Terpineoli

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Terpineoli
Tunnisteet
IUPAC-nimi 2-(4-metyylisykloheks-3-en-1-yyli)propan-2-oli
CAS-numero 98-55-5
SMILES CC1=CCC(CC1)C(C)(C)O[1]
Ominaisuudet
Molekyylikaava C10H18O
Moolimassa 154,244 g/mol
Sulamispiste 40–41 °C[2]
Kiehumispiste 220 °C[2]
Tiheys 0,934 g/cm3[2]
Liukoisuus veteen 2,87 g/l (23 °C)[3]

Terpineoli tai α-terpineoli (C10H18O) on monoterpeeneihin kuuluva alkoholi. Yhdistettä käytetään muun muassa hajusteteollisuudessa.

Esiintyminen ja valmistus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Terpineolia ja sen isomerisia muotoja esiintyy pieniä määriä useiden kasvien aromaattisissa öljyissä, muun muassa havupuissa, laventelissa, kardemummassa, appelsiinissa ja muskottipähkinäöljyissä. Yhdistettä esiintyy myös semiokemikaalina eliöiden viestinnässä. Terpineoli on optisesti aktiivinen yhdiste. Puhtaana se on kiinteää kiteistä ainetta, jolla on syreenin tuoksua muistuttava haju. Tyypillisesti yhdistettä valmistetaan pineenistä hapon, tyypillisesti fosforihapon, avulla noin 100 °C:n lämpötilassa ja välituotteena muodostuu cis-terpiinihydraattia, josta veden eliminaation jälkeen muodostuu terpineolia. Terpineoli on näin syntyvän seoksen pääkomponentti, mutta seoksessa on myös eukalyptolia (1,8-sineoli) ja Wagner–Meerwein-toisiintumisilla muodostuvia fenkyylialkoholia ja borneolia. Tuotteet voidaan puhdistaa jakotislauksella.[2][4][5]

Terpineolia käytetään sen hyvän tuoksun vuoksi muun muassa hajusteissa, saippuoissa ja pesuaineissa. Se on myös suhteellisen edullista. Terpineolista valmistetaan myös sen estereitä, kuten terpinyyliasetaattia, joita käytetään myös hajusteiden aineosina.[2][4][5]

  1. alpha-terpineol – Substance summary NCBI. Viitattu 29. maaliskuuta 2013.
  2. a b c d e Alén, Raimo: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä: Ominaisuudet ja käyttökohteet, s. 168. Helsinki: Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3.
  3. p-menth-1-en-8-ol:Water solubility European Chemicals Agency. Viitattu 3.7.2024. (englanniksi)
  4. a b Charles S. Sell: Terpenoids, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2006. Viitattu 29.03.2013
  5. a b Karl-Georg Fahlbusch, Franz-Josef Hammerschmidt, Johannes Panten, Wilhelm Pickenhagen, Dietmar Schatkowski, Kurt Bauer, Dorothea Garbe & Horst Surburg:Flavors and Fragrances, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2003. Viitattu 29.03.2013

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.