Siirry sisältöön

The Black Keys

Wikipediasta
The Black Keys
The Black Keys vuonna 2010
The Black Keys vuonna 2010
Tiedot
Toiminnassa 2001–
Tyylilaji garage rock, blues rock, indie rock
Kotipaikka Yhdysvallat Akron, Ohio, Yhdysvallat
Laulukieli englanti
Jäsenet
Levy-yhtiö
Aiheesta muualla
Kotisivut

The Black Keys on yhdysvaltalainen rock-duo, joka perustettiin Akronissa, Ohiossa vuonna 2001. Yhtyeen musiikissa on vaikutteita bluesista ja rockista. Yhtyeeseen kuuluvat laulaja-kitaristi Dan Auerbach ja rumpali Patrick Carney. Ensimmäinen albumi, The Big Come Up ilmestyi vuonna 2002. Vuonna 2003 yhtyeen kappale ”Set You Free” soitettiin elokuvassa School of Rock. [1]

Duon tunnetuimpia kappaleita ovat ”Lonely Boy”, ”Tighten Up”, ”Howlin’ for You” ja ”Next Girl”. Yhtye on levyttänyt myös runsaasti versioita ihailemansa bluesmuusikko Junior Kimbroughin kappaleista.[1]

Yhtyeen ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Akronista, Ohion osavaltiosta, kotoisin olevat Dan Auerbach ja Patrick Carney perustivat The Black Keysin vuonna 2001. Yhtyeen musiikkiin vaikutti suuresti blues-legenda Junior Kimbroughin musiikki. Black Keys julkaisi debyyttinsä The Big Come Up - 14. toukokuuta 2002, saaden erinomaiset arviot kriitikoilta.[1]

Levy johti levytysopimukseen Junior Kimbroughin musiikkia julkaisseen Fat Possum Recordsin kanssa. Levy-yhtiö julkaisi Thickfreakness-albumin keväällä 2003. The Keys tuki levyn julkaisua lämmittelemällä Sleater-Kinney-yhtyettä kiertueella. Yhtyeen vauhti kiihtyi merkittävästi vuoden 2004 Rubber Factory -albumilla, joka sai laajaa media näkyvyyttä, muun muassa videon kappaleelle ”10 A.M. Automatic”, jossa esiintyi koomikko David Cross. [1]

The Black Keys

Siirryttyään suuren levy-yhtiön Nonesuchin talliin, kitaristi-laulaja Dan Auerbachin ja rumpali Patrick Carneyn muodostama kaksikko sukelsi tajuntaa laajentaviin psykedeeleihin sävyihin, tuottaja Danger Mousen avustuksella. Tämä yhteistyö rohkean hiphop-tuottajan kanssa avasi ovet monenlaisiin sointeihin, sävyihin ja tekstuureihin, jotka laajensivat yhtyeen ilmaisua. [1]

Vuonna 2005 yhtye osoitti jälleen kunnioitustaan blues legenda Junior Kimbroughia kohtaan julkaisemalla Chulahoma - nimisen cover-levyn Kimbroughin kappaleista.[1]

The Black Keys siirtyi isommille levy-yhtiöille vuoden 2006 Magic Potion -albumin myötä. Levy oli tummasävyisempi ja kasvatti yhtyeen kuulijakuntaa entisestään. Tuo tunnelma syveni vuoden 2008 albumilla Attack & Release, jonka Danger Mouse -tuotanto osoitti, ettei kaksikko ollut vain bluesrockin puristi. Alun perin Ike Turnerin kanssa duettolevyksi tarkoitetut sessiot muuttuivat The Black Keysin suurimmaksi menestykseksi siihen mennessä – levy nousi Billboardin Top 15:een ja sai erinomaiset arviot. Kaksikko vietti vuoden 2009 sivuprojekteissa: Auerbach julkaisi soololevynsä Keep It Hid, kun taas Carney perusti bändin nimeltä Drummer, jossa hän soitti bassoa. Vuoden lopussa ilmestyi Blakroc, rap–rock-yhteistyöprojekti tuottaja Damon Dashin kanssa.[1]

Patrick Carney.

Vuoden 2010 Brothers oli yhtyeen siihenastinen suurin menestys, ja se tuotti hitit ”Tighten Up”, ”Howlin’ for You” ja ”Next Girl”. Albumi voitti kolme Grammy-palkintoa, sijoittui vuoden parhaiden levyjen listoille mediassa ja myi kultaa. Vuoden 2011 El Camino tarjosi suoraviivaisempaa rock & rollia. Hittisinglen ”Lonely Boy” siivittämänä albumi nousi Billboardin listalla kakkoseksi, ja bändi kiersi ahkerasti seuraavan vuoden ajan.[1]

Syksyllä 2012 ilmestyi Tour Rehearsal Tapes – EP, joka sisälsi live-äänityksiä El Caminon albumin kappaleista. Uudelleen Danger Mousen kanssa tuotettu Turn Blue (2014) erottui edeltäjästään psykedelisemmällä sävyllään, jota kuultiin singleillä ”Fever” ja ”Turn Blue”. Albumi julkaistiin toukokuussa 2014 ja nousi heti poplistojen kärkeen.[1]

