön apuvälineenä. Ilma-alus pystytään ohjelmoimaan skannaamaan haluttua maa-aluetta ja saatu data pystytään hyödyntämään kartoituksessa. Maanmittaustyöhön soveltuvia korkeatasoisia laitteitta valmistetaan myös Suomessa.

Dronen käyttö Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tammikuussa 2019 Suomessa oli 2416 droneja hyödyntävää kaupallista toimijaa, joilla oli käytössään 3073 dronea. Vuoden 2020 heinäkuun 1. päivästä lähtien on dronen lennättäjän suoritettava ilmailuun liittyvä verkkokurssi ja -tentti. Tähän liittyy myös rekisteröitymisvaatimus. Vaatimusten taustalla ovat uudet EU-asetukset. [3]

Sotilaskäyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miehittämättömillä ilma-aluksilla on useita eri käyttökohteita, joista ehkä tunnetuimpia esimerkkejä ovat ilmakuvaus, sotilastiedustelu ja -taistelutehtävät. Tiedustelutehtävissä lennokit ovat usein varustettu erilaisilla sensoreilla (esim. kamera, lämpökamera, säteilymittari). Niitä voidaan käyttää alueilla, joille perinteisten miehitettyjen lentokoneiden lähettäminen olisi liian riskialtista (esim. katastrofialueet, sota-alueet). Miehittämättömiä ilma-aluksia voidaan hyödyntää myös palontorjunnassa[4]. Yhdysvallat kokeili miehittämättömiä lentokoneita ensimmäisen maailmansodan aikana, joten UAV:llä on pitkä historia. V-1-ohjusta ja 1980-luvulla käyttöönotettuja risteilyohjuksia on 2000-luvun UAV-innostuksessa kutsuttu UAV:eiksi. Vuonna 2010 UAV-alusten myynti ylitti viisi miljardia dollaria.[5]

Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sotilaskäytössä UAV-alukset ovat yleisesti täysikokoisia lentokoneita, joita lennetään etäohjauksen avulla. Hyvin korkealla lentävillä HALE-aluksilla (Hight Altitude Long Endurance) voi olla hyvinkin suuri kärkiväli, mutta niiden kuormankantokyky on pieni. Siviilipuolen miehittämättömät ilma-alukset eivät usein eroa perinteisestä lennokista muussa kuin ohjaustavassaan.

UAV vaikuttaa usein ulkomuodoltaan samanlaiselta kuin esimerkiksi ilmatorjuntatykistön tai ohjuskokeiden käyttämät suuret maalilennokit (drone), joista osa on tehty muokkaamalla vanhanaikaisia suihkulentokoneita miehittämättömiksi maalialuksiksi.

Ilma-aluksen lisäksi UAV:ssä on yleensä laukaisujärjestelmä, ellei alus nouse ilmaan lentokentältä, kuten lentokone, tai pystysuoraan, kuten helikopteri. Maajärjestelmään kuuluu myös UAV:n ohjauskeskus. Koska UAV-toiminta on monessa maassa vielä kokeellista, niiden lentoja varten on varattu ilmatilaa. Esimerkiksi Suomessa Kemijärvellä on UAV-koelentoalue. Sen lisäksi järjestelmään kuuluu UAV:n ohjaajien koulutusjärjestelmät.

Paras tapa torjua UAV-koneita on seurata UAV-konetta esimerkiksi UCAV-koneella, ja tuhota maa-asema.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maverick-ohjuksella varustettu Ryan BGM-34 asennettuna kuljetuskoneeseen.

