Taviokuurna
| Taviokuurna | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Peipot Fringillidae |
| Suku: | Pinicola |
| Laji: | enucleator |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Pinicola enucleator |
|
 |
|
| Katso myös | |
Taviokuurna (Pinicola enucleator) on varpuslintulaji. Sitä tavataan Etelä-Suomessa vaellusmatkoilla, kun pohjoisesta loppuvat pihlajanmarjat.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Taviokuurna on 19–22 senttimetriä pitkä, ja sillä on vahva ja tanakka ruumis. Sen kaula on lyhyt mutta pyrstö pitkä. Nokka on lyhyt ja voimakas, ja ylänokan kärki on alaspäin taipunut. Vanha koiras on väriltään pääosaksi vadelmanpunainen, mutta seassa on vaaleanharmaata. Selkä ja pyrstön yläpuoli ovat tummalaikkuiset. Naaras ja nuori koiras ovat väriltään harmaankellanoransseja. Taviokuurnalla on kaikissa puvuissa siivillä kaksi valkoista juovaa.[3]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Taviokuurna pesii pohjoisilla alueilla: Lapissa, Alaskassa, Kanadassa ja Siperiassa.[1] Euroopan pesimäkannaksi on arvioitu 127 000 – 224 000 paria, joista 91 prosenttia Venäjällä ja 6 prosenttia Suomessa.[4] Ruotsin pesimäkannaksi on arvioitu 2 500 – 7 500 paria ja Norjan 500 – 1 000 paria.[4] Suomen pesimäkannaksi vuosina 2013–2018 arvioitiin 4 300 – 15 300 paria.[4] Suomen kannan on arvioitu pysyneen suunnilleen samansuuruisena pitkän aikaa, mutta voimakkaat vuosien väliset kannanvaihtelut ovat tavallisia liikkuvaa elämää viettävälle lajille.[5]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Taviokuurna pesii havumetsissä ja suosii vanhoja ja koskemattomia metsiä, joissa kasvaa koivua ja varvikkoa.[3] Pesimäaikaan taviokuurna on hyvin huomaamaton ja hiljainen laji.[5] Talvisin taviokuurnat tulevat ravinnon perässä myös taajamiin ja voivat olla täysin välittämättä ohikulkevista ihmisistä.[3]
Lisääntyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Taviokuurna tekee pesänsä yleensä kuuseen, mutta joskus myös mäntyyn, koivuun tai katajaan. Pesä sijaitsee oksanhangassa 2–4 metrin korkeudella. Naaras munii touko-kesäkuussa 3–4 munaa, joita se hautoo 13–14 vuorokautta. Poikaset pysyvät pesässä noin 14 vuorokautta.[6]
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Taviokuurna käyttää ravinnokseen siemeniä, silmuja, marjoja, hyönteisiä ja hämähäkkejä.[6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b BirdLife International: Pinicola enucleator IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 1.2.2014. (englanniksi)
- ↑ Jari Valkama: Taviokuurna – Pinicola enucleator Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ a b c Svensson, Lars: Lintuopas - Euroopan ja Välimeren alueen linnut, s. 384. Otava, 2010. ISBN 978-951-1-21351-2
- ↑ a b c Pinicola enucleator (Pine Grosbeak) (pdf) The IUCN Red List of Threatened Species. Supplementary information. International Union for Conservation of Nature and Natural Resources & BirdLife International. Viitattu 27.3.2025. (englanniksi)
- ↑ a b Suomen 3. lintuatlaksen (2006–2010) tulokset (pdf) (Taviokuurna (Pinicola enucleator)) Suomen III lintuatlas – Jari Valkama, Ville Vepsäläinen ja Aleksi Lehikoinen, Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus. Creative Commons Nimeä-Epäkaupallinen-JaaSamoin 4.0. Viitattu 27.3.2025.
- ↑ a b Laine, Lasse J.: Suomalainen Lintuopas, s. 301. WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-26894-0