Turn Blue -albumin jälkeen The Black Keys vetäytyi pitkälle tauolle 2010-luvun jälkipuoliskoksi, jolloin Auerbach perusti oman Easy Eye Sound -studionsa ja levymerkkinsä. Auerbach piti itsensä kiireisenä tuottajana, perusti soulahtavan yhtyeen The Arcs ja julkaisi toisen soololevynsä Waiting on a Song vuonna 2017. Carney puolestaan työskenteli tuottajana, muun muassa Michelle Branchin vuoden 2017 albumilla Hopeless Romantic.[1]

Dan Auerbach

Taukoon vaikutti myös se, että The Black Keysin live-kokoonpanossa vaikuttanut ja pitkästä päihdekierteestä kärsinyt muusikko Richard Swift menehtyi[2] Yhtye palasi maaliskuussa 2019 singlellä ”Lo/Hi”, joka enteili heidän yhdeksättä albumiaan Let’s Rock. Albumi julkaistiin kesäkuussa 2019 ja nousi Billboardin Top 200 -listalla neljänneksi sekä Britannian listalla kolmanneksi. Vuonna 2021 yhtye osoitti pitkäaikaisen rakkautensa Mississippi-bluesiin – R.L. Burnsideen ja Junior Kimbroughiin – Grammy-ehdokkuuden saaneella coveralbumillaan Delta Kream.[1]

Yhdestoista albumi Dropout Boogie merkitsi paluuta juurille: Auerbach ja Carney kirjoittivat kappaleet alkuperäiseen tapaan ennen kuin äänittivät ne Easy Eye Sound -studiolla. Sessioissa vierailivat muun muassa ZZ Topin Billy F. Gibbons, Kings of Leonin Angelo Petraglia ja Reigning Soundin Greg Cartwright. Ensimmäinen single ”Wild Child” ilmestyi vuoden 2022 alussa, ja albumi julkaistiin toukokuussa. Se nousi Billboardin listalla sijalle 8 ja Top Rock - ja Alternative Albums -listoilla sijalle 2.[1]

Seuraavana vuonna julkaistiin Rolling Stones yhtyeen Grrr Live! – liveäänite vuodelta 2012, jolloin The Black Keys oli yksi Rolling Stonesin vieraista keikalla, jolla esiintyivät myös Bruce Springsteen, Lady Gaga ja John Mayer.[1]

Samana vuonna Auerbach ja Carney palasivat Easy Eye Sound -studioon äänittämään kahdennentoista albuminsa, Ohio Players (2024). Levy sisälsi vaikuttavan määrän tunnettuja vieraita, kuten Noel Gallagherin, Beckin ja Greg Kurstinin sekä lukuisia studiomuusikoita. Singleillä ”Beautiful People (Stay High)” ja ”This Is Nowhere” varustettu albumi nousi Top 10:een sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa. Suunniteltu International Players Tour peruttiin kuitenkin lähes heti julkistamisen jälkeen, mikä johti muutoksiin yhtyeen johdossa. Tauotta työskentelevä kaksikko palasi kuitenkin studioon äänittämään uutta albumia. Sillä välin julkaistiin Ohio Playersin laajennettu versio, jolla vieraili Alice Cooper kappaleessa ”Stay in Your Grave”[1]

Uuden aikakauden ensimmäinen single oli vuoden 2025 ”The Night Before”, joka sisältyi yhtyeen kolmanteentoista albumiin No Rain, No Flowers.[1] Kuten heille on jo tullut tavaksi, Auerbach ja Carney työskentelivät jälleen yhteistyökumppaneiden kanssa. Tällä kertaa mukana oli kolme lauluntekijä-tuottajaa – Daniel Tashian, Scott Storch ja Rick Nowels – jotka tunnetaan kukin omista yhteyksistään: Tashian on tehnyt yhteistyötä Kacey Musgravesin kanssa, Storch on työskennellyt Dr. Dren ja Beyoncé’n kanssa, ja Nowels erityisesti Lana Del Reyn vuoden 2014 Ultraviolence-albumilla, jolla myös Auerbach oli mukana.[3]

Jäsenet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nykyinen kokoonpano
  • Dan Auerbach - kitara, laulu, basso, piano, urut, kosketinsoittimet, syntetisaattori (2001–)
  • Patrick Carney - rummut, lyömäsoittimet (2001–)
Kiertuejäsenet
  • Nick Movshon – bassokitara (2010)
  • Leon Michels – koskettimet, urut, syntetisaattori, tamburiini (2010)
  • Gus Seyffert – basso, laulu (2010–)
  • John Wood – koskettimet, laulu, urut, syntetisaattori, kitara, tamburiini (2010–)

Diskografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: The Black Keysin diskografia
Studioalbumit

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 The Black Keys Songs, Albums, Reviews, Bio & M... AllMusic. Viitattu 20.10.2025. (englanniksi)
  2. ↑ Nordenstreng, Markus: Vuoden odotetuimman rock-levyn tehnyt The Black Keys hajoamishuhuista: "Kaipasimme vain vähän välimatkaa toisistamme" Yle Uutiset. 1.7.2019. Viitattu 20.10.2025.
  3. ↑ The Black Keys are back and they're bruised Louder. 28.8.2025. Viitattu 20.10.2025. (englanniksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=The_Black_Keys&oldid=24041089”