Vuonna 1916 englantilainen Archibald Low kehitti radio-ohjauksen lennokkiin. Maaliskuussa 1917 sen pohjalta hän kehitti miehittämättömän, kauko-ohjatun lentokoneen Ruston Proctor Aerial Target, jota oli tarkoitus edelleen kehitettynä käyttää zeppeliinejä vastaan.[6] [7]Tätä eikä myöskään amerikkalaista lokakuussa 1918 menestyksellä testattua "ilmatorpedoa" Kettering Bug:ia ehditty käyttää itse sotatoimissa.[8][9]

Sotien välillä alkaen 20-luvulta, mutta varsinkin 30-luvulla englantilaiset kehittelivät radio-ohjattavia lennokeita. 40-luvulla lennokkeja käytettiin ilmatorjunnan harjoitusmaaleina. 1960-luvulla Ryan Aeronautics kehitti Model 147-lennokin, joka lähetettiin kuljetuskoneesta ja laskeutui laskuvarjolla. Sitä käytettiin tiedusteluun. Lasikuituisessa lennokissa saattoi olla kamera tai signaalitiedustelutaitteisto. Lennokki lensi 1100 km/h. Vietnamin sodassa lennokeiden hankkimien tietojen pohjalta kehitettiin häirintäjärjestelmä, joka esti tehokkaasti tutkaohjautuvan SA 2-ohjuksen osumista.[10]

Yhdysvaltain laivasto kehitti 50-luvulla miehittämättömän helikopterin, joka pystyi kantamaan torpedoa. Se jäi käytöstä jo 60-luvun lopulla. Ilmavoimat alkoivat kehittää lennokkia, joka tuhoaisi vihollisen ilmatorjunnan. Tuloksena oli BGM-34A, B ja C vuosina 1971-1974. Nämä kuljettivat joko ohjuksia tai TV-ohjattuja pommeja. Muutkin maat kehittivät lennokeita. Israel käytti lennokeita tiedusteluun Jom Kippur-sodassa.[11]

Vuonna 1986 Yhdysvaltain aselajit ottivat käyttöön Pioneer-lennokin. Armeija teki sillä tiedustelutehtäviä muun muassa Persianlahden sodassa vuonna 1991.[12]

Yhdysvallat alki kehittää Predator-lennokkia tiedusteluun vuonna 1994. Koelennot tehtiin vuoteen 1996 mennessä. Aseistus asennettiin Predatoriin ensi kertaa vuonna 2000. Tämän jälkeen Yhdysvallat kehitteli suurempia malleja. Yhdysvallat on käyttänyt taistelulennokkeja paljon terrorismin vastaisessa sodassa. Toisaalta myös terroristit ovat alkaneet käyttää niitä. Tämä on johtanut lennokkitorjunnan parantamiseen.

Armenian ja Azerbaidžanin vuonna 2020 käymässä sodassa azerit voittivat sodan lennokeiden antaman tiedustelutiedon ja tulivoiman ansiosta.[13]

Turkin lennokit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turkin valtion omistama puolustusalan yhtiö STM on kehittänyt Kargu-nimisen dronen, joka esiteltiin vuonna 2017. Kargu, suomeksi Haukka, pystyy löytämään maalinsa ja ohjautumaan siihen itsenäisesti. Laitetta ohjaa syväoppiva algoritmi ja sen sensoreissa on kasvojentunnistusjärjestelmä. Turkin erikoisjoukot ovat käyttäneet ihmisen kauko-ohjaamia Kargu-droneja hyökkäyksessään Syyriaan lokakuussa 2019. Turkin ensimmäinen vakinainen Kargu-yksikkö on toimintavalmis vuoden 2020 alkupuolella. Yksikössä on 30 Kargu-nelikopteria, ja laitteita voidaan käyttää niin sanottuna parviaseena: aseistettujen lentolaitteiden joukkona. Itsenäisesti toimiva Kargu-kopteri paikantaa kohteen itse tai yhdessä parven muiden dronien kanssa, ohjautuu kohteeseen ja laukaisee kuljettamansa taistelukärjen. Droneen voidaan ladata eri tyyppisiä räjähdyspanoksia tai ammuksia, maalista ja tehtävästä riippuen. Hyökkäysparvessa dronet ovat jatkuvassa yhteydessä toisiinsa. Jos yksi aseistettu drone tuhoutuu tai menee epäkuntoon, toinen voi ottaa sen tehtävät. Yhdessä toimien droneparvi voi kyetä tuhoamaan jopa sota-aluksia, tukikohtia ja ilmapuolustusjärjestelmiä. Niiden kantama on 15 kilometriä, ja ne voivat pysytellä ilmassa 30 minuuttia räjähtein ladattuina. [14]

Lennokit ilmatorjunnan harjoitusmaalina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ampumaharjoitusten maaliksi tarkoitettua lennokkia kutsutaan maalilennokiksi (engl. Target drone). Mallilennokkia ohjataan tyypillisesti radio-ohjauksella, mutta käytössä on myös itsenäisesti autopilotin avulla lentäviä malleja.

