Tiedostopääte

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tiedostopääte on tietokoneessa tiedoston nimeen liittyvä mutta siitä pisteellä erotettu, useimmiten kolmikirjaiminen tunnusosa, jonka avulla erityyppiset tiedostot erottuvat toisistaan. Esimerkiksi .txt tiedostonimen lopussa osoittaa, että kyseessä on tekstitiedosto, kun taas tiedostopäätteet .png, .gif ja .jpg viittaavat erityyppisiin kuvatiedostoihin. Usein myös eri ohjelmien omiin tiedostomuotoihin liittyy tunnusmerkillinen tiedostopääte.

Jotkin käyttöjärjestelmät vaativat tiedostopäätteen, jotta ne osaisivat suorittaa tiedoston tai avata sen oikealla ohjelmalla. Toisissa järjestelmissä tiedostopäätteet eivät ole teknisesti välttämättömiä, mutta ne voivat auttaa käyttäjää tunnistamaan tiedostotyypin. Päätteiden mukaan tunnistaminen on ongelmallista, koska useat eri ohjelmat voivat käyttää samaa päätettä täysin erilaisille tiedostomuodoille.[1] Esimerkiksi dokumenttitiedostojen päätettä .doc käyttävät ohjelmat kuten FrameMaker, WordStar, WordPerfect ja DisplayWrite.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Microsoftin käyttöjärjestelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tiedostopäätteet yleistyivät erityisesti Microsoftin MS-DOSin ja Windowsin myötä, sillä niissä tiedostopäätteet olivat joissain tapauksissa välttämättömiä. Esimerkiksi tiedostopäätteet .com, .exe, .bat ja .cmd tarkoittavat ohjelmatiedostoa.

Microsoftin DOS-käyttöjärjestelmä mahdollisti korkeintaan kahdeksan merkin pituisen tiedostonimen, jota sai seurata kolmen merkin pituinen tiedostopääte. Tämä rajoitus oli jäänne DOSin esikuvasta, CP/M-käyttöjärjestelmästä. Lisäksi DOS ei hyväksynyt pienaakkosia. DOSissa tiedostonimi ja pääte erottimena oli joissain tilanteissa piste, vaikka se ei tallentunut levylle eikä näkynyt hakemistolistauksessa. DOSin komentotulkki command.com käytti kuitenkin pistettä tiedostomaskin määrittämiseen, kuten komennossa dir /p *.bat.

Vähitellen tiedostopäätteet yleistyivät ohjelmien tunnistamiksi. Esimerkiksi Microsoftin Word-tekstinkäsittelyohjelma tunnisti vain .doc-päätteiset tiedostot ja jätti käyttäjälle vain kahdeksan merkkiä tilaa tiedostonimelle. Toisaalta eräät DOS-ajan suositut ohjelmat, kuten WordPerfect, eivät käyttäneet mitään vakioitua tiedostopäätettä.

Microsoft otti käyttöön pitkät tiedostonimet Windows 95:n FAT-tiedostojärjestelmän VFAT-laajennuksen myötä. Windows 95 myös sementoi vanhan tiedostopäätteisiin perustuvan käytännön käyttöjärjestelmän osaksi. Windows Explorer tunnistaa tiedostojen tyypit ja yhdistää ne käsittelevään ohjelmaan tiedostopäätteiden avulla. Ainakin Windows XP:stä lähtien Windows kuitenkin oletusarvoisesti piilottaa tiedostopäätteet käyttäjältä, mikä saattaa johtaa tietoturvaongelmiin (tiedosto.jpg.exe näkyy tiedosto.jpg:nä).

Unix[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Unix ja Unixin kaltaiset käyttöjärjestelmät tunnistaa suoritettavat ohjelmat maagisen numeron perusteella, jotka ovat kuvattu magic -tiedostossa.[2]. Ohjelmille kuten make voidaan antaa ohjeet päätteiden mukaan "Makefile" tiedostossa, mutta muutkin säännöt ovat mahdollisia.[3][4] Unix ja Unixin kaltaiset käyttöjärjestelmät tukevat usein shebang-tunnistetta komentokielitiedostojen alussa, joka kertoo millä ohjelmalla tiedosto suoritetaan.[5][6]

Tiedostopäätettä voidaan käyttää erilaisten tekstitiedostojen tyypin erotteluun kuten HTML-sivut ja lähdekooditiedostot.[7]

Macintosh[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Applen Macintosh-tietokoneissa ei käytetty tiedostopäätteitä, vaan käyttöjärjestelmä tallensi tiedoston yhteyteen tiedon sen luoneesta ohjelmasta osatakseen myöhemmin käynnistää tiedoston samalla ohjelmalla. Mac OS salli käyttäjän nimetä tiedoston kuten halusi.[8]

Käyttöjärjestelmän uudemmat versiot, mukaan luettuna nykyinen versio macOS, tunnistavat tiedostot tarvittaessa myös tiedostopäätteen mukaan OpenStepin tapaan. Mac OS X 10.4 -versiosta lähtien käyttöjärjestelmä on tukenut myös Uniform Type Identifier -tunnistetta.[9][1]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c John Siracusa: Mac OS X 10.4 Tiger 28.4.2005. Ars Technica. Viitattu 2.3.2019.
  2. file(1) - Linux man page linux.die.net. Viitattu 2.3.2019.
  3. make(1) - Linux man page linux.die.net. Viitattu 3.3.2019.
  4. https://www.gnu.org/software/make/manual/make.html gnu.org. Viitattu 3.3.2019.
  5. Sven Mascheck: Some details about the shebang mechanism on various Unix flavours homepages.cwi.nl. Viitattu 3.3.2019.
  6. Unix - Frequently Asked Questions homepages.cwi.nl. Viitattu 3.3.2019.
  7. www.linfo.org/magic_number.html linfo.org. Viitattu 26.3.2018. (englanniksi)
  8. Bruce Horn: The Grand Unified Model (2) - The Finder tammikuu 1983. Folklore. Viitattu 2.3.2019.
  9. Uniform Type Identifiers escapetech.eu. Viitattu 2.3.2019.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]