Theodor Charpentier
Theodor Charpentier (ven. Фёдор Фёдорович Шарпантье, Fjodor Fjodorovitš Šarpantje; 20. elokuuta 1874 Pietari – 30. maaliskuuta 1954 Helsinki) oli suomalainen Venäjän keisarillisessa armeijassa palvellut tykistön kenraalimajuri.[1][2]
Charpentierin vanhemmat olivat kenraalimajuri Fredrik Vilhelm Charpentier (1849–1918) ja hänen ensimmäinen puolisonsa Maria Dmitrieva (1853–1909). Hän kävi 1893–1896 Omskin kadettikoulua, 1. Paavalin sotakoulua Pietarissa sekä Konstantinin sotakoulua. Hän palveli sitten Turkestanin tykistöprikaatissa ja hänet ylennettiin luutnantiksi 1899. Charpentier kävi 1900–1903 Mihailin tykistöakatemian kurssin ja hänet ylennettiin alikapteeniksi 1902. Hän palveli sitten Henkivartioväen 2. tykistöprikaatissa 1903–1910 ja Henkivartioväen 3. tykistöprikaatissa 1910–1912. Charpentier oli vuodesta 1912 Henkivartioväen 2. tykistöprikaatin 6. patterin päällikkönä. Hänet ylennettiin kapteeniksi 1907 ja everstiksi 1910.[1]
Ensimmäisen maailmansodan aikana Charpentier komensi 2. tykistöprikaatin 6. patteria 1914–1916, 2. tykistöprikaatin mörssärijaosta 1916–1917 sekä viimeksi 204. tykistöprikaatia helmikuusta kesäkuuhun 1917. Hän erosi palveluksesta kenraalimajurina kesäkuussa 1917. [1]
Charpentier oleskeli Suomessa kesään 1918 saakka, jolloin hän liittyi Omskin alueella toimineeseen amiraali Aleksandr Koltšakin komentamaan valkoiseen armeijaan. Charpentier toimi sitten Venäjän sisällissodan aikana Koltšakin armeijassa raskaan tykistön komentajana sekä tykistön ylitarkastajana. Hän jäi 1920 bolševikkien vangiksi Koltšakin armeijan kärsittyä tappion, mutta pääsi vuonna 1922 Suomen kansalaisena vapaaksi ja palasi Suomeen.[1] Charpentier oli 1920-luvulla yksi emigranttijärjestö Venäjän yleissotilaallisen liiton (ROVS) salaisen tiedusteluorganisaation Suomen-johtajista yhdessä kenraalimajuri Eugèn Högströmin kanssa. Charpentier kuului samanaikaisesti myös suuriruhtinas Kirill Vladimirovitš Romanovia tukeneeseen kilpailevaan emigranttiliikkeeseen.[3]
Theodor Charpentier oli naimisissa vuodesta 1918 Natalia Stepanovna Volkovan (1892–1954) kanssa. [1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Theodor Charpentier Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917. Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ Adelsvapen-Wiki : Adliga ätten Charpentier nr 765
- ↑ Mirko Harjula: "Ryssänupseerit" – Ensimmäisen maailmansodan Venäjän asevoimien suomalaistaustaiset upseerit 1914–1956, s. 405–406. Books on Demand (omakustanne), Helsinki 2013.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Шарпантье Федор Федорович (venäjäksi) Grwar.ru.