Vanhentuneita suihku- ja potkurilentokoneita on käytetty myös miehittämättöminä harjoitusmaaleina. Tämäntyyppisten miehitettyjen lentokoneiden pohjalta rakennettujen maalilennokkien ongelma on tosin usein ollut niiden korkea hinta ja käyttökulut.

Sotilaskäyttöön tarkoitettuja UAV-koneita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Englanti:

  • Corax - perustuu Ravenin runkoon, mutta pidempi siipi.
  • HERTI
  • Kestrel, 5,5 m jänneväli, 140 kg. Alus on lentänyt maaliskuussa 2003.
  • Mercator
  • Phoenix (UAV)
  • Raven, ensilento joulukuussa 2003 Australiassa.
  • Watchkeeper

Etelä-Afrikka

Intia

  • Aeronautical Development Agency (ADA) Nishant
  • HAL Lakshya
  • Searcher MkII (Israelin kanssa)
  • HAL Heron (Israelin kanssa)

Israel

Iran

Japani

Jordania

  • Jordan Falcon
  • I-wing
  • Jordan Arrow
  • Silent Eye

Kiina

Pakistan

  • UAV Vector

Ranska

Saksa

Suomi

  • Maavoimilla on ollut vuodesta 2002 alkaen 11 RUAG Ranger -tiedustelulennokkia.[16]
  • Patria on myös kehittänyt itse pienen MASS-nimisen lennokin.[17]
  • Puolustusvoimilla on käytössään Avartek AT-04 -maalilennokkeja

Sveitsi

Turkki

Yhdysvallat

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Drone vai drooni? Kielikello. 3/2018. Viitattu 26.12.2019.
  2. esim. http://www.mavinci.de/
  3. Vuoden kuluttua eivät dronet enää ilman lupia lentele – uusi EU-asetus vaatii lennättäjiltä kurssin ja tentin www.iltalehti.fi. Viitattu 6.7.2019.
  4. https://www.firehouse.com/operations-training/ems/article/12041104/drones-in-the-fire-service
  5. http://www.spacedaily.com/reports/UAV_Market_Exceeds_Five_Billion_Dollars_In_2010_999.html
  6. Taylor, John W. R.. Jane's Pocket Book of Remotely Piloted Vehicles.
  7. Professor A. M. Low FLIGHT, 3 October, 1952 page 436 “The First Guided Missile”
  8. A Brief History of Drones Imperial War Museums. Viitattu 13.12.2020. (englanniksi)
  9. Jimmy Stamp: Unmanned Drones Have Been Around Since World War I Smithsonian Magazine. Viitattu 13.12.2020. (englanniksi)
  10. Näin CIA varasti Neuvostoliiton ohjussalaisuudet Vietnamin taivaalla www.iltalehti.fi. Viitattu 30.11.2020.
  11. The Israeli Air Force www.iaf.org.il. Viitattu 30.11.2020.
  12. Pioneer RQ-2A UAV National Air and Space Museum. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  13. Tutkijan mukaan Vuoristo-Karabahin sota on varoitus Euroopalle verkkouutiset.fi. 29.11.2020. Viitattu 30.11.2020.
  14. Jouko Juonala: Turkki kehittää autonomisia tappaja-droneja – pelottava ase hyökkää parvena ilmasta Ilta-Sanomat. 13.10.2019. Viitattu 13.10.2019.
  15. http://www.spacewar.com/reports/Euro_Hawk_UAV_Completes_Structural_Assembly_For_Germany_999.html
  16. http://equipment-of-the-finnish-army.co.tv/ [vanhentunut linkki]
  17. Situational Awareness. Patria. Viitattu 29.8.2014.

http://www.huffingtonpost.com/2012/05/28/drone-lobbying-companies_n_1546263.html

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta UAV.