Tauno Luiro
Tauno Johannes Luiro (24. helmikuuta 1932 Rovaniemi – 29. lokakuuta 1955 Rovaniemen mlk.)[1] oli suomalainen mäkihyppääjä.[2] Seuratasolla Luiro edusti Ounasvaaran Hiihtoseuraa.
Tauno Luiro aloitti hyppäämisen kahdeksanvuotiaana ja kilpailemisen 15-vuotiaana.[2] Vuonna 1950 Tauno Luiro saavutti mäkihypyssä poikien Suomen mestaruuden ja seuraavana vuonna nuorten Suomen mestaruuden Antti Hyvärisen ollessa toisella sijalla.[3] Luiro hyppäsi Oberstdorfissa 2. maaliskuuta 1951 silloisen maailman kaikkien aikojen pisimmän mäkihypyn, 139 metriä ja voitti nelipäiväisen kisan hyppyjen keskipituuden ollessa lähes 128 m.[2] Hän rikkoi edellisen pituusennätyksen neljällä metrillä. Uusi ennätys säilyi maailmanennätyksenä vuoteen 1961[4], jolloin Jugoslavian Joze Slibar hyppäsi kaksi metriä pidemmälle. Ensimmäinen suomalainen, joka hyppäsi Luiroa pidemmälle, oli Juhani Ruotsalainen, joka vuonna 1972 hyppäsi 162 metriä.
Helmikuussa 1951 Luiro oli ensimmäinen ei-norjalainen, joka voitti nuorten mäkikilpailun Holmenkollenilla. Oslon olympialaisissa vuonna 1952 Luiro oli 18:s[5].
Olympiatalvena 1952 Luiro oli Garmisch-Partenkirchenin kilpailussa kahdeksas, Holmenkollenilla kolmas ja Lahden olympiakarsinnoissa kolmas. ME-hyppynsä lisäksi hänellä on ollut Ounasvaaran, Puijon ja Kouvolan mäkiennätykset. Vuoden 1951 lopussa Luiro sai Uuden Suomen plaketin hiihdon maineteosta, Suomen Urheilulehden plaketin, SVULn Lapin piirin hopeisen ansiomerkin ja Saksan olympiakomitean kultamitalin.[2]
Luiro oli mäkihyppääjä Tauno Käyhkön eno[6]. Luiron pikkuveli Erkki Luiro edusti Suomea yhdistetyssä Innsbruckin olympialaisissa 1964.
Luiro sairasti diabetesta, ja vuonna 1955 hän sairastui keuhkotuberkuloosiin, johon menehtyi Muurolan parantolassa. Suomen Hiihtoliitto oli myöntänyt Luirolle ansiomerkkinsä vain hetkeä ennen kuolinuutisen saapumista.[3]
Vuonna 2010 Luiro valittiin Suomen urheilun Hall of Fameen.[7] Helmikuussa 2017 hänet valittiin Hiihtomuseon pohjoismaisten hiihtolajien kunniagalleriaan.[8] Luiro oli ammatiltaan sähköasentaja.[2] Hän kuoli vuonna 1955. Hänet on haudattu Rovaniemellä Rovaniemen IV hautausmaalle.[9]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomenmaa-lehti 2.3.2001
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Lapin olympiaurheilijat kautta aikojen, Suomen Urheilutietäjät
- 1 2 3 4 5 Urheilumme Kasvot Osa 1, Luiro, Tauno Johannes, sivu 767, vastaavat toimittajat Risto Rantala, Markku Siukonen, Seppo Tukiainen, Oy Scandia Kirjat Ab, Keuruu 1979
- 1 2 Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1957, s. 364. Helsinki: Otava, 1956.
- ↑ http://www.sepp-weiler.com/techdaten.htm
- ↑ https://sut.azurewebsites.net/1952/030252.html
- ↑ Urheiluvisa[vanhentunut linkki]
- ↑ Kolme lappilaista urheilun kunniagalleriaan 12.1.2010. Yle Uutiset. Viitattu 27.2.2021.
- ↑ Koponen, Juha-Petri: Hiihdon ja mäkihypyn legendat saivat Hall of Famen – Mäntyranta mukana, Myllylä ei 9.2.2017. Yle Uutiset. Viitattu 27.2.2021.
- ↑ Tauno Johannes Luiro, Rovaniemen Neljäs hautausmaa, Rovaniemi Suomen Suktutkimusseura. Viitattu 9.6.2026.
| Auktoriteettitunnisteet: Kansalliset |
|---|
