Luistinrata
Luistinrata on luisteluun tarkoitettu ulkotilassa sijaitseva avoin jääalue, joka voidaan perustaa joko luonnonjäälle tai tekojäälle. Ratoja on vaihtelevan kokoisia ja ne voi olla tarkoitettu virkistys- tai urheilukäyttöön. Luistinrata voidaan varustaa kaukalolla ja sillä voidaan harjoittaa erilaisia jääurheilulajeja, kuten jääkiekkoa, jääpalloa, taitoluistelua, pikaluistelua tai järjestää esimerkiksi yleisöluistelua tai erilaisia tapahtumia. Myös retki- ja matkaluistelua varten toteutetaan ratoja luonnonjäille.
Luonnonjäällä oleva luistinrata sijaitsee tavallisesti joen, järven tai meren jäällä paikassa, jossa jää on riittävän vahvaa kantaakseen luistelijan painon. Urheilukentälle luistinrata toteutetaan yksinkertaisimmin laskemalla vettä pakkassäällä kentän pintaan ja tasaamalla muodostuvan jään pinta. Lämpimämmissä olosuhteissa voidaan käyttää tekojäärataa, jossa jäädyttämiseen käytetään kentän pinnan alla kulkevia jäähdytysputkia tai jopa käyttää kokonaan keinotekoista pinnoitetta. Luistinradan pinta pidetään tasaisena jäänhoitokoneen avulla. Yleiseen käyttöön tarkoitetut luistinradat voivat olla maksuttomia, kuten esimerkiksi Suomessa kuntien ylläpitämät radat, tai maksullisia. Rakennusta, jonka sisälle on sijoitettu tekojäärata, kutsutaan jäähalliksi. Ennen jäähallien yleistymistä luistinradat olivat useammin erilaisten kilpailujen tapahtumapaikkana.
Suomen ensimmäinen tekojäärata on vuonna 1956 rakennettu Koulukadun kenttä[1].
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kimmo Leinonen: Koulukadun sankarit - Tampereen jääkiekkoilun historia 1928–1965. Apali, 